Uusperhessä sairastaminen, kuka hoitaa kodin?

hyvissä ruumiin ja sielun voimissa täällä palstalla! Kyllä tässä ajassa olisit ehtinyt tehdä aimokasan niitä kotitöitäkin, kun et selvästikään tuon sairaampi ole!

voi toimia varsinkin pitemmän päälle kun lapset tuntevat vanhempipuolen jo hyvin ja luottavat häneen. Mutta vierastan sitä ideaa, että uusvanhempi "ottaa heti komennon talossa", ja epäilen kokemusten perusteella, että tästä tyylistä johtuu suuri osa uusperheiden ongelmista. Voin olla väärässä, minulla ei ole kokemusta aikuisena uusperheessä elämisestä.

AP: sorry OT.

tee niin kuin itsestäsi tuntuu parhaalta, eli en yritä viedä pohdinnoiltasi pohjaa.

Mutta: mulle itse uusperheessä kasvaneelle ja uusperheitä seuranneelle on tullut mieleen, että tilanne jossa isä- tai äitipuoli on enemmän kiva kaveri lapsille kuin kasvatusvastuullinen voi olla paljon toimivampi kuin sellainen, jossa vanhemman uusi puoliso ottaa heti vanhemman "elkeet" eli alkaa komentaa ja rajoittaa lapsia.

Ei ole mielestäni normaalia, että lapsille lähes tuntematon henkilö alkaa toimia vanhemman roolissa. Siksikin, että lapset ovat vieraskoreita, ja koti voi muodostua silloin ahdistavaksi ja ei-kotoisaksi. Ja lasten on vaikeampi pullikoida vastaan jos vieraampi henkilö käskee, mikä voi johtaa tunteiden tukahduttamiseen ->ei hyvä. Olen seurannut läheltä yhtä uusperhettä jossa isäpuoli on aika paljon kuin miehesi (pelaa lapsen kanssa, hassuttelee, komentaa vain pikkuasioissa), ja lapsen ja isäpuolen suhde on todella loistava, toisin kuin monissa muissa näkemissäni perheissä. Eli lasten ja miehen suhteen tilanne kuulostaa teillä minun mielestäni paremmalta kuin monissa uusperheissä.

Mutta tuo on kyllä ongelma, että mies ei kevennä SINUN taakkaasi, vaikka voisi.

olen itse ollut lähi-äitipuoli ja kyllä minä meillä olen ottanut kasvatusvastuun, olisihan se nyt outoa, että miehen pitäisi olla paikalla kasvattamassa ja itse vaan hassuttelisin. Tämä perhe on ollut kasassa nyt yli 10v ja hyvin on mennyt.

elämä on valintoja. Eipä meillä pahemmin tuon kummoista ollut ydinperheessäkään, joten erosin. No nyt olen yksin lasten kanssa ja tälläkin hetkellä kipeänä pitää kaikki yksin jaksaa hoitaa. Mutta ottaisinko tähän uutta miestä asumaan mahdollisen avun takia? En. Vitutuskäyrä siinä usein vain nousee, nyt ei ole siitä pelkoa.

No haluaisitko ap vaihtaa osia ex-miehen kanssa? Tavata lapsia silloin tällöin?

Eiköhän se vastuunsa kantaisi jos sinulle sattuisi jotain. Toivottavasti.

MISSÄ on noiden lasten isä?

tapaa lapsia joka toinen vkonloppu ja yhtenä arki-iltana viikossa. Sekä loma-aikoina. Kätevä tapa saada lapsia, tavata niitä silloin tällöin mutta olla osallistumatta arkeen silti enempää. Paska tuuri miesten suhteen, mutta minkäs teet. Virheistä oppii. Tästäkin opin kyllä uutta. -AP-

Olen mies jolla lapsia. Naisystävälläni ei ole.



Minä hoidan lapseni. Minusta se on itsestäänselvää.

Niin, luin vähän enempi noita kirjotuksia ja vastauksia ja näyttää siltä että aika moni lähtee siitä ajatuksesta (AP ainakin), että AP:n uusi kumppani on lasten uusi isä.



