Puhetyyli ja yhteiskuntaluokka! Tuli toisesta luokkakeskustelusta mieleen, voiko Suomessa tunnistaa

Sitä juuri tarkoitin, että "jouhevasti" ei ole erikoissanastoa,

mutta silti jotkut ihmettelevät sen tai vastaavan sanan käyttöä, kun eivät ymmärrä. Näin siis väittäisin, että minun käyttämäni kieli on rikkaampaa kuin heidän.

pitäisi olla paljon laajempi otanta kuin vain muutama esimerkkisana. Yksittäisten sanojen käyttöön vaikuttavat monet seikat, esim. juuri mistä on kotoisin (eri alueilla käytetään eri sanoja ja sanontoja) ja mikä oma ala on. Sekä myös mieltymykset - itse en esim. käytä joitain sanoja, koska en pidä niistä.

Siihen, kuinka rikasta jonkun ihmisen puhuma kieli on, vaikuttavat kuule monet asiat, muutkin kuin mitä sanoja käyttää ja kuinka paljon. Esimerkiksi se, millaisia lauseita puhut, millä tavoin puhut eri asioista, kuinka luovasti teet spontaaneja uudissanoja, jne.

En lähtisi kovin kevyin perustein analysoimaan kielen rikkautta ja yhteiskuntaluokan yhteyttä siihen - etenkään, jos olisin itse yksi tutkittavista. On suuri vaara, että käy juuri kuten sinulle nyt on käynyt - rupeat tulkitsemaan asioita itsellesi mieluisalla tavalla, ts. vedät kotiinpäin. Varsinkaan en lähtisi vetämään yhden tuikitavallisen "jouhevasti"-sanan kohdalla mitään tulkintoja vastapuolen yhteiskuntaluokasta sen perusteella, käyttääkö hän kyseistä sanaa vai ei, ja ymmärtääkö sitä. Vertailun vuoksi: olen itse akateeminen, ystäväpiirissä on paljon korkeasti koulutettuja (myös esim. suomen kielen ja kirjallisuuden puolelta), ja tuskin kukaan käyttää sanaa "jouhevasti". Tietysti kaikki ymmärtävät sen, mutta maailmassa on niin paljon sanoja - joitain ei vain tule käytettyä.

Kuten olen aikaisemminkin tässä ketjussa kertonut, pyrin välttämään tämäntapaisten sanojen käyttöä, koska muut eivät niitä ymmärrä. En ylistä sillä itseäni, koska todellakin vältän liian hienoa kielenkäyttöä koska tarkoitusperäni ei ole nolata tai alistaa keskustelukumppania.

Ap kyseli esimerkkejä ja nyt kun niitä annan, niin ylennän itseni? Palstalla kaikki on mahdollista :)

ollut ap:n vastaus, mutta huvittavaa tässä kyllä on se, että ylpeilet sellaisen sanan käytöllä, jonka kirjoitat väärin. Et siis selvästikään tunne sitä sanaa, mitä yrität tarkoittaa. Siksi et anna kovin sivistynyttä kuvaa itsestäsi vaan vaikutat pätijältä.

ap

Eli että onko se tyyliin BB ja lasten haalarivertailut vai jotain muuta.

Vähän koulutetut tai kouluttamattomat puhuvat tosiaankin aika paljon murretta näissä lounaskeskusteluissa. Tämä oli itselleni täysin uusi asia! Lisäksi puheen nuotti on jollakin tavalla erilainen, mutta miten, sitä en osaa yksilöidä. Jos ymmärrät mistä puhun, osaatko selittää??

Oletko miettinyt, että se voi johtua tästä: Moni voi käydä ammattikoulun omalla kotiseudulla (ehkä jopa amk:n), jolloin ympäristö pitää yllä omaa murretta. Sen sijaan korkeakouluun pitää usein muuttaa kauemmas, ja monta vuotta vaikka Helsingin yliopistossa saattaa hioa murteesta enimmät särmät pois. Itselläni on (korkeakoulutettuja) ystäviä, jotka ovat vuosikausien opiskelun aikana "unohtaneet" murteensa ja puhuvat jonkinlaista yleiskieltä - paitsi kun menevät takaisin kotiseudulle, jolloin murre herää henkiin.

