Laitoit välit poikki ystävään - mitä teille tapahtui?

enää seurustella normaalisti kuin sain tietää, että hän on haukkunut minua usein kolmannelle kaverille. Katkaisin välit tylysti.

Pyysi tarjoamaan sitä ja tätä. Poikaystävänsä oli vielä pahempi: heti kun tajusi että olen häntä varakkaampi alkoi ihan suoraan pyytämään rahaa eikä koskaan edes kiittänyt jos esim. kahvit sorruin tarjoamaan.

lähes kaikelle, puhuu pahaa muista kavereistaan minulle (miksi siis ei puhuisi mun asioista muille??), ja ryhtyi epäkohteliaaksi besserwisseriksi. Hän osaa kaike, tietää kaiken, ja hänellä on ratkaisu joka pulmaan. Ja nämä ratkaisut hän on ryhtynyt kailottamaan kovaan ääneen toisen puheen päälle.



Aiemmin hän oli kohtelias, mukava ja lämmin ihminen, jolta löytyi myötätuntoa ja ymmärrystä, varsinkin niitä kohtaa joista nyt puhuu alentuvaan ja ikävään sävyyn.

lähes kaikelle, puhuu pahaa muista kavereistaan minulle (miksi siis ei puhuisi mun asioista muille??), ja ryhtyi epäkohteliaaksi besserwisseriksi. Hän osaa kaike, tietää kaiken, ja hänellä on ratkaisu joka pulmaan. Ja nämä ratkaisut hän on ryhtynyt kailottamaan kovaan ääneen toisen puheen päälle.

Aiemmin hän oli kohtelias, mukava ja lämmin ihminen, jolta löytyi myötätuntoa ja ymmärrystä, varsinkin niitä kohtaa joista nyt puhuu alentuvaan ja ikävään sävyyn.

Kuulostaa aika erikoiselta.

Kysyin ystävältä, joka oli ollut pitkään kihloissa miehensä kanssa, että koskas häitä juhlitaan. Ei kuulemma ollut tarkkaa tietoa, "joskus sitten varmaan". Valehtelematta pari viikkoa myöhemmin vietin iltaa baarissa, kun sinne yllättäen alkoi ilmaantua ystävä-/tuttavapiirimme jäseniä pilvin pimein! Kysyin, mikä on meininki. Kyseessä olivat kuulemma tämän ystäväni polttarit. Minä olin vanhan ystäväpiirin ainoa, jota ei oltu kutsuttu. Koska piti kuulemma rajoittaa vierasmäärää. No, sen jälkeen olen ihan itse rajannut itseni hänen elämästään.

samantyyppistä kokemusta kutosen kanssa-välit meni ystävään mutta parempi niin kun ei osannut arvostaa pitkäaikaista ystävyyttä.

lähes kaikelle, puhuu pahaa muista kavereistaan minulle (miksi siis ei puhuisi mun asioista muille??), ja ryhtyi epäkohteliaaksi besserwisseriksi. Hän osaa kaike, tietää kaiken, ja hänellä on ratkaisu joka pulmaan. Ja nämä ratkaisut hän on ryhtynyt kailottamaan kovaan ääneen toisen puheen päälle. Aiemmin hän oli kohtelias, mukava ja lämmin ihminen, jolta löytyi myötätuntoa ja ymmärrystä, varsinkin niitä kohtaa joista nyt puhuu alentuvaan ja ikävään sävyyn.

Kuulostaa aika erikoiselta.

ja siellä sitten oppi, ettei pidä olla kynnysmattona. Oppi myös, että mielipide pitää aina sanoa, vaikka se loukkaisi. Loukkaantuminen on kuulemma loukkaantujan vastuulla.

lähes kaikelle, puhuu pahaa muista kavereistaan minulle (miksi siis ei puhuisi mun asioista muille??), ja ryhtyi epäkohteliaaksi besserwisseriksi. Hän osaa kaike, tietää kaiken, ja hänellä on ratkaisu joka pulmaan. Ja nämä ratkaisut hän on ryhtynyt kailottamaan kovaan ääneen toisen puheen päälle. Aiemmin hän oli kohtelias, mukava ja lämmin ihminen, jolta löytyi myötätuntoa ja ymmärrystä, varsinkin niitä kohtaa joista nyt puhuu alentuvaan ja ikävään sävyyn.

Kuulostaa aika erikoiselta.

ja siellä sitten oppi, ettei pidä olla kynnysmattona. Oppi myös, että mielipide pitää aina sanoa, vaikka se loukkaisi. Loukkaantuminen on kuulemma loukkaantujan vastuulla.

