Laitoit välit poikki ystävään - mitä teille tapahtui?

Sovimme, että tulen hänen luokseen käymään 250 km päähän. Olin 50 kilometrin päässä tulossa, kun hän laittoi viestin "sori tulikin muuta". That's it. Toki voi tulla muuta pakollista menoa, ei sillä. Mutta olisin mielestäni ansainnut ihan kunnon selityksen.

Ehkäpä tuo olikin ystäväni tapa laittaa välit poikki minuun?

Näissä kaikissa tarinoissa on varmaankin kaksi puolta, ja tässä kuulemme vain sen toisen osapuolen tarinan. Toinen osapuoli on voinut nähdä asian aivan toisin.

Esimerkiksi se työtön, rahaton omaishoitaja on oikeasti voinut olla todella rasittavaa seuraa, kun muut ovat halunneet tosissaan pitää hauskaa. Ei siinä ole mitään pahaa, että ilonpilaajaa ei haluta mukaan, vaikka hän saakin tuon kuulostamaan tosi ikävältä käytökseltä. Ja joihinkin juhliin kutsumatta jättäminen voi johtua vaikka siitä, että tiedetään tämän vieraan ördäävän ja sekoilevan niin, että kaikki saavat hävetä. Näitäkin on nähty ja yritetty hienovaraisesti saada hänet jäämään pois seurasta.

Paras ystävä oli ollut avomieheni ystävä jo ennen kuin tapasin kumpaakaan. He viettivät yhdessä yön eräiden juhlien jälkeen, joihin minä en päässyt töiden takia, kun ystäväni "ei voinut mennä kotiinsa, kun avaimet olivat hukassa". Kuulin asiasta muualta vahingossa viikon kuluttua, kumpikaan ei ollut vaivautunut kertomaan minulle. Siksi epäilys heräsi. Ystäväni sanoi, että "me ollaan M:n kanssa aikuisia ihmisiä, me saadaan tehdä, mitä halutaan". Se riitti minulle. Tottahan tuo on, mutta kyllä minusta ystävyys on jotain sellaista, että voisi luottaa.

Hei! En varmaankaan ole entien ystäväsi, mutta voisin ollakin...Saako kysyä, oletko ilmaissut ajatuksesi myös tälle entiselle ystävällesi? Uskon, että myös hän kaipaa sinua, ystäväni. Kaikki voi olla korjattavissa :)!

Terveisin: Ei se alkuperäinen kirjoittaja.

Luuli, että ystävyytemme kestäisi rehellisyyden. Toisin kävi :(.

Ystävä oli haukkunut miestäni ja sanonut että minustakin on tullut samanlainen. Mieheni ei saanut koskaan liittyä seuraan eikä hän halunnut nähdäkään miestäni.

Oli pakko jättää ystävä omaan arvoonsa, lisäksi oli jotain epärehellisyyttä ollut muita ihmisiä kohtaan, myös joskus nuoruudessa minua kohtaan. En luottanut enää koko ihmiseen. Mietin että jos hän muita satuttaa noin, kohtelee miestäni kuin häntä ei olisi olemassakaan (ja kieltäytyy tapaamasta minuakaan jos mieheni on paikalla), on mahdollisuus ettei hän ole minullekaan rehellinen.

Joskus kaipaan niitä entisiä aikojamme, mutta luulen ettei ystävä ole enää sama ihminen. Vaikuttaa myös ettei hän kaipaa minua ja varmaan edelleen vuosienkin jälkeen tämä sama mies estää tapaamisemme. Nykyisin meillä on nimittäin perhe, olemme naimisissa ja yhteinen kotikin. Lisäksi haluan olla miehelle lojaali enkä tapaa ihmisiä jotka ei voi häntä sietää.

[quote author="Vierailija" time="26.10.2011 klo 19:58"]

kaikki paha olo. Mun olisi vaan pitänyt kestää.

Lopulta sain tarpeekseni ja se oli sit siinä. Mä en tarvi elämääni ihmisiä, jotka vie energiaa eivätkä anna yhtään mitään.

