Olin pojan 7v kanssa kaupassa tänään
Pojalla oli omat säästönsä mukana ruokakauppareissulla ja ajatteli ostaa Maailman aarteet-lehden. Kassalla kun minä laitoin omiani ostoksiani hihnalle, oli tosi mietteliään näköinen ja sanoi sitten, että vie lehden pois. Ihmettelin mikä tuli. Poika kaivoi viisieuroisensa taskusta ja tiputti sen Punaisen ristin keräyslippaaseen.
Minulla tuli ihan kyynel, kun olin niin ylpeä pikkupojastani.
Kommentit (27)
Tää on epäuskottavin tarina pitkään aikaan.
Kesällä osti huvipuistossa siskollensa pehmolelun, kun siskon rahat ei riittänyt. Ei harmitellut jälkeenpäin vaan oli ylpeä eleestään ja isosisko on muistanut kiitellä reilua veljeä.
ap
No eipä sen väliä, uskoo ken tahtoo.
Minä onneksi tunnen oman poikani :)
ap
Ihan uskottava. Ei kaikkien kakarat oo ahneeksi minäminäminä-ajatteluun kasvatettuja...
No ihan uskottava myös mun mielestäni.
Ei kaikkien kakarat tosiaan ole ällöttäviä räkänokkia joiden pitää saada kaikki itselle.
itekin ennen kouluikää jo annoin rahaa kaikkiin keräyksiin ja jopa juopoille kaduilla (kun luulin kodittomiksi) mielummin kuin ostin itselleni mitään.
Mä keräsin autosta kaikki kolikot pois, kun vein huoltoon.
Kun haettiin auto takaisin meinasin kipata kolikot takaisin autoon, niitä useamman 10 euron edestä.
14v poika sanoi, et ei kai niitä tarvi takaisin laittaa, viedään ne johonkin keräykseen.
Meillä kaikki lapset jakaa mielellään omistaan, toisilleen ja juuri hyväntekeväisyyteen.
Minä uskon täysin. Meillä on naapurin pieni tyttö järjestänyt 9-vuotiaasta jouluisin arpajaiset paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen hyväksi, siis ihan itsenäisesti. Siinä on pienelle lapselle hirveä työ, mut hän tekee sen joka joulu (on nyt jo 15-vuotias). Tulen aina niin hyvälle tuulelle kun hän tulee arpoineen tuohon ovelle - siinäpä vasta hieno, empaattinen nuori ihminen. Saa nähdä mihin hän vielä elämässä yltää. :)
totta valitettavasti, vaikka suloiseltahan tuo kuulostaa.
Toisten miellyttäminen tuntuu olevan pakonomaista.
Ole vaan ylpeä ihanasta ja empaattisesta pojastasi! Todella suloisesti tehty.
Toivottavasti pystyn kasvattamaan tästä mun pikkuvaavista noin hienon miehenalun. Oon aika varma, että teidän lapsi on kasvanut turvallisessa ja rakastavassa kodissa!
Todella empaattinen poika. Hyvä, se vie hänet elämässään vielä onnelliseen tulevaisuuteenkin :-)
Empaattisuus on merkki sosiaalisesta älykkyydestä ja juuri sillä tässä meidänkin maailmassa pärjää. Niin parisuhteissa kuin työelämässä.
Kesällä osti huvipuistossa siskollensa pehmolelun, kun siskon rahat ei riittänyt. Ei harmitellut jälkeenpäin vaan oli ylpeä eleestään ja isosisko on muistanut kiitellä reilua veljeä.
ap
Ikävä sanoa, mutta tuo poika ei tule ikinä menestymään elämässä totta valitettavasti, vaikka suloiseltahan tuo kuulostaa.
Toisten miellyttäminen tuntuu olevan pakonomaista.
muuten muut jyrää. Sellainen maailma on vaikka miten kivaa olisi olla idealisti.
Mä oon aina ollut empaattinen ja myötätuntoinen, mutta oon silti myös kyennyt pitämään puoleni. Ei ne ole mitenkään toisensa pois sulkevia ominaisuuksia. Itsensä ja muiden arvostaminen sopivat samaan ihmiseen. Ei ainut tapa pitää puolensa elämässä ole mahdollisimman röyhkeä kyynärpäätaktiikka. Mä olen pärjännyt elämässäni paljolti sosiaalisella älykkyydellä. Ihmisten kanssa on helppo kommunikoida, koska suurin osa pitää musta (kaikki tietenkään ei), ja mä pidän myös aidosti useimmista ihmisistä.
sinä olet saanut koulutuksen ja terveyspalvelut tasaveroisesti, koska joku on ajatellut sinunkin parastasi. Siis sellaiset ihmiset, joilla on poliittista ja taloudellista valtaa. Ihmiset, jotka ovat empaattisia, nimenomaan menestyvät. Myös yhteiskunnat, joissa kannetaan vastuuta ja jotka välittävät, menestyvät. He onnistuvat parisuhteissaan ja ystävyyssuhteissaan sekä työelämässä.
Jos sinulla on jotenkin erilainen käsitys, olisi kiva kuulla, mistä se muodostuu. Tuskin kuitenkaan itse kuvailisit itseäsi itsekkääksi ja tunnekylmäksi "menestyjäksi"?
Meidän poika voisi tehdä aivan hyvin jotain vastaavaa.
asiassa, kun on nähnyt mihin kaikenmaailman keräysvaroja menee (olen itsekin saanut "pyytämättä ja yllättäen" esim. tuon Hyvä Joulumieli"-lahjakortin, jota ei voi edes anoa, vaan niitä sitten jaellaan ihan summassa, olen sitä mieltä, että ap:n poika on ihan liian hyväuskoinen ja kiltti. Ei lasten tarvitse tuollaisista huolta kantaa, antakoot ne joilla on varaa.
Hirvittävä summa tuollainen pienistä säästöistä.
rahaa kun haluaakin sen lehden.