Kokemuksia lapsen siedätyshoidosta (koiuvu/leppä)

Meillä käynnit kohta loppusuoralla, yksi käynti enää, kolme vuotta juostu.



Aluksi käyntejä on tiheästi, sittenhän ne harvenee.



Käynnin jälkeen ei saa samana päivänä olla mitään urheilua tai muuta ponnistusta tms., lapsi voi myös olla normaalia väsyneempi ja kuumeillakin vielä seuraavanakin päivänä. Muuten ei ole ollut meillä mitään ihmeellistä.

että siihen käyntiin kannattaa myös varata kunnolla aikaa. Siellä kun odotellaan välillä, mittaillaan jne.



Mihin menette? Ruusulaan?

Aloittivat 4 ja 6 vuotiaina. Yleensä ei siedätetä alle 5 vuotiaita, mutta meidän pojalla oli koivun lisäksi paha heinäallergia. 3 vuotta käytiin ja hyvin meni. Pojalla ei puhjennut astma. Kävimme Itäkeskuksen Pikkujätissä. Vakuutus korvasi hoidot ja lääkkeet. Nuorimmainen ei halua mennä hoitoon koska piikkikammoinen. Kaikille nuo hoidot ei vaan sovi. Odotetaan, että tulisi joku toinen keino siedättää. Esim. tabletit. Onneksi nuorimmainen ei niin pahasti allerginen. Uskon kuitenkin että tuo rumba kannatti. Esikoinen harrastaa ratsastusta eikä tarvitse allergialääkkeitä enää lainkaan :)

vastauksista.



Laitoin ekaksi aloituksen koskien vakuutusta ja siedätyshoidon korvattavuutta. Mutta selvinee aikanaan kunhan saan vakuutusyhtiöstä vastauksen.



Ruusulaan ollaan menossa siedätykseen.



Sen verran kerrottiin, että aikaa kannattaa varata koska voi olla ruuhkaa ja jonoa kun ei mennä ajanvarauksella (paitsi eka kerta).

Lähinnä noita oireita käynnin jälkeen mietin tässä, mutta selvinee sekin sitten ekan käynnin jälkeen.

Hieman pisti pelottamaan kun lääkäri määräsi adrenaliinia varolääkkeeksi. Onko joku niitä tarvinnut antaa? Mistä tiedän milloin se pitää antaa? Kuinka kauan on suurin riski saada paha reaktio? Kaikenlaisia kysymyksiä pyörii päässä. Sen takia täältä kyselen hieman kokemuksia.



ap

Oireet on olleet lieviä, jostakin nousi aina lievä kuume vielä seuraavaksi päiväksi, lapsi oli sitten aina välillä sen pois eskarista tai sitten oli vain lyhyen päivän eli sen eskariosuuden, muttei päivähoitoa.



Siellä selitetään kaikki tosiaan ihan seikkaperäisesti ns. neuvonnassa, ja mitään varolääkkeitä ei me ole ksokaan tarvittu.



Aikaa kyllä tuppaa vierähtämään. Ota lapselle evästä ja itselles kahvia ja lukemista.



2

Hieman pisti pelottamaan kun lääkäri määräsi adrenaliinia varolääkkeeksi. Onko joku niitä tarvinnut antaa? Mistä tiedän milloin se pitää antaa? Kuinka kauan on suurin riski saada paha reaktio? Kaikenlaisia kysymyksiä pyörii päässä. Sen takia täältä kyselen hieman kokemuksia.

Minulle on aikuisena tehty koivun siedätyshoito ja nykyään oudommat eivät varmaan edes tiedä siitepölyallergiastani, kun se pysyy keväisinkin lääkkeillä täysin hallinnassa. Siinä mielessä voin suositella.

Adrenaliini on siedätyshoidossa pakollinen varotoimi. Tietääkseni sitä tarvitaan hyvin harvoin (jos koskaan), mutta sitä on pakko kantaa hoitopäivinä mukana. Normaalistihan pistoksen jälkeen pitää odottaa hoitopaikassa se puolisen tuntia välitöntä reaktiota, mutta jos on unohtanut adrenaliinikynänsä kotiin, joutuu jäämään odotushuoneeseen "tarkkailtavaksi" vielä useaksi tunniksi. Kynää käytetään, jos saa anafylaktisen reaktion. Hoitaja opetti kynän käytön kyllä.

Minulla pistoskohtaan tuli parin päivän ajaksi iso punainen ja kuumottava läntti. Parin päivän sisällä pistoksesta ei ulkonäkösyistä olisi halunnut lähteä iltapukujuhliin (ainakin aikuisilla pistetään käsivarteen), mutta ei hoito muuten juuri elämää haitannut. Toki siellä hoitopaikassa piti kolmen vuoden ajan jatkuvasti kulkea (aluksi viikoittain), mutta jos sitä ei lasketa.

Minulle itselleni on tehty siedätyshoito 90-luvulla. Pistokohtaan nousi kutiseva patti, mutta muuten voin hyvin. Sairaalassa piti tuolloin olla noin puoli päivää tarkkailussa.



Siedätys kesti joitakin vuosia ja oireet helpottivat merkittävästi. Astmaoireet helpottivat kokonaan (minulla ei siis ollut varsinaista astmaa muulloin kuin keväisin) ja selvisin siedätyksen jälkeen kevään peruslääkesetillä hyvin (tabletti, silmätipat, nenäsuihke). Aikaisemmin meni kortisonit, oli silmätulehdusta yms.

Itselläni on hevosallergia pahentunut vuosien varrella niin, etten enää voi kuvitellakaan meneväni tallille. Nuorempana, kun harrastin ratsastusta, oireet olivat vielä siedettävän rajoissa ilmeisesti jokapäiväisen altistuksen takia.



Haluaisin aloittaa harrastuksen uudestaan ja olen miettinyt siedätyshoitoa.

koska niitä kertojahan riittää.

Minun hoitoni tehtiin YTHS:llä, joten varsinaisesta hoidosta ei tarvinnut maksaa juuri mitään. Erikoislääkärikäynnin hinta taisi olla jotain 3-4 euroa ja niitä tuli hoidon aikana ehkä kolme kappaletta. Apteekkiin piti kuitenkin säännöllisesti kantaa kolminumeroinen määrä euroja niistä siedätysaineista ja adrenaliinikynistä. Jo se oli opiskelijalle aika kallista.



En kuitenkaan usko, että julkisessa terveydenhuollossa (kuten nyt YTHS:llä) siedätettäisiin pelkästään hevosta, että pääsisi harrastamaan. Yksityisellä joutuu sitten maksamaan jokaviikkoisesta hoitajakäynnistä isot laskut.



7