Meillä näin ei siis ole. Lapsillani on edelleen äiti jonka luona he vierailevat. Kumppanini ei ole, eikä hänestä tule lapsilleni uutta vanhempaa.

hyvissä ruumiin ja sielun voimissa täällä palstalla! Kyllä tässä ajassa olisit ehtinyt tehdä aimokasan niitä kotitöitäkin, kun et selvästikään tuon sairaampi ole!

En tartu yritykseen. Veiläkin joudut yrittämään kovemmin. Syyllistäminen ei auta.

Sängyssä peiton alla läppärin kerra kuitenkin huilinut, sekin auttaa kun ei tartte muista huolehtia juuri tällä hetkellä. Mutta kiitoksia huolenpidosta, taidan mennä nyt kuitenkin unta etsimään ennenkun esikoinen parin tunnin päästä koulusta tulee ja sitten pitääkin jo pyöräillä päänsärkyisenä ja keuhkotautisena hakemaan kuopus tarhasta. Samalla kun terve avokki ajelee autolla.

Ja sitten onkin laitettava päänsärkyisenä ja keuhkotautisena ruokaa ja siivottava jäljet ja muut sotkut, hoidettava tiskit, viihdytettävä lapsia, tarkastettava läksyt, kylvetettävä päiväkoti-ikäinen, laiettava huomisen pvän vaatteet jne muu valmiiksi.

Sitten tuleekin hoidettavaksi päänsärkyisenä ja keuhkotautisena lasten iltapalan laitto, iltapesut ja muu iltaohjelma. Samalla kun terve avokki istuu pelaamassa koneella. Sitten onkin jo nukkumaanmenoaika itsellä. Mutta kas, keuhkotautinen ei saa nukuttua yöllä kun antibiootti ei oikein pure ja päällä oleva parisuhdetilanne mietityttää.

Sitten seuraavana päivä samat asiat uudestaan, entistä päänsärkyisempänä, yhtä keuhkotautisena ja superväsyneenä.

Ja joku ihmetteli priorisointia: miksi lapsen pyjama pitää vaihtaa ja saippuapullo täyttää? Meillä nukutaan pyjamassa ja se vaihdetaan päälle iltapalan jälkeen nukkumaanmennessä, ehkä teillä nukutaan ne likaset päivävaatteet päällä sitten? Ja jos kotona on pöpöä liikenteessä niin eiköhän se saippuakäsipesu ole tarpeen, eikö teillä huolehdita hygieniasta jos kotona sairastetaan? Kädet pestään saippualla, jos saippua on täyttöpullosta loppu niin sitä lisätään.

-AP-

Niin, luin vähän enempi noita kirjotuksia ja vastauksia ja näyttää siltä että aika moni lähtee siitä ajatuksesta (AP ainakin), että AP:n uusi kumppani on lasten uusi isä.

Meillä näin ei siis ole. Lapsillani on edelleen äiti jonka luona he vierailevat. Kumppanini ei ole, eikä hänestä tule lapsilleni uutta vanhempaa.

Odotan että avomieheni on lapsilleni AIKUINEN jolla on AIKUISEN VASTUU lapsistani. Tämä aikuisen vastuun ottaminen ei ole avopuolisoltani täysin onnistunut.

-AP-

Jää lasten kanssa yksinäs, vaihta miestä (muista kertoa mitä kaikkea hänen kuuluu tehdä)tai lopeta marina.

Sulla olis tosiaan ollut aikaa nukkua koko aamu.

Oikeesti sairaana ei jaksa edes netissä riidellä!!

miehet ovat aina tuollaisia, vaikka eletään ydinperheessä! Olen nykyään yh, exäni oli tuollainen kuin sun kuvailu nykyisestäsi. Aivan sama vaikka oli 40 asteen kuume niin apua ei herunut. Oli kuitenkin kyseessä yhteinen lapsemme!



Mutta mitenkään mukavaltahan tuo ei kuulosta, että tokaisee sinulle "mulla ei ookaan lapsia" yms. Kun on sun kanssa kimppaan mennyt, niin ne lapset kuuluu siihen kuvioon. Mitä tapahtuisi, jos saisitte yhteisen lapsen? Huolehtisiko vain omasta lapsestaan ja antaisi toisten olla omillaan?

