Pahoittaisitko mielesi jos äitisi ei onnittelisi sinua syntymäpäivänäsi?

Viesti tulee aika myöhään, mutta täällä sellainen tilanne, että äitini onnitteli kyllä miestäni isänpäivänä, mutta ei minua syntymäpäivänä vaikka päivät olivat lähekkäin.

Yleensä äitini on tavallaan kuin hyvitellyt ylenmäärisillä joulu/synttärilahjoilla aina vaikka muuten on ollut aika hirviö minua kohtaan. Hän on kiristänyt, uhkaillut, syytellyt omista asioistaa minua, vaatinut, haukkunut, uhannut tuhoavansa elämäni jne jos kaikki ei mene hänen mielensä mukaan tai jos uskaltaa arvostella hänen käytöstään (laittaa rajat tuolle huutamiselle, raivoamiselle, syyttelylle, että ei enää kestä sitä). Joka tapauksessa kuitenkin tavallaan tavaralla on aina yrittänyt lepytellä/lahjoa.

Joka tapauksessa olen viimeiset vuodet pitänyt etäiset välit äitiini ja jossain vaiheessa pidin ihan puolen vuoden pesäeron tuon tuhoisan käytöksen vuoksi. Ehkä olen helpottunutkin, jos lopulta ymmärtää jättää minut rauhaan toisaalta taas harmittaa, että varmasti tuo on vain tahallista käytöstä häneltä, että onnitellaan miestäni kyllä isänpäivänä, mutta ei minua syntymäpäivänä. Harmillista siksi, että se saa taas tajuamaan kuinka huonosti äidilläni on asiat.

En, mutta mä olen katkaissut välitä häneen kokonaan.

ei koskaan onnitellut. Näimme n. 2 kertaa vuodessa vaikka asuimme 10km päässä toisistamme.

En loukkaantunut.



Olisko äitisi vakavasti sairas?

ei koskaan onnitellut. Näimme n. 2 kertaa vuodessa vaikka asuimme 10km päässä toisistamme. En loukkaantunut. Olisko äitisi vakavasti sairas?

Äitini ei tietääkseni ole vakavasti sairas. On toki kaikin puolin hankala tapaus ja on viime aikoina valitellut kun rahaa kuluu niin paljon (ja rahaa kuitenkin on). Kuopuksellemme ei ole ostanut myöskään synttäri eikä joululahjaa. Muille lapsille ja miehelleni kyllä.

ap

Muistan myös itse aina äitiäni hänen syntymäpäivänään.

koska useimmiten äitini on ainoa, joka muistaa synttärini ja nimpparini.

koska ei iso juttu aikuiselle ihmiselle. Tärkeintä että muistaa lastenlastensa synttärit kun nämä pieniä.

Toisessa viestissä puhut jo ihan toisin..

Tosta ei ota selvää.

En ole nähnyt tai kuullut kun silloin kun oli 15-vuotias.

Äitini ei ikinä ole onnitellut minua syntymäpäivänäni, eikä edes muista syntymäpäivääni.



Mies 37 v

En loukkaantuisi. Katkaisimme napanuoran jo murrosiän jälkeen. Ei minusta aikuisten synttäreitä tarvitse muistaa, paitsi tasavuosia tietenkin. Loukkaantuisin jos mummo unohtaisi lapsenlapsen synttärit, tai oikeastaan huolestuisin enemmän mummon muistista.

Jos häntä ei kutsu vieraaksi. Ei silloin näe tarpeen myöskään että hän muistaa.



Ei ole kiinni siitä että vaatisi hienoja juhlia vaan ihan yhdessäoloa, jos ei pyydetä niin ei pyydetä.

toivoisin itse asiassa että voitaisiin suosiolla sopia ettei kenenkään sukulaisen tarvitse reagoida kenenkään aikuisen sukulaisen synttäreihin. Kukaan meistä ei ole innoissaan omasta syntymäpäivästään, eikä kukaan tarvitse lahjojakaan. Silti kaikki pakottaudumme sellaiseen pointittomaan onnitteluun, vaikka ketään ei oikeasti kiinnosta.

Kyllä pahoittaisin mieleni!! Outoa tuokin, ettei äitisi edes kortit luettuaan sanonut mitään.