[/quote]

Mulla tää sama. Lisäksi mun piti sietää sitä, että kaveri sai milloin minkäkinlaisia uskonnollisia herätyksiä, joihin yritti väen vängällä vetää mut mukaan. Olisi pitänyt kääntyä islaminuskoon, koska hän "luki jonkin nettiartikkelin ja siinä oli niin hyviä juttuja että kannattaa"... No siitä piti sitten keskustella pitkään ja kunnolla ja pakottaa kaveri ottamaan selvää siitä uskonnosta. Ei sitten kääntynytkään. Samoin buddhalaisuus ja kristinusko tulivat ja niihinkin yritti vetää mut mukaan. Siis kyseessä oli sellainen ihminen, jolla oli pakonomainen tarve löytää joku ohjaamaan itseään ja mielipiteitään.

Kaveri oli myös sellainen töksäyttelijä, että hänen kanssaan sai kokea myötähäpeää jatkuvasti, kun olimme jossakin. Saattoi esimerkiksi heittää tosi rasistisia kommentteja vieraille ihmisille ja kun niistä loukkaannuttiin niin alkoi vaan vääntää ja vääntää, että kyllä asioista pitää voida puhua... Voi elämä.

Kaikkein pahin oli kyllä se, että kaveri koki, että mun onnellisuus on häneltä pois. Yritti kaikin keinoin erottaa mut mun miehestä, antoi aikataulut meidän tapaamisille (etten vaan tapaisi ketään muuta enempää kuin häntä)... Jne. No aloin sitten perua niitä tapaamisia, kun aluksi mietin, että jos vielä jaksaisin yrittää, mutta sitten kun tapaaminen lähestyi, en kyennyt siihen. Siitä kaveri (ymmärrettävästi kylläkin) veti hirmuiset pultit ja ilmoitti, että jatkossa ei mitään sovita tuntia enemmän etukäteen.

No se oli mun tilaisuus laittaa välit poikki. Hetkeäkään en ole katunut. Kivaa kun saa elää ja olla niin kuin itsestä hyvältä tuntuu ilman, että on kaverille tilivelvollinen. Ja ihan eri tavalla on energiaa ja onnea kun ei tarvitse kestää sellaista marttyyriä. Todellakin parempiakin kavereita on, en kaipaa tuota tapausta yhtään.

Ja ihme juttu sinänsä... Kaikki muut ihmiset aina kehuvat, miten mukava ja kiltti ihminen olen ja ihanaa seuraa olen, ja tuo yksi kaveri haukkui mua aina huonoksi kaveriksi ja uskoin sen... Hmm... Mieluummin vietän aikaa sellaisten ihmisten kanssa, jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen ja pitävät minusta, kuin sellaisen ihmisen kanssa, joka yrittää tehdä musta mieleistään.

Ohareiden tekoa en siedä ollenkaan.

Kaava näyttää aina olevan sama. Ensin myöhästytään reilusti. Sitten keksitään tekosyy kun toinen on jo matkalla, ja perutaan. Kolmas askel on, että ei viitsitä ollenkaan ilmoittaa ettei tullakaan.

Sitten menee välit poikki.

Ystäväni löysi ulkomaalaisen miehen ja teki lapsen hänen kanssaan. En vain voinut tavata häntä enää, hän tuntui ihan vieraalta ihmiseltä. Tiedän itsekin olevani tässä se "syyllinen" osapuoli ja menetelleeni raukkamaisesti jättämällä vastaamatta kirjeisiin ja tekstiviesteihin, mutta en vain pystynyt olemaan hänen seurassaan, meillä ei ollut enää mitään puhuttavaa.

Ystävyytemme oli yksipuolista. Hän ei ikinä kysynyt minulta, miten minä voin, keskeytti puheeni ja känsi kaikki asiat aina itseensä. Hän tuli luokseni ilmoitamatta mihin aikaan vuorokaudesta tahansa , eikä kysynyt ikinä saako tulla, tai häiritseekö: haluaisinko vaikka yöllä nukkua, enkä kuunnella toisen kännistä tilitystä jostain miehestä tai mistä milloinkin. Hän ei oikeastaan tiennyt minusta mitään, koska en saanut ikinä suunvuoroa. Minä sen sijaan tiesin hänen elämänsä käänteet pienintä yksityiskohtaa myöten. Hän oli villiä ja hauskaa seuraa, mutta pahasti viinaanmenevä. Hän saattoi suuttua, jos en suostunut juopottelemaan kanssaan. 