Millä paikkakunnalla sinun työpaikkasi on? Kyse voi tietenkin olla vain sattumasta. Ainakin täällä Helsingissä yliopisto-opiskelijoiden puheesta kyllä kuuluu murre. Tosin suurin osa helsinkiläisistä yliopisto-opiskelijoista on kotoisin Etelä-Suomesta, eli vähemmistö jo lähtökohtaisesti on puhunut murretta - jolloin joku voi saada sellaisen käsityksen, etteivät akateemiset puhu murretta.

Toinen asia mitä mietin, ovat tervehdykset ja kiitokset esim. kaupan kassalla. En tosin ole saanut tästä selkoa, koska en jää kuuntelemaan miten muut siinä puhuvat. Kaupan kassana toimiva voisi ehkä valottaa asiaa?

Siis onko sinulla tästä joku ajatus tai havainto, vai heitteletkö vaan mutu-tuntumalta?

Sitten mietin joidenkin sanojen lausumista. Kakku vai kaakku, kaakao vai kaakkao, kookos vai kookkos? Jälkimmäinen lausumistapa on ruotsin kielen vaikutteinen, mutta oletteko kuulleet sitä ylempi vai alempiluokkaisten suusta?

Äh, nuokin liittyvät ennemminkin siihen, mistä päin henkilö on kotoisin ja kuinka kauan on asunut muualla. Ja ehkä ikään myös.

miettinyt, että murteen puhuminen voisi liittyä tuohon. Ja olen Helsingin yliopiston kasvatti, ja todellakin huomasin että siellä puhuttiin murretta. Täysin uusi havainto minulle oli, että siivoojat, keittäjät jne. puhuivat vahvasti murteellisempaa kieltä. Johtuu ehkä siitä, että se murre karisee koulutusvuosien aikana. Ehkä pyritään uskottavuuteen tms.?

Kaupan kassa-asiaa olen miettinyt. Oletan, että ylempiluokkaiset vastaavat tervehdyksiin herkemmin, tai tervehtivät itse ensin. Oletan myös, että he kiittävät "kiitos" eivätkä "kiitti". Mutta kuten sanoin, nämä ovat oletuksia siltä pohjalta, miten itse toimin. En tiedä, kuinka asia on. Siksi kysyinkin sitä, onko joku kiinnittänyt asiaan huomiota.

Ruotsalaissävytteinen lausuminen oli myös yksi mikä on tarttunut korvaan. Siitäkään en osaa sanoa, otantani on liian pieni. Samoin siksi kyselin täältä millaisia havaintoja muilla on.

En ole väittänyt mitään. Lounaskeskustelujen murrekin saattaa olla täysin sattumaa. Se tosin ei ole, että jokin määrittelemätön vivahde-ero puheessa on, mutta siitä en saa kiinni.

ap

kuin vältellä snobistisesti jotain BB:tä. Sivistynyt ihminen seuraa maailmaa monipuolisesti. BB:t, nykäset ja saanaparviaiset ovat osa meidän maailmaa nykyään ja kyllä monipuolisesti maailmaa seuraava voi puhua myös noista. Samoin lasten haalareista tai mistä vaan. Se on sivistymätöntä, jos osaa kertoa BB-Suvin lasten iät, muttei nimetä ulkoministeriä. Sivistynyttä ihmistä taas ei alenna, vaikka tietäisi sen Suvin lapsista kaiken.

Itse pidän itseäni sivistyneenä ja niin pitää muutkin ihmiset lähipiirissä. Yleissivistykseni on hurja ja rakastan seurata maailmaa joka kantilta. Luen joka päivä netistä niin Iltalehden viihdeuutiset kuin Kauppalehden talousuutiset. Pystyn puhumaan niistä kaikista luontevasti. Pystyn koska tahansa luettelemaan puolet EU-komissaareista nimeltä (johon pystyy harva suomalainen olematta alalla) tai kertomaan EKP:n ja FED:n talouspoliittiset erot. Toisaalta voin kertoa myös Matti Nykäsen julkisuudessa olleet naisystävät ja Johanna Tukiaisen kolmen sisaruksen nimen.

Eli että onko se tyyliin BB ja lasten haalarivertailut vai jotain muuta.

