Jos sinä menehtyisit onnettomuudessa (mitä en sinulle toivo!) tykkäisitkö että Iltapäivälehdet...

menee katsomaan.



Onneksi mieheni kuolemasta ei ollut iltapäivälehdissä, kun kuoli onnettomuudessa. ei edes kirjoitettu, sekin olisi tuntunut kamalalta, pelotti avata lehtiä.

Mun mies poliisi ja on sanonut monta kertaa, että nykyisin onnettomuuspaikoilla on monta kertaa sekavampaa kuin aikaisemmin kun sen lisäks että joutuu huolehtimaan raivaushommista ja onnettomuuden osapuolista, niin siihen tulevat vielä sekaamaan kameroiden ja kännyköiden kanssa kaikki ne jotka helpon rahan toivossa lähettelee sitten videoita lehtiin. Ovat useimmiten tiellä ja jopa haittaavat pelastus- ja raivaustöitä ja lisäksi ovat itsekin vaarassa loukkaantua, kun mitään muuta näkemättä koittavat sihdata kameralla verilätäköitä.

Mutta miltä sinusta tuntuisi JOS sinusta kirjoitettaisiin sellaista. Ruumiisi makaisi jossain ja toiset ottavat kuvia ja katsovat KARMAISEVIA videoita turmastasi. Hirveää mielestäni!!!!



Omaisille tosi kamalaa :(





Voimia sinulle joka menetit miehesi :(((((

minulle sillä ei ole väliä, jos itse kuolen. Kun lähiomaiseni (lapsi) kuoli tapaturmassa, inhosin mennä kauppaan, kun lööpit olivat täynnä kuvia kodista, tapahtumapaikasta, lapsesta ym., vaikka poliisia kiellettiin kertomasta mitään lehdistölle. Ihana naapurin rouva katsoi asiakseen soittaa lehtiin ja kertoa oma tarinansa. Hän kertoi jutuissa olevansa hyväkin ystävä perheen kanssa. Mm. Hymy-lehti kirjoitti kahden sivun jutun tuon naisen valheiden perusteella.



Tuollainen harmittaa. Sen jälkeen en ole sensaaatiolehtiä lukenut.

Minua ei ainakaan haitannut tapahtuneesta kirjoitetut jutut. Oli lööpissä.

on suora linkki onnettomuusuutisten yhteydessä: "Olitko paikalla? Lähetä valokuva numeroon...." Ihan sikamaista.



Syyllisiä ovat yhtälailla ihmiset, jotak anoita lehtiä ostavat aina enemmän, mitä hirveämpiä kuvia ja uutisia niissä on.

minulle sillä ei ole väliä, jos itse kuolen. Kun lähiomaiseni (lapsi) kuoli tapaturmassa, inhosin mennä kauppaan, kun lööpit olivat täynnä kuvia kodista, tapahtumapaikasta, lapsesta ym., vaikka poliisia kiellettiin kertomasta mitään lehdistölle. Ihana naapurin rouva katsoi asiakseen soittaa lehtiin ja kertoa oma tarinansa. Hän kertoi jutuissa olevansa hyväkin ystävä perheen kanssa. Mm. Hymy-lehti kirjoitti kahden sivun jutun tuon naisen valheiden perusteella.

Tuollainen harmittaa. Sen jälkeen en ole sensaaatiolehtiä lukenut.

Vaikka Hymyn ja Seiskan tapaisten lehtien + iltapäivälehtien päätoimittajat ovat kertoneet, etteivät maksa juttujen kohteille, niin se ei pidä paikkaansa. Olen itse ollut molemmissa ip-lehdissä töissä ja tiedän, että haastateltaville maksetaan tarvittaessa tällaisissa tapauksissa. Lähinnä maksetaan yksinoikeudesta, eli siitä, ettei sama henkilö anna haastattelua jollekin toiselle medialle. Toki maksu voidaan naamioida (kuten yleensä tehdäänkin) matkakorvaukseksi tai kulukorvaukseksi, ettei se näyttäisi niin pahalta.

t. Täti Toimittaja

Jotkut perheenjäsenethän oikein haluavat julkisuutta jonkun onnettomuuden jälkeen. Tuntuu hullulta, että eikö suru mene julkisuudenkipeyden ohi?