Hän oli myös arvaamaton ja vailla häveliäisyyttä. Hän saattoi esimerkiksi käydä kyykkypissalla keskellä katua tai puhua julkisilla paikoilla kovaan ääneen seksielämästään tai heittää rasistisia mielipiteitä. 

Lopulta vaan väsyin niin hänen sekoiluihinsa ja ainaiseen oman navan tuijotteluun, että katkaisin yhteyden. Hän yritti monta vuotta tämän jälkeenkin vielä uudelleenämmitellä ystävyyttämme, mutta pidin pintani. Hänellä ei ollut lisäkseni muita läheisiä ystäviä. Eikä ihme. Elämäni on paljon kevyempää ilman häntä.

Ystäväni on jämähtänyt baarivaiheeseen. Itseäni ei voisi baarit enää vähempää kiinnostaa. En ole kiinnostunut itseni päihdyttämisestä, en niistä miehistä jotka tulevat iskemään, ja varsinkaan en jaksa katsella kun seuralaiseni pämppää drinksua drinksun perään ja hihkuu innoissaan kuinka hauskaa hänellä on. Hän ei vuosienkaan aikana ole hoksannut kuinka tylsää baareissa minusta on, eikä häntä varmaan minun mielipiteeni kiinnostakaan. Tärkeintä on että hän saa olla kännissä.

Juokoon sitten vaikka yksin kotonansa, evvk. Käytän rahani johonkin fiksumpaan, kiitos.

Jätin takertujan. Jopa viisi soittoa päivässä oli liikaa. Minuunkin on pistetty välit poikki. Sanoin yhdelle ystävälle että jos hän vielä hoitaa kännissä lastaan, ilmoitan sossuille. Niin sitten tein minkä jälkeen hän ymmärrettävästi laittoi välit poikki. Lapsensa on otettu jo huostaan sittemmin että ihan aiheellisesti ilmoituksen tein.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2013 klo 11:18"]

Hei! En varmaankaan ole entien ystäväsi, mutta voisin ollakin...Saako kysyä, oletko ilmaissut ajatuksesi myös tälle entiselle ystävällesi? Uskon, että myös hän kaipaa sinua, ystäväni. Kaikki voi olla korjattavissa :)!

Terveisin: Ei se alkuperäinen kirjoittaja.

[/quote]

Hei, kenelle osoitit kysymyksesi? Edelliselle kirjoittajalle, numero 30:lle? Minä yritin korjata myöhemmin välejämme. Tuo ystävä ei katsonut tarpeelliseksi vastata sähköpostiini, jossa kutsuin hänet kaikesta huolimatta juhliin, joita olimme yhdessä vuosikaudet odottaneet.

Ystäväni varasti rahaa minulta. Summa oli 200€, joten ei todellakaan suuri summa. Jos olisi tunnustanut ja kertonut omista vaikeuksistaan, olisin ilomielin antanut hänelle sen rahan.

Hänen miehensä kertoi, että näin oli todellakin tapahtunut, pahoitteli tilannetta. Olivat maksaneet puhelinlaskun, nettilaskun ja ostaneet ruokaa. Vieläkin pyysin häntä meille, jotta asiasta voitaisiin keskustella. Hän ei halunnut. Nyt ei välejä ja se on surullista, koska todellakin pidin hänestä.

Joskus olisi vaan pakko olla rehellinen ja pyytää anteeksi erheitään. 

Erääseen ystävään on välit viilentynyt, koska on hurahtanut bisnesihmiseksi. Ensinnäkin on nää verkostomarkkinnoinnit ja sen lisäksi pieni alusvaateputiikki. Aiemmin oli normaali palkkatyöläinen, mutta jouduttuaan työttömäksi alkoi perustaa noita bisneksiään ja kaverit on ensimmäisiä uhreja. Paras oli, kun käytiin kahvilla, niin alkoi selittämään mulle, että häneltä löytyisi tilaustuotteena hyviä alusvaatteita, jotka tukisi kroppaa. okei, olin juuri synnyttänyt ja vähän plösö, mutta ärsytti, kun alkoi tyrkyttämään ylihintaisen kauppansa tarvikkeita siihenkin ongelmaan. Lähetti mulle myöhemmin kuvia suosittelemistaan tuotteista ja meinasi tukka nousta pystyyn, kun muutamat pikkuhousut, parit rintsikat ja yksi korsetti olisi maksanut melkein 700 Euroa, josta olisin saanut kaverialea 15%...  Samoin joudun aina tapaamisesta lähtemään joku Golden-pullo kädessä ja pari kertaa olen joutunut kiltteyttäni mukaan näihin "herätyskokokouksiin". Jostain syystä ystävyys on hiipunut puoleltani. Tuntuu aika ikävältä, kun ainoa asia  ihmisellä on nykyään enää yrittää tehdä kauppaa kanssani.