Niin, luin vähän enempi noita kirjotuksia ja vastauksia ja näyttää siltä että aika moni lähtee siitä ajatuksesta (AP ainakin), että AP:n uusi kumppani on lasten uusi isä.

Meillä näin ei siis ole. Lapsillani on edelleen äiti jonka luona he vierailevat. Kumppanini ei ole, eikä hänestä tule lapsilleni uutta vanhempaa.

avokki vetää leporankaa sohvalla, kun sinä kipeänä hoidat ruoat pöytään ja tiskaat tiskit ym. Hänkö ei osallistu yhteisen asuntonne siivoukseen? Esim, hän imuroi sinä peset lattiat? Vai teetkö kaiken ihan itse siksi koska sinulla on ne lapset?

Ohis

Jää lasten kanssa yksinäs, vaihta miestä (muista kertoa mitä kaikkea hänen kuuluu tehdä)tai lopeta marina.

Sulla olis tosiaan ollut aikaa nukkua koko aamu.

Oikeesti sairaana ei jaksa edes netissä riidellä!!

Toiset ovat inhimillisiä ihmisiä ja heitä jää vaivaamaan asiat, nukkuminen ei silloin välttämättä onnistu. Lepoa on se että ei tee töitä, ei töissä eikä kotona. Palstailu onnistuu pedistäkin sairaana, kuten kotiäideiltäkin ja töissäkäyviltä. Jostakinhan se aika on aina pois.

Toiset ovat kylmiä, empatiakyvyttömiä ja tunteettomia ihmisiä eivätkä osaa asettua toisen asemaan. Silloin on helppo tulla palstalle purkamaan omaa angstiaan ja pahaa oloaan.

välttää koneen ruutua tuijottamista ja keskittyä siihen nukkumiseen. Sitten ei ehkä olisi enää päätä särkenyt, kun olisit lähtenyt hakemaan kuopusta päiväkodista...

ole uusi vanhempi, mutta ei se sitä tarkoita, että ap:n pitää tehdä kaikki kotityöt yksin. Kai se avokkikin esim. syö kotonaan, kai silloin olisi ihan asiallista, että joskus tekisi ruokaa ja tiskaisi. Eli jos haluaa ilmaisen täyshoidon 24/7 seksillä, senkun etsimään yh-vanhempaa?

sinähän kaipaat täällä selkeästi yhtä kehoitusta: eroa! En minä ainakaan tollaista katselisi.

Lue nyt itsekin tekstisi ja mieti vielä kerran, miksi lähdit perustamaan uusperhettä tuollaisen teinin kanssa. Ja lopeta se nyt heti, huomaat kyllä taakkasi keventyvän kun saat yhden aikuisen lapsen pois huollettaviesi joukosta.

Alla olevassa on niin monta kohtaa, mihin haluaisin puuttua huutomerkein, mutta mieti vaikka sitä, että "annat miehelle ison plussan siitä että hän on opetellut tekemään kotitöitä ja tekeekin pyytämällä, joskin nuristen". Ihan kuin sulla olis joku teini siellä oikeesti eikä se perheen toinen aikuinen.

PS. Tietokonepelejä harrastava aikuinen mies kannattaa todellakin pistää ulos ovesta ennen kuin suhde menee liian vakavaksi.

