Pitääkö vain hyväksyä se, että en opi englantia?

Jos sut nyt temmattais ympäristöön missä kaikki puhuu vain englantia ja sun olis pärjättävä, olis puhe pian sujuvampaa. Ei kukaan opi puhumalla "silloin tällöin".

ja kielten puhumisessa on vähän kaksi eri asiaa. Jotkut omaksuvat helpommin uusia äänteitä, aksentteja ja kielten puhumista, toisille taas se kirjoitettu kieli on helpompaa. Tietysty kieliTAITOON nämä molemmat osa-alueet kuuluvat.



Jos et ole lahjakas puhumisessa, niin se valitettavasti tarkoittaa sitä, että tarvitset paljon enemmän harjoitusta kuin joku toinen tarvitsisi. Satunnaiset tilanteet ovat huonoa harjoitusta siinä mielessä, että niissä on yleensä jokin asia, joka pitää saada hoidettua, eikä kieli ole silloin keskiössä, kunhan vain tulee ymmärretyksi.



Kielitaitoaan on helpompi kartuttaa rennommissa tilanteissa, joissa ei tarvitse niin välittää siitä, että meneekö asia varmasti juuri oikein, vaan voi ottaa sen enemmän jutusteluna.



Jos tiedät etukäteen joutuvasi puhumaan englantia jossain, niin voit myös opetella etukäteen joukon lauseita, joita voit hyödyntää puhuessasi, esim. paria sanaa muuttamalla. Nimenomaan kokonaisten lauseiden puhuminen voi tuottaa vaikeuksia, ja tähän auttaa se, että se kokonaisuus tulee selkäytimestä, ja yksittäisten sanojen kohdalla vaan joutuu miettimään.

teini-ikäisetkin puhuu englantia ja lausuvatkin oikein hyvin.





ap

Selvästikin osaat englantia kerta luet sitä sujuvasti. Puhe kyllä muuttuu sujuvammaksi, kunhan vain puhuu paljon ja säännöllisesti.



Minulle kaikkein suurin hoksaus puhumisen suhteen on ollut, että ihmiset kyllä ymmärtävät minua vaikken osaisikaan oikeita sanoja ja puhuisin tankeroenglantia. Yleensä asiayhteydestä pystyy päättelemään mitä toinen on sanomassa. Kirjoittaminen on paljon vaikeampaa, koska lukija ei pysty tarkistamaan sinulta mitä oikein tarkoitat jos mukaan eksyy väärä prepositio tai sana.



Löytäisitkö jostain keskustelukumppanin, jonka kanssa voisit tavata vaikka viikottain ja jutella englanniksi? Kävin itse keväällä englannin kurssin, jossa kokoonnuimme kerran viikossa keskustelemaan esimerkiksi päivän uutisista tai muuten mielenkiintoisesta aiheesta englanniksi. Ääntämiseni ja etenkin rohkeuteni avata suu ja tuottaa puhetta parani huimasti kahdessa kuukaudessa. Itse asiassa puhuin sujuvammin kuin englannista pistettä vaille ällän kirjoittanut mieheni. Itse kirjoitin aikoinaan A:n englannista ja sanavarastoni on edelleenkin surkea. Päätin vain osata englantia.



Espanjalaiset muuten sanovat, että osaat kieltä, jos pystyt kommunikoimaan sillä välttävästi. Suomalaiset ovat vain liian itsekriittisiä. Koita löytää tai järjestä itse ryhmä, joka keskustelee tai puuhaa jotain yhdessä pelkästään englanniksi. Luulisin, että tuollaisesta toiminnasta voisi olla kiinnostuneita. Voitte myös tehdä retkiä vaikka museoihin tai kokkailla yhdessä - ihan mitä vain tahdotte. Lupaan, että puhe muuttuu ihan huomaamatta sujuvammaksi.

teini-ikäisetkin puhuu englantia ja lausuvatkin oikein hyvin.

ap

..välillä kuulee sellaista teiniamerikkalaisaksenttia ja sitten on kans otettu jotain gangstaräp-vaikutteita...Ei se sujuvuus aina tarkoita sitä, että se kuulostais kauniilta.:D Eikä se välttämättä ole sellaista englantia, jota voi käyttää tilanteessa kuin tilanteessa.

Samaa mieltä kuin muut, harjotusta puuttuu vaan. Ite tunnen itseni monesti tyhmäksi, kun puhun englantia. Varsinkin natiivien kanssa ei sanat löydy. Yleensä se koko kohtaaminen saattaakin mennä sanoja hakiessa.:)

Kuulostaa siltä että tarvitset lähinnä käytännön harjoittelua. Silloin tällöin enkuks puhuminen jonkun kanssa ei paljoakaan auta.



Ei mullakaan enkku oo vieläkään sujuvaa vaikka olen ulkomailla asustellut reilun vuoden.. puuh, turhauttaa!