Ystävä suhtautui minuun koko ajan alentuvan vertailevasti. Hänellä oli ilmeisesti huono itsetunto ja pyrki alentamaan minua jatkuvasti. Hän saattoi esimerkiksi näyttää kavereilleen minun kuvaani ja mallina työskennelleen ystävänsä kuvaa ja kysyä heiltä, kumpi oli kauniimpi. Usein se mallityyppi oli kauniimpi, mistä ystävä jaksoi aina kertoa minulle :D Et ei millään pahalla, mut olit rumempi.

Kaipaan vielä erästä ystävääni, jonka kanssa välit menivät poikki pari vuotta sitten. Aluksi huomasin muun kaveriporukan välttelevän mua, kunnes kuulin että tämä kaveri oli mennyt levittämään täysin perättömiä asioita. Saimme selvitettyä välimme ja ystävyyssuhde jatkui normaalina jonkin aikaa. Siirrymme eri opiskelupaikkoihin ja tein samalla töitä opiskelun ohessa. Näimme harvemmin, jonka takia kaverini syyllisti mua töissä käymisestä ja 'väärän' opintopaikan valinnasta, mikä oli ihan älytöntä. Koska kaverini oli rahaton kuten kuka tahansa opiskelija, sain hommattua hänet omaan työpaikkaani ekstraamaan. Selitin jo ennen töihin ottamista ettei mitään takuita vakituisista vuoroista ole, koska en itse päätä palkkauksesta tai vuorolistoista. Koeajallaan hän osoitti hyvin epäasiallisen ja lapsellisen puolen itsestään, joka ei sopinut palvelualaan. Saatuaan potkut ja syytettyään minua hän poisti minut fb kaverista, esti soittamisen ja piti huolen ettei kukaan tuttumme säästynyt kuulemasta omaa valitusvirttään kuinka paha, ilkeä ja kaksinaamainen ihminen olin kun potkut hommasin hänelle. Valitettavasti en koskaan saanut häneen yhteyttä enää, olisin halunnut sanoa ettei minulla ollut mitään osaa eikä arpaa hänen toilailuissaan, ja toivottaa hyvää loppuelämää muiden manipuloivien lehmien seurassa.

Mua alkoi vituttamaan olla se "kakkosystävä", jonka seuraan hakeuduttiin vain, kun muut kaverit eivät olleetkaan viettämässä aikaa tämän "ystäväni" kanssa. Sitten taas jos ystäväni muut kaverit olivat paikalla, niin mä olin pelkkää ilmaa vain.

Minä en ole laittanut välejä poikki kehenkään. Mutta toiset minuun. Yksi siksi, kun en jaksanut etsiä lastenhoitajaa kun hän pyysi syömään, ehkä taustalla oli jotain muutakin, mutta tuohon se katkesi. Toinen löydettyään uuden miehen vain katkaisi yhteydenpidon.  Muutamien kanssa se on vain hiipunut kun paikkakunnat ovat muuttuneet ja yhteyttä ei ole tullut pidettyä.

Ystäväni lupasi olla tukenani ja apunani, kun erosin lasteni isästä. Mutta toisin kävi, pyysin kolme kertaa vuoden sisällä apua lasten vahtimisessa (ystäväni on tyttöni kummi) mutta aina oli jotain muuta, kauppapäivä, auto rikki (meille matkaa heiltä 2,5km) jne. Sitten hän rupesi syyttelemään minua milloin mistäkin keksimistään jutuista ja lopulta pelkkä ajatus hänestä rupesi ahdistamaan. Sitten selvisi, että hän oli useaan otteesseen valhdellut minulla jopa hyvin vakavistakin asioista. Niinpä tajusin, ettei ystävyyden kuulu tuntua näin pahalta ja jätin hänet omaan arvoonsa. Onneksi minulla on muita ihania ystäviä joihin voi oikeasti luottaa :)