Joku tuolla kysyi miten hommat sujuivat kun emme vielä asuneet yhdessä. No niin että mies oli 3 iltana viikossa meillä, kun piti saada pelata kotona muut illat ja olla karussa lapsiperheen arkea, siinä sivussa oli mukava sitten elää sinkkumiehen arkea ramppaamalla minun lapsivkonloppuisin baarissa ja tulla krapulassa pimppaa vonkaamaan jos jaksoi. Meillehän ei baarista voinut tulla, kun ei saanut krapulassa rauhassa nukkua vaan lapset mekastivat jne. Tämä baarielämä alkoi loppuaikana vähentyä. Nämä 3 iltaa viikossa olivat oikeasti iltoja, kun hän ei halunnut suoraan töistä tulla kun piti kotona saada käydä pelaamassa. Tuli vasta lasten iltapala-aikaan/jälkeen jolloin ei vastuuta tarttenut ottaa kun ei halunnut. Ja joka toinen vkonloppu (eli kun lapseni olivat isävkonloppua viettämässä) elettiin hänen luonaan. Loppuajasta hän alkoi tulemaan suoraan töistä, tehtiin yhdessä ruokaa jne-ihan vaas kun asiasta keskusteltiin ensin, että nyt olisi alettava vähän katsomaan että onko meistä muuttamaan yhteen. Lapsilla ja avopuolisollani on hyvä suhde. Silloin saan esim laittaa ruokaa rauhassa kun mies pelailee lasten kanssa. Mutta minusta olisi mukavaa joskus päästä valmiiseen pöytään niin että joku muu hoitaa sen ruuanlaiton ja tiskiosuuden. Minäkin voin pelailla lasten kanssa tai katsoa leffaa, samalla kun joku muu hoitaa ne työteliäät osuudet. Mutta näissä tilanteissa kun voin huonosti (olen sairas tai on migreeni), mies ei halua osallistua yhtään enempää vaikka voisi, varsinkaan oma-aloitteisesti. Jos pyydän niin nurinan kanssa ja niin että tuntuu kuin pitäisi palvoa maata miehen jalkojen alla kun hän nyt kerrankin hoitaa asiat. Kertaakaan ei kyllä ole koko settiä iltahommineen hoitanut niin, että olisin sairastanut. 2 kertaa on hoitanut pienemmän lapsen niin että olen ollut jossain menossa niin myöhään että lapsi on mennyt jo nukkumaan ennenkun ehdin kotiin. Kotitöitä mies tekee, pyytämällä. On opetellut kyllä oma-aloitteisestikin ja välillä näin tekeekin, iso plussa hänelle siitä. Meillä oli kuitenkin ennen yhteenmuuttoa siivouksen ja siiteyden kannalta ajateltuna kaksi todella eritasoista asuntoa, minun perussiistini ja hänen läävänsä. Mutta eilen kun miehelle kerroin mitä lääkäri sanoi, yhteisen kauppareissun jälkeen täällä oli 3 pyykkitelineellistä pyykkiä, tiskiallas täynnä likaisia tiskejä ja iltapalahommat levällään. Arvatkaa kuka ne hoiti? No pyykit laitettiin yhdessä kun hänelle asiasta sanoin mutta muut hoidin minä. Tietenkin. Kipeänä. Pyysin vaihtamaan lapselle pyjaman ja täyttämään saippuatäyttöpullon kun oli loppunut kylppäristä. Kun illalla asiasta keskusteltiin että voisi auttaa vähän enemmän kun olen sairaana ja levätä pitäisi, hän tokaisi että hänellä ei ole lapsia, ja hän teki mielestään kaiken tarpeellisen, ettei enempään tarvetta. Hän kokee että nyt kun olen sairasLOMALLA niin hoidan sitten kotityöt päivän aikana. On kai se pieni ongelma sekin, että mies ei kevennä taakkaani, vaikka voisi, kun sairastan. Pieni verrattuna väkivaltaiseen/juoppoon. Pitänee pistää mietintämyssy päähän, tietyt asiat eivät ole kolmessa vuodessa muuttuneet ja tuskin muuttuvatkaan. -AP-

Lue nyt itsekin tekstisi ja mieti vielä kerran, miksi lähdit perustamaan uusperhettä tuollaisen teinin kanssa. Ja lopeta se nyt heti, huomaat kyllä taakkasi keventyvän kun saat yhden aikuisen lapsen pois huollettaviesi joukosta.

Alla olevassa on niin monta kohtaa, mihin haluaisin puuttua huutomerkein, mutta mieti vaikka sitä, että "annat miehelle ison plussan siitä että hän on opetellut tekemään kotitöitä ja tekeekin pyytämällä, joskin nuristen". Ihan kuin sulla olis joku teini siellä oikeesti eikä se perheen toinen aikuinen.

PS. Tietokonepelejä harrastava aikuinen mies kannattaa todellakin pistää ulos ovesta ennen kuin suhde menee liian vakavaksi.