...siitä, että yläluokkainen puhuisi kirjakielisesti liittyy aikaan ennen peruskoulua. Siis silloin, kun yhteiskuntaluokat tulivat selvemmin esille sen vuoksi, kun jotkut jatkoivat oppikouluun. Yläluokkaisuutta ja koulutusta oli myös sopivaa korostaa puhuen teennäisen kirjakielisesti. Sen huomaa mielestäni joidenkin vanhempien ihmisten puhetavasta.



Arvelen, että ei voi määritellä yläluokkaista puhetapaa. Tietysti jos tällä yläluokkaisella on tarve tuoda esille valta-asema, silloin mielestäni yläluokkaisuus voi näkyä puhetavassa kuten edellä mainittu, esim. pyrkimys selkeään ja huoliteltuun puhetapaan. Arvelisin, että yhdistävä tekijä voisi olla nimenomaan kaikenlaisten leimojen välttely puheessa, täytesanojen, intonaatioiden tai narinan.



Toisaalta mielestäni yläluokkaisetkin voivat olla ihan vaan ihmisiä siinä missä muutkin ja siihen liittyy se, että sovitellaan omaa puhetapaa kuulijan mukaan.



Itse kun esimerkiksi alan jäljittelemään puheessani murretta, jos vietän aikaa tiettyjen murteenpuhujien kanssa. Ja toki muutenkin eri ihmisille tulee puhuneeksi eri tavoin.

mutta olen huomannut että käyttämäni kieli on keskimäärin rikkaampaa. Tuo "jouhevasti" oli vain yksi esimerkki.

ne muut sitten sanovat siinä kohtaa, missä itse sanoisit "jouhevasti"? Kai heilläkin joitain sanoja on, vai onko lauseessa tyhjä kohta? Millä perusteella sinun sanasi on merkki rikkaammasta kielestä, mutta muiden sanat ei?

olette luultavasti pääkaupunkiseudulta tai muulta melko "lievämurteiselta" seudulta. Itse asun Etelä-Karjalassa, ja täällä kaikki paikalliset puhuvat murretta. Vaikka sitten olisi professori yliopistolla, laamanni käräjäoikeudessa tai ylilääkäri lääkäriasemalla. Murre kertoo ainoastaan sen, että on paikallinen, ja tavallaan kuuluu "meikäläisiin".



Mieluumminkin täällä pidetään junttina niitä, jotka ovat pyörähtäneet jossain isommassa kaupungissa opiskelemassa, ja alkaneet puhua vaikka mä ja sä. Se nimittäin kuulostaa tosi kankealta ja naurettavalta, kun se ei ole ihmisen omaa itseä. Väittäisin, että murteet ovat vähän kuin vieras kieli - vain natiivi osaa sitä täysin oikein. Toki meilläkin käytetään yleiskieltä tarpeen mukaan, kuten minä nyt kirjoittaessani. Mutta kun kirjoitan jolle kulle samalta murrealueelta ja teksti on epävirallista, kirjoitan kyllä murteella. Sitähän minä parhaiten puhunkin. Ja niin - olen opiskellut ihminen, kuten myös puolisoni. Molemmat olemme hyvissä ammateissa, yhteiskunnallisesti aktiivisia jne.



Puhetavan perusteella lokerointi on mielestäni mahdotonta Suomessa. Ehkä, jos pidempään keskustelee ihmisen kanssa, sanavaraston laajudessa ja puheen monimuotoisuudessa voi tulla selviä eroja. Olisi muuten ihan mielenkiintoinen tutkimusaihe jollekulle lingvistikolle!

Kaupan kassa-asiaa olen miettinyt. Oletan, että ylempiluokkaiset vastaavat tervehdyksiin herkemmin, tai tervehtivät itse ensin. Oletan myös, että he kiittävät "kiitos" eivätkä "kiitti". Mutta kuten sanoin, nämä ovat oletuksia siltä pohjalta, miten itse toimin. En tiedä, kuinka asia on. Siksi kysyinkin sitä, onko joku kiinnittänyt asiaan huomiota.

itse sanoisin, että liittyy ikään, paikkakuntaan, yms. Tutulle kassalle voidaan puhua eri tavalla kuin vieraalle tai jatkuvasti vaihtuvalle. Ja nuoret - tai nuorekkuutta hakevat - voivat puhua eri tavoin kuin vaikka keski-ikäiset tai vanhemmat. Kyllä suurin osa kai vastaa tervehdyksiin - ja jos ei, niin tuskinpa syy yhteiskuntaluokassa on, vaan jossain ihan muussa. Suomessa ei kuitenkaan mitään NIIN alaluokkaista ryhmittymää ole, jolle olisivat tällaiset perusasiat kuin kaupan kassalla asiointi ihan hepreaa.

