Lue keskustelun säännöt.
Hei te järkyttävän ylipainoiset!! - OV
23.10.2011 |
Yks kyssäri: missä vaiheessa lihomisenne on alkanut ja miten? Oletteko vaan ruvenneet syömään epäterveellisesti ja laiminlyöneet liikunnan vai mikä on ollut syynä lihomiseen?
Sekin kiinnostaa, miksi ette ole reagoineet liikakiloihinne edes sitten, kun olette selvästi niistä vaivautuneet?
Kysyn ilman sarvia ja hampaita, koska lähtöoletus on, että suurin osa meistä palstalaisista on kuitenkin täysjärkisiä aikuisia, jotka tietävät että lihavuus ei ylipäätään ole hyvä juttu ja onhan siitä monenlaista käytännön vaivaakin kun ei esim. löydä sopivia vaatteita.
Kommentit (41)
syönyt epäterveellisesti mutta liikuntaa olen aina inhonnut. Toisille kilot vaan kertyy helpommin.
Alan kärsiä kiloistani vasta nyt kun painan 140 kg, joten rankka urakka on edessä.
Täysjärkinen kyllä mielestäni olen, vai voitko ap rehellisesti sanoa, että sulla on täydellinen elämä eikä mitään paheita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lihonut 50 kiloa noin 25 vuoden aikana. Lihominen alkoi ilmeisesti siinä vaiheessa kun sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kesti pitkään ennenkuin sairaus viimein virallisesti todettiin ja sain siihen lääkkeet. Lihominen jatkui sen jälkeenkin ja reagoin siihen kyllä. Mikään ei ole toistaiseksi auttanut muuta kuin sen verran, että lihominen on pysähtynyt. Pois ne kilot vaan eivät näytä lähtevän millään. Minäkin ajattelin tuolloin muutama kymmenen kiloa ja vuotta sitten, että en koskaan anna itseni lihoa. Mutta asia ei aina ole niin yksinkertainen.
Olen aina vihannut liikuntaa (kiitos liikunnanopettajille). Pääasiassa olen aina syönyt pahaan olooni ja ahdistukseen, sillä minulla on aina ollut psyykkisiä ongelmia. Miten niin en ole reagoinut liikakiloihini? Jokaikinen liika suupala viimeisen 25 vuoden aikana on ollut sellainen että sen kohdalla olen tiedostanut, etten saisi tätä syödä, mutta olen kuitenkin syönyt, koska se on lievittänyt ahdistusta. Toistaiseksi en ole löytänyt ruokaa tehokkaampaa ahdistuslääkettä. Jos jollakulla on sellainen tarjota, niin mielelläni otan vastaan. Ja ei kiitos liikuntaa, vihaan sitä.
syönyt epäterveellisesti mutta liikuntaa olen aina inhonnut. Toisille kilot vaan kertyy helpommin.
Alan kärsiä kiloistani vasta nyt kun painan 140 kg, joten rankka urakka on edessä.
Täysjärkinen kyllä mielestäni olen, vai voitko ap rehellisesti sanoa, että sulla on täydellinen elämä eikä mitään paheita?
sellaisia perinteisiä paheita kuin alkoholi, tupakka jne. En polta, juon hyvin harvoin mitään alkoholipitoista ja olen normaalipainoinen (174 cm/68 kg). Mut ei mun elämä täydellistä ole mitä nyt kukakin sitten täydellisellä tarkoittaa. :=) ap
Miten täydellinen elämä tähän liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lihonut 50 kiloa noin 25 vuoden aikana. Lihominen alkoi ilmeisesti siinä vaiheessa kun sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kesti pitkään ennenkuin sairaus viimein virallisesti todettiin ja sain siihen lääkkeet. Lihominen jatkui sen jälkeenkin ja reagoin siihen kyllä. Mikään ei ole toistaiseksi auttanut muuta kuin sen verran, että lihominen on pysähtynyt. Pois ne kilot vaan eivät näytä lähtevän millään. Minäkin ajattelin tuolloin muutama kymmenen kiloa ja vuotta sitten, että en koskaan anna itseni lihoa. Mutta asia ei aina ole niin yksinkertainen.
Sairaus, lääkkeet, isot luut tai mitä tahansa, mutta missään tapauksessa syyllinen ei ole läski itse. Se ongelma, sillä vain läski itse voi laihduttaa - sitä ei kukaan muu voi hänen puolestaan tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli ihan sama miltä näyttää, ne kiusas joka tapauksessa ja laihanakin olin niiden mielestä ruma ja inhottava. Oli ihan sama vaikka olisin kuollut, kuka olis edes moista ällöttävää otusta kaivannut.
Nyt olen ryhdistäytynyt, olen laihtunut jo 15kg ja matka jatkuu.
Läski tulee ihmiseen ja tekee tästä lihavan, mutta lihava ihminen ei ole läski. Läski on se rasva ihmisessä, tiesitkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerropas nyt sitten miten minä laihdutan. Kun kaikki konstit on kokeiltu, mutta paino ei putoa. Kerro ihmeessä, että voin kertoa lääkärillenikin, joka on yhtä ihmeissään kuin minäkin.