Joku tuolla kysyi miten hommat sujuivat kun emme vielä asuneet yhdessä. No niin että mies oli 3 iltana viikossa meillä, kun piti saada pelata kotona muut illat ja olla karussa lapsiperheen arkea, siinä sivussa oli mukava sitten elää sinkkumiehen arkea ramppaamalla minun lapsivkonloppuisin baarissa ja tulla krapulassa pimppaa vonkaamaan jos jaksoi. Meillehän ei baarista voinut tulla, kun ei saanut krapulassa rauhassa nukkua vaan lapset mekastivat jne. Tämä baarielämä alkoi loppuaikana vähentyä. Nämä 3 iltaa viikossa olivat oikeasti iltoja, kun hän ei halunnut suoraan töistä tulla kun piti kotona saada käydä pelaamassa. Tuli vasta lasten iltapala-aikaan/jälkeen jolloin ei vastuuta tarttenut ottaa kun ei halunnut. Ja joka toinen vkonloppu (eli kun lapseni olivat isävkonloppua viettämässä) elettiin hänen luonaan. Loppuajasta hän alkoi tulemaan suoraan töistä, tehtiin yhdessä ruokaa jne-ihan vaas kun asiasta keskusteltiin ensin, että nyt olisi alettava vähän katsomaan että onko meistä muuttamaan yhteen. Lapsilla ja avopuolisollani on hyvä suhde. Silloin saan esim laittaa ruokaa rauhassa kun mies pelailee lasten kanssa. Mutta minusta olisi mukavaa joskus päästä valmiiseen pöytään niin että joku muu hoitaa sen ruuanlaiton ja tiskiosuuden. Minäkin voin pelailla lasten kanssa tai katsoa leffaa, samalla kun joku muu hoitaa ne työteliäät osuudet. Mutta näissä tilanteissa kun voin huonosti (olen sairas tai on migreeni), mies ei halua osallistua yhtään enempää vaikka voisi, varsinkaan oma-aloitteisesti. Jos pyydän niin nurinan kanssa ja niin että tuntuu kuin pitäisi palvoa maata miehen jalkojen alla kun hän nyt kerrankin hoitaa asiat. Kertaakaan ei kyllä ole koko settiä iltahommineen hoitanut niin, että olisin sairastanut. 2 kertaa on hoitanut pienemmän lapsen niin että olen ollut jossain menossa niin myöhään että lapsi on mennyt jo nukkumaan ennenkun ehdin kotiin. Kotitöitä mies tekee, pyytämällä. On opetellut kyllä oma-aloitteisestikin ja välillä näin tekeekin, iso plussa hänelle siitä. Meillä oli kuitenkin ennen yhteenmuuttoa siivouksen ja siiteyden kannalta ajateltuna kaksi todella eritasoista asuntoa, minun perussiistini ja hänen läävänsä. Mutta eilen kun miehelle kerroin mitä lääkäri sanoi, yhteisen kauppareissun jälkeen täällä oli 3 pyykkitelineellistä pyykkiä, tiskiallas täynnä likaisia tiskejä ja iltapalahommat levällään. Arvatkaa kuka ne hoiti? No pyykit laitettiin yhdessä kun hänelle asiasta sanoin mutta muut hoidin minä. Tietenkin. Kipeänä. Pyysin vaihtamaan lapselle pyjaman ja täyttämään saippuatäyttöpullon kun oli loppunut kylppäristä. Kun illalla asiasta keskusteltiin että voisi auttaa vähän enemmän kun olen sairaana ja levätä pitäisi, hän tokaisi että hänellä ei ole lapsia, ja hän teki mielestään kaiken tarpeellisen, ettei enempään tarvetta. Hän kokee että nyt kun olen sairasLOMALLA niin hoidan sitten kotityöt päivän aikana. On kai se pieni ongelma sekin, että mies ei kevennä taakkaani, vaikka voisi, kun sairastan. Pieni verrattuna väkivaltaiseen/juoppoon. Pitänee pistää mietintämyssy päähän, tietyt asiat eivät ole kolmessa vuodessa muuttuneet ja tuskin muuttuvatkaan. -AP-