Vai oletko itse tottunut olemaan suhteessanne pomo ja nyt kun kamusi ei enää ole kynnysmattosi, niin olet suuttunut?

alkoi epäillä, että loukkaan häntä ilkeyttäni, vaikka olin vain ihan normaalisti eri mieltä jostain merkityksettömästä asiasta. asia paisui mahdottomaksi vyyhdeksi, kun hän ei uskonut, etten todella tarkoittanut loukata häntä, ja olin hyvin pahoillani, että hän oli sanani niin tulkinnut.hän väitti kiven kovaa, että haluan häntä satuttaa tarkoituksella.



sitten hän alkoi pyydellä miestäni baariin ryyppäämään, juuri kun olin itse valittanut että olen melko yksinäinen odottaessani ensimmäistä lastamme, ja onnellinen siitä, että mieheni tukee minua. onneksi mies ei lähtenyt, ja ystävä sai jäädä.

No lapset oli tietysti yks juttu ja sitten meidän koti joka sijaitsee paremmassa paikassa kuin hänen.Sain tosi hyvän työpaikan ihan sattumoisin.Kun ostin auton hän ei vaan halunnut enää pitää yhteyttä. Hyvä niin, ei olisi tullut mitään kuitenkaan.Jotenkin on alkanut elämä rullaamaan paremmin kun ei ole tuota kaveria kadehtimassa. Kun oltiin opiskelijoita ja tyhjätaskuja niin oli niiiin kivaa yhdessä.

Minulla oli yksi tosi hyvä ystävä. Minusta tuli kuitenkin perheellinen eikä ystävää kiinnostanut tavata enää muissa merkeissä kuin kosteissa.



Ehdotin hänelle parin vuoden ajan tapaamisia, joista hän pääsi vain neljään.. Silloinkin hänellä oli happamat jutut. Lopetin yhteydenpidon, joka oli muuttunut hyvin yksipuoliseksi.

minun suunnasta monta vuotta ja sitten hiljeni kokonaan kun en itse pitänyt yhteyttä.



Ja vaikka annoin hänen äidilleen käyntikortin, ei kuulunut mitään. Näin kerran kaupassakin, juteltiin pari sanaa ja kysyin käyntikortista. Oli saanut, mutta eipä kuulunut mitään.



Joten viime vuonna en enää sitten lähettänyt joulukorttiakaan. Mitäs sitä väkisin pitää yhteyttä joulukortillakaan. Oltiin kavereita kuitenkin 2.luokalta asti aina lukioon ja vielä ammattikoulukin läpi.

petti mieheni kanssa ja ovat edelleen yhes :(

kaikki paha olo. Mun olisi vaan pitänyt kestää.



Lopulta sain tarpeekseni ja se oli sit siinä. Mä en tarvi elämääni ihmisiä, jotka vie energiaa eivätkä anna yhtään mitään.

Että oli treffaillut miestäni suhteemme alkuaikoina. Ei paljon auttanut asiaa, että kuluneesta oli kuusi vuotta aikaa, kun sain tietää.

hänen toisten ihmisten mustamaalaamista ja kadehtimista. Ajattelin, että varmaan puhuu minustakin muille pahaa samalla tavalla.

Meillä oli parikymppisinä ihana ystäväpiiri, johon lukeutui myös paras ystäväni. Jossain vaiheessa minulla oli aika rankkaa, kun olin itse työtön, rahaton ja vakavasti sairaan läheiseni omaishoitaja. Olin varmasti jossain välissä aika raskasta seuraa, mutta pahaa teki huomata, että minut alettiin systemaattisesti sulkea ystäväpiirin jutuista ulkopuolelle. Kun pyysin parasta kaveriani johonkin, hän kehitti syyn, miksei pääse. Myöhemmin sitten kuulin, että olivatkin olleet porukalla kaikki muut esim. bilettämässä. Ja tätä tapahtui vaikka kuinka monta kertaa. Viimeinen pisara oli kun tiedustelin ystäviltäni, oliko heillä yhteisiä suunnitelmia vapuksi. Kaikki olivat muka lähdössä omille teilleen, kuka mihinkin. Vietin siis vappua itsekseni. Vasta viikkoja myöhemmin kuulin, että muut olivatkin juhlineet vappua porukalla toisella paikkakunnalla. Voitte varmaan kuvitella, miten mukavalta tuntui. Se oli jo ihan selvä vinkki siitä, että mua ei seuraan kaivattu. Niinpä en sitten sen koommin siihen porukkaan yhteyttä pitänyt. Eikä kukaan ole perään soitellut, vaikka aikaa tuosta on jo vuosia. Edelleenkään en tajua, miksi noin kävi. En ole ainakaan tietoisesti ketään loukannut tai suututtanut. Muista ei niin väliksi, mutta tuota teiniaikojen parasta kaveriani kyllä ikävöin. Itsekunnioitukseni vain ei anna periksi murtaa jäätä. Ei, vaikka aina silloin tällöin jossain ohimennen törmäilläänkin. Vaihdetaan kuulumiset kevyesti ja jatketaan matkaa.