Läski tulee ihmiseen ja tekee tästä lihavan, mutta lihava ihminen ei ole läski. Läski on se rasva ihmisessä, tiesitkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lihonut 50 kiloa noin 25 vuoden aikana. Lihominen alkoi ilmeisesti siinä vaiheessa kun sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan. Kesti pitkään ennenkuin sairaus viimein virallisesti todettiin ja sain siihen lääkkeet. Lihominen jatkui sen jälkeenkin ja reagoin siihen kyllä. Mikään ei ole toistaiseksi auttanut muuta kuin sen verran, että lihominen on pysähtynyt. Pois ne kilot vaan eivät näytä lähtevän millään. Minäkin ajattelin tuolloin muutama kymmenen kiloa ja vuotta sitten, että en koskaan anna itseni lihoa. Mutta asia ei aina ole niin yksinkertainen.
Sairaus, lääkkeet, isot luut tai mitä tahansa, mutta missään tapauksessa syyllinen ei ole läski itse. Se ongelma, sillä vain läski itse voi laihduttaa - sitä ei kukaan muu voi hänen puolestaan tehdä.
Mä olen aina ollut ylipainoinen. Lapsena tosi pyöreä, teini-ikäisenä lihava, aikuisena lihava, raskauden aikana hankin kiloja lisää oikein urakalla lisää. Tällä hetkellä BMI 36,25.
Olen ollut koko ikäni täysin sokeriaddikti. Monet päivät ovat menneet pakonomaisesti herkkuja ajatellessa, suunnitellessa mitä ostan ja mistä ja koska syön kaikki ostamani herkut. Jatkuvaa, pakonomaista, raastavaa.
Kolmekymmentä vuotta on kohta täynnä, en ole koskaan ollut normaalipainoinen enkä koskaan näin lihava. Jalkani alkavat osoittaa merkkejä jatkuvasta liikarasituksesta, olo on kehno ja vetämätön, tämän totesin viime jouluna ja sen jälkeen paino on pudonnut kymmenen kiloa. Eli tällä hetkellä teen kaikkeni pudottaakseni ylimääräisiä kiloja pois mahdollisimman paljon.
Juhannuksen jälkeen olen pudottanut samat viisi kiloa kohta jo kolmisen kertaa. Toki, ihan omaa syytäni kun retkahdan sokeriin. Itkettää ja vituttaa, tämä on jatkuvaa taistelua, säätämistä ja itsekurin kokoon raapimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut psykoosilääkitys ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Kakkosena tulee selkeästi mielenterveysongelmat eli mäkin syön ahidtukseen. t.+120kg
määriteltäväksi, otin vain luonnehdinnan toisesta ketjusta. ap
niille jotka tupakoi?
Mitä järkeä on tupakoimisessa??? Maksaa ihan hirveästi vuositasolla, saastuttaa ympäristöä, tuotetaan halpatyövoimalla (lue riistolla), on täysin turha tuote, ja ennenkaikkea saastuttaa käyttäjänsä keuhkot, ja on SUURIN syy terveysongelmiin, enemmän kuin liikalihavuus. Eli tupakka on vielä lihavuuttakin vakavampi asia!
Miksi et kysy tätä kysymystä AP???
Jotenkin karmeaa että lihavat on hirvein saastesäkki mitä maailmassa löytyy...
Kertoo kyllä ihmisten arvomaailmasta paljon.
ja minusta vaikutti, että vastasivat rehellisestikin joten kiitosta vaan. Ilkeilijät ja kettuilijat muualle tästä ketjusta, hus!
Voisin kysyä alipainostakin samat, jos se minua just nyt kiinnostaisi, mut kun ei kiinnosta. Kysyn sitten kun kiinnostaa. Kysymykseni kirposi toisen ketjun perusteella ja siellä käsiteltiin merkittävää ylipainoa mutta kuinka ollakaan, keskustelu näytti menevän sivuraiteille.
Ap
Mun päässä on vikaa. Se lähti jo alunperin siitä, että äitinikin päässä oli vikaa.
Äitini on kaksisuuntainen. Kun olin lapsi, välillä se oli tosi maaninen, välillä oli puhumatta kenellekään mitään, makasi vaan sängyssä jopa 3 viikkoa putkeen. Isäni ei tehnyt mitään, meni vaan töihin.
Kun äidilläni oli maaniset vaiheet, ne olivat tavallaan pakkomielteisiä. Se jauhoi jatkuvasti syömisestä, läskeistä. Hän oli mielestään läski. Kyseli jatkuvasti meiltä lapsilta, onko läski.
Haukkui meitä, että ollaan pilattu hänen vartalonsa, näytteli raskausarpiaan. Rääkyi ja osoitteli niinsanottuja läskejään.
Ei halunnut tehdä ruokaa. Ruoka, ja syöminen, se oli kaiken pahan alku ja juuri.
Sairastuin bulimiaan parikymppisenä.
Kun sain lopetettua oksentamisen, se muuttui BED- häiriöksi. En tiedä, kumpi on pahempi.
En tiedä, onko äitini tilannekaan parempi.
Se on 67- vuotias syömähäirikkö.
Kävi meillä eilen,sama peli jatkuu. Jatkuvasti hänen täytyy tuoda julki miten hän ainakaan ei syö mitään!
Hän ei tykkää mistään ruuasta! Hän ei juo muuta kuin kahvia!
Siltikin, ahmii aivan järkyttävät määrät karkkia joka päivä. Ei vaan myönnä sitä.
syönyt epäterveellisesti mutta liikuntaa olen aina inhonnut. Toisille kilot vaan kertyy helpommin.
Alan kärsiä kiloistani vasta nyt kun painan 140 kg, joten rankka urakka on edessä.
Täysjärkinen kyllä mielestäni olen, vai voitko ap rehellisesti sanoa, että sulla on täydellinen elämä eikä mitään paheita?