Oma isäni ei kerran muistanut syntymäpäivääni, mutta soittaessani hänelle myöhemmin illalla, ymmärsin hänen olevan sairas ja monien huolten rasittama.



Ehkä äidilläsi on jotain samaa? Vai olisiko hän voinut ottaa nokkiinsa jostain...?

Pääsi samana päivänä pois sairaalasta leikkauksen jälkeen. Pahoitteli jälkeenpäin. En osannut loukkaantua.

Joku kaverikin on joskus unohtanut, onnitellut edellisenä tai seur pvänä, en osannut siitäkään loukkaantua. Lienenkö tyhmä?

Anoppi ei onnittele ikinä. En noteeraa mitenkään.

ei ole tapana juhlia eikä aina edes muisteta niitä. Minä en viime viikolla muistanut omaa syntymäpäivääni ennen kuin mies jossain vaiheessa päivällä muisti sen, sekin kai siksi kun anoppi oli antanut sille lahjan minulle eteenpäin annettavaksi. Anoppi muistaa synttärit kyllä aina, niiden perheessä ollut toisenlainen tapa kuin meillä. (Mies ei tosin ole sitä tapaa oppinut, se ei juhlapäiviä muista sen enempää kuin minä, miehen veli taas muistaa ne aina....)

haittaa mua jos ei muista.Tiedän,että on vain unohtanut,ollaan kaikki vähän lahopäistä sakkia:D

On unohtanutkin joskus ja toisinaan onnittelee kuukautta aikaisemmin kun sekoittaa jotenkin kuukaudet:) Monesti itse muistan esim.siskon synttärit edellisenä päivänä kun olen katsonut kalenteria,ahaa! Onnellisesti sitten unohtanut seuraavana päivänä. Meillä ei kukaan ole loukkaantuvaa tyyppiä.Kun tiedetään vielä hyvin,että kukaan ei kuitenkaan tarkoituksella unohda.

ja sinunkin on ap turha loukkaantua, kun jo kerran ennalta tiedät, etä äitisi on hankala. Miksi odotat hyvää käytöstä hankalalta ihmiseltä? Petaat itsellesi pettymyksiä, ja sitten valitat täällä. Tietenkään äitisi ei käyttäydy kauniisti, mutta teet itse sen päätöksen, että annat hänen vaikuttaa omaan mielialaasi. Kenties vielä jatkat harmiasi eteenpäin, toivottavasti et sentään lapsillesi?



Äitini on hyvin harvoin muistanut syntymäpäivääni. Edes lapsena.

Äitini ja isäni muuttivat viime vuonna kauas kotiseudulleen (josta muuttivat veks jo 50 vuotta sitten). Oli kuulemma niiin ihanaa muuttaa takaisin aitojen ja välittömien ihmisten Pohjanmaalle.



No, siinä autuudessa lapset ja lapsenlapset jäivät ihan statisteiksi. Minun tai lastenkaan synttäreitä ei ole havaittu laisinkaan.



Sinänsä en - keski-ikäinen ja itsenäinen nainen - ole jonkun synttärionnitteluja tai lahjoja vajaa, mutta kyllähän se kertoo siitä, millaiset välimme ovat. Eivät kauhean läheiset. Ja se kyllä hiukan surettaa.



PS: suhteemme kyllä toimii täältä sinne vanhempiini päin, minä se heille viikottain soittelen.

Onko todella näin monen ihmisen mielestä ihan ok kun omat vanhemmat eivät muista millään tavoin syntymäpäivänä? Oikeesti??



Meidän lapsuudenperheenjäsenten välillä muistetaan aina! Meitä on kaksi aikuista lasta ja me kaikki muistamme toisiamme kortilla, tekstarilla tai puhelinsoitolla syntymäpäivänä sekä - taivas varjele! - myös nimipäivänä. Siitä tulee hyvä mieli, se lämmittää, kun toinen on muistanut :) Mitään synttäreitä (siis juhlia) ei pidetä. Asumme aika kaukana toisistamme.



Haluaisin vielä tarkentaa, että minulle käsitteet "loukkaantua" ja "pahoittaa mielensä" eivät ole synonyymeja. Minulle "loukkaantuminen" tarkoittaa lähinnä "suuttumista", jota EN koe jos joku ei olekaan muistanut. "Mielensä pahoittaminen" on = "ikävä fiilis, kurja olo", mikä ei mielestäni ole suuttumista.



14