Muovisäkillisen kolmella lapsella olleita vaatteita, eikä sanomisestani huolimatta ottanut lähtiessäni niitä mukaan. Sanoin hänelle, että meillä on niin erilainen maku, en osaa käyttää vaaleanpunaisia, keltaisia ja liloja vaatteita pojallani, joten voinko viedä ne Venäjän lasten keräykseen.

Kolmen vuoden jälkeen hän halusi vaatteensa takaisin.... Kerroin, mitä olen vaatteille tehnyt ja muistutin, että olin siihen etukäteen luvan kysynyt.

Mutta mikään ei auttanut, vaattet on saatava takaisin, joten sain laskun: OSA I, vaatteet 50-65cm 150 euroa!!! Kuulemma tulee vielä kaksi laskua 65-75cm ja 75-82cm, molemmat 150 euroa. Muuten hänen asianajajansa ottaa yhteyttä??!



No, laitoin viestin, että ei ota minuun koskaan yhteyttä, kai asianajaja osaa hommansa. Ja 8 vuotta sainkin olla rauhassa, kunnes tuli kutsu vanhimman lapsen rippiäisiin.

Sattumalta emme menneet...

me oltiin parhaita kavereita ala-asteelta aikuisikään asti, liikuttiin aina joka paikassa yhdessä ja jaettiin ilot, surut ja tiesimmme toisistamme kaiken ja voitiin luottaa toisiimme. Sitten jotain tapahtui mitä en tänä päivänäkään tiedä tarkasti ja yhteydenpito jäi, tuli opiskelut, ja muut kaverit joiden kanssa paras ystäväni alkoi liikkumaan tiiviimmin ja tuntui että ystävyytemme alkoi loppumaan ainakin ystäväni puolelta, vaikka minä olin aktiivinen ja yritin ehdottaa tapaamisia niin aina oli jotain muuta. Kuulumisia vaihdettiin silloin tällöin mutta aika pinnallisesti ja minun aloitteesta joten itsekään en halunnut aina olla se yhteydenpidon aktiivinen osapuoli. sääli, mutta nyt molemmat eletään omaa elämäämme, tietenkin mukavat muistot takana,mutta paha mieli siitä miten ystävyys voi loppua kun seinään vuosien yhdessä koetun elämän jälkeen.

Minun 12 vuoden ystäväni on vuosien aikana tehnyt vaikka minkälaista, selän takana pahaa puhumista, ajoittain savustamista ulos porukasta, ominut muita ystäviämme niin että olen jäänyt yksin, viekoitellut eksiäni, kehittänyt draamaa aivan tyhjästä ja aina annoin anteeksi. Kuvittelin aina että ystävyytemme on niin tärkeä minulle ja että se on niin vahva että kestää tällaiset vastoinkäymiset.

Vuosi sitten ystäväni sai ensimmäisen lapsensa, jonka jälkeen hän muuttui äiti teresaksi, omasta mielestään. Ja kaikista huvittavinta oli, että kaikki menivät juttuun mukaan. Kukaan ei enää muka muistanut kuinka kauhea ämmä hän on ollut ja oli edelleen. Kaiken välien rikkomisen alkusoitto oli, ettei minua kutsuttu lapsen ristijäisiin, syynä että lista olisi kasvanut ihan liian suureksi, mutta nähtiin oikeaksi sitten lähettää ylijäänyt kiitoskortti ristijäisistä jossa en edes ollut. Se sattui. Tästä tapeltiin monet kerrat ja jotenkin aina ystävä sai sen käännettyä niin, että minä aiheutin itse oman pahan oloni ja vika oli minussa itsessäni. Yhtenä aamuna huomasin että ystävä oli poistanut minut ja mieheni kavereistaan facebookissa ilman mitään selitystä ja kun otin asian puheeksi väitti hän minun poistaneen hänet. Noh, hän sai mitä halusi, minut savustettua ulos ja sai porukastamme kaksi muuta hyvää ystävääni puolelleen. Onneksi minulla on muita ystäviä ja tajuan että elämäni on vain helpompaa näin... En vain olisi halunnut että paras ystäväni menee tämän ämmän mukana pois elämästäni.