Sota-ajan lakanat ovat kestäviä, mummoni varasti niitä lottana ollessaan ja käytämme niitä edelleen.

Mökilläni perheemme ja lasten kanssa ollessamme. Mummo työskenteli sotilassairaalassa ja sieltä vei lakanat. Niissä on sininen SA-INT musteleima.



Luutnanttiukkini taas toi sodasta repullisen Pervitiniä (metamfetamiinia)ja käytti sitä monta vuosikymmentä selviytäkseen Valmetin talousjohtajan tehtävistään. Mummoni mukaan kaikki pelkäsivät häntä, koska oli hyvin autoritäärinen johtaja.



Ukillani oli jatkuvasti lihaskramppeja jaloissa ja koska näin hänen käyttävän nesteenpoistolääkkeitä sydämen takia, diagnosoin hänelle mineraalivajauksen kramppien syyksi. Hain hänelle apteekista reseptivapaata 100 kpl 1g Durekalia, joka on kaliumkloridia (nyk.Kaleorid) ja magnesiumia.



Ukkini ihmetteli, miten hänen 22-vuotias tyttärenpoikansa osaa hoitaa häntä paremmin kuin häntä 40 vuotta hoitanut omalääkäri yksityisellä. Opiskelin silloin lääketiedettä ja käytin itsekin kaliumia ja magnesiumia, koska treenasin eläimellisen lujaa kuntosalilla ja hikoilin todella runsaasti.





Kun ukkini kuoli ja mummoni kanssa kävimme hänen tavaroitaan läpi, löytyi laatikosta valtava lääkevarasto. Mummoni kahmi silmät kiiluen itselleen sairaalasta saatuja 100 kpl 15 mg Dormicumeja ja noin 80 kpl 10 mg Diapameja. Kaliumpurkista (reseptivapaa lääke) meille tuli mummoni kanssa riita ja hän vaati itselleen puolet Durekaleista. Suostuin tähän kompromissiin.



Tuo Pervitinin käyttö paljastui vasta ukkini kuoltua, kun menin mummoni luokse kylään ja kerroin kuinka sotilaita lääkittiin talvi-ja jatkosodassa. Olin lukenut aihetta käsittelevän monisivuisen jutun Helsingin Sanomista. Siihen mummoni sanoi, ai Pervitiniä vai? Sitähän XXXXX otti aina aamulla töihin lähtiessään. Sodasta tuomiaan. Ja kuulin että kun Pervitinit lopulta loppuivat, vaihtui se Ballantines ja Chivas Regal 12 years old-viskiin.





Kun viimeksi tapasin mummoani,joka on Venäjän Tsaarin vallan aikaan Suomessa syntynyt kaikkien lasteni kanssa sairalassa, hän lauloi Porilaisten marssin sanasta sanaan oikein kuuluvalla äänellä nyrkki pystyssä. Kuulin tädiltäni, että hän oli lyönyt nyrkillä huonetoverinsa tajuttomaksi lattialle. Mummoni on aina ollut vahva kuin härkä.



Lähtiessämme hän huusi perään "Hurmetta, hurmetta!" (laulun sanoista, tarkoittaa verta) Teimme aina yhdessä mummoni kanssa veripalttua naudan verestä paistinpannulla, kun olin lapsi. Hän kertoi minulle, että hänellä tulee tiettyyn aikaan kuukaudesta voimakas verenhimo.



Porilaisten marssin sanat:





Pojat kansan urhokkaan,

mi Puolan, Lützin, Leipzigin

ja Narvan mailla vertaan vuoti,

viel´ on Suomi voimissaan,

voi vainolaisen hurmehella peittää maan.



Pois, pois rauhan toimi jää,

jo tulta kohta kalpa lyö ja vinkuen taas lentää luoti,

joukkoon kaikki yhtykää,

meit´ entisajan sankarhenget tervehtää.



Kauniina väikkyy muisto urhojemme,

kuolossa mekin vasta kalpenemme;

Eespäin rohkeasti vaan,

ei kunniaansa myö sun poikas milloinkaan!



Uljaana taistolippu liehuu,

voitosta voittohon sä vielä meitä vie!

Eespäin nyt kaikki, taisto alkakaa,

saa sankareita vielä nähdä Suomenmaa!



Löytyykö teidän suvusta yhtä erikoisia tarinoita?