Ruotsalaissävytteinen lausuminen oli myös yksi mikä on tarttunut korvaan. Siitäkään en osaa sanoa, otantani on liian pieni. Samoin siksi kyselin täältä millaisia havaintoja muilla on.

Se voi tarttua esimerkiksi rannikon kaksikielisillä alueilla. Tai sitten henkilö on puoliksi ruotsinkielinen, mitä satunnainen kuulija ei välttämättä tiedä.

Ylempi luokka on vain pieni ja ei pidä itsestään haloota. Nykyään ylemmällä yhteiskuntaluokalla tarkoitetaan koulutusta ja varallisuutta, mutta sitähän se todellisuudessa ei ole. Aateliset ovat Suomen ylintä yhteiskuntaluokkaa.



Käytöseroja on varmasti monia perustallaajaan verrattuna, mutta koskaan ei voi olla varma ihmisen taustasta puolin tai toisin.



Ylin yhteiskuntaluokka on minun kokemukseni mukaan vähempieleistä, paremmin pukeutuvaa (ei niinkään juppimerkkejä vaan kestävää, hyvää laatua jossa merkit ovat piilossa), paremmat käytös- ja pöytätavat, usein jonkinlainen ylimielisyys, kiroillaan kyllä mutta ei joka toinen sana, sivistyneempia ja harvemmin kaupallisella alalla tai rahamaailmassa töissä.



Nämä tulivat nyt ensimmäiseksi mieleen.

Puheesta sen sijaan erottuu koulutustaso. Yliopistokoulutuksen saaneet käyttävät enemmän sivistyssanoja/tieteellisiä termejä kuin muut. Koulutustaso taas ei automaattisesti tai yksinomaan määritä ihmisen yhteiskunnallista asemaa, vaan se koostuu muistakin muuttujista.

"sutjakasti" ........... :DDDDDDDDDDDDDDD

Joku toinen "helposti"..... ai niin mutku se on niin helevatun yksinkertainen sana, höh!



Kun minä olen niin taitava synnyttäjä niin lapsikin tuli todella jouhevasti maailmaan ;)

aiheista keskustellaan ja onko asioista perusteltuja mielipiteitä ja osataanko asioita katsoa laaja-alaisesti ja tunnetaanko yhteiskunnan vaikutusmenkanismeja ja syy- ja seuraussuhteita.



Itse siis enemmänkin kuuntelen asian sisällön kuin puhujan tyyliä.

Täältä pesee:

Olen työskennellyt Helsingissä "paremmassa" kaupunginosassa. Tietenkään en voi joka ikisestä paremman kaupunginosan asukkaasta tietää, asuvatko vai ovatko töissä tai ovatko oikeasti erittäin varakkaita ja erittäin koulutettuja (yläluokkaisen kriteeri).

Tällä hetkellä olen töissä kaupassa, joka on lähiössä. Osa asiakkaista on sossun asiakkaita ja pienituloisia, osa keskituloisia. Hyvätuloisia ei juuri näy.



Yleistäen:

Jotkut 'yläluokkaiset' haluavat pitää palvelutilanteessa pientä etäisyyttä. Ollaan kohteliaita, mutta luontevasti. 'Hei' on luontevampaa sanoa kuin 'moi' tai 'terve'. Tämä ääripää edustaa konservatiivisempaa päätä. Minulla oli myös tuossa "hyvätuloisten" kaupunginosassa asiakkaina myös rentoja asiakkaita, jotka olivat pelkästään luontevia, ystävällisiä, mukavia eivätkä odottaneet yhtä suurta etäisyyttä kuin nuo edellä kuvatut asiakkaat.



Lähiöpaikassa on myös 'hei'-asiakkaita, mutta ehkä vähemmän eikä aivan samalla fiiliksellä.



Yleistyksiin: yläluokkaiset hallitsevat peruskäytöstavat eivätkä koskaan unohda niitä. Mutta erittäin moni ei-yläluokkainen osaa myös peruskäytöstavat (tervehdyksen ja kiitoksen). Myös pultsareissa on erittäin hyvin käyttäytyviä. Tervehdykset ja kiitokset jättävät sanomatta ihmiset, jotka

-puhuvat puhelimeen

-ovat liikkellä sillä asenteella, että heille myyjä on henkilö joka ei ole "mitään" joten ei kannata tervehtiä (näitä ihmisiä on duunareista koulutetumpiin). Eli asenne on jotain sellaista, että myyjät ovat pohjasakkaa tms.

-lapset, jotka eivät osaa



Suurin ero luokkien välillä ei ole kyvyssä tervehtiä vaan kyvyssä hoitaa ongelmalliset tilanteet. Yläluokkaiset käyttäytyvät ongelmatilanteissa kärsivällisesti ja hyvin (esim. viivytys kassalla, väärä hinta tuotteessa).



Tervehdyksiä on tutkittu Helsingin yliopistossa, kioskiasiointia:

http://www.kotus.fi/index.phtml?s=2984

Tuossa tutkimuksessa muuten hei-sanan käyttöön ajateltiin liittyvän se, että kyseessä on ruotsinkielinen alue (selittää ehkä tuota minunkin kokemustani).

vähän koulutetut kiroilevat yleensä enemmän. V***u sitä ja v***n tätä.

Yläluokkaisia ja alaluokkaisia... No miten sitten se suurilukuinen keskiluokka?



Voi jestas näitä ketjuja!

no, se on kuitenkin ainoa ero, jonka olen huomannut.

aiheista keskustellaan ja onko asioista perusteltuja mielipiteitä ja osataanko asioita katsoa laaja-alaisesti ja tunnetaanko yhteiskunnan vaikutusmenkanismeja ja syy- ja seuraussuhteita.

Itse siis enemmänkin kuuntelen asian sisällön kuin puhujan tyyliä.

Jos puhujalla olisi samanlainen nenään puhuva itähelsinkiaksentti kuin ent. Nylon Beatin Jonnalla niin odottaisitko, että tällä henkilöllä on fiksua sanottavaa yhteiskunnallisista asioista?

Toisaalta kysymys on hyvä, jos ajattelee vaikka Laila Snellmannia ja hänen kauheaa puhetyyliään, Laila Snellman on kuitenkin aikuinen nainen, jolta voisi ajatella löytyvän jossain konteksteissa fiksuakin sanottavaa. Hmm. Tarkoitaan vaan, että kun puhetapa on pääosassa, ei aina näe sen taakse.:)

Vastaavasti taas tuon "akateemisen" puhetavan taakse voi niin ikään kätkeytyä se, että mitään varsinaista sanottavaa ei ole.:)

Hä kertoo heti että juntti

Ei välttämättä erota. Duunarikin voi olla lukenut paljon ja omata hyvinkin kattavan sanavaraston ja monipuolisen tietämyksen muistakin kuin oman ydinosaamisalueensa asioista. Tunnen kosolti kuvatunkaltaisia duunareita, ollen sellainen jossain määrin itsekin. Se, että työskentelee työntekijäportaassa eikä esimiehenä tai on vailla akateemista tutkintoa, ei mitenkään automaattisesti kerro ihmisen olevan sivistymätön, tai varsinkaan kyvytön käyttämään tarvittaessa kieltä värikkäästi ja laadukkaasti.

 

Itse olen työläisperheen vesa, joka on lukenut paljon ( akateeminen tutkinto, useampi kieli hallussa ) ja osaan täydellisesti/hyvin vanhan slangin ja omaan kohtuullisen hyvän sanavaraston, jolla ilmaista itseäni.

Musta on hauska kiroilla yo-piireissä, käyttää slangia ja stadilaista intonaatota nyt asuessani Trella, puhua tiedejargonia ja korostetun sofistikoitunutta kirjakieltä lähipubissa etc. Nuorten kanssa vaihdan ilmaisua ja seniorien seurassa ehkä teitittelen. Mitä tästä voi muut päätellä? Ei ehkä mitään, mutta täytyy tuntea säännöt ja konventiot, että niitä voi rikkoa onnistuneesti.