Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä koko ajan ajatuksia/pohdintoja meneillään päässänne? Tai siis...
22.10.2011 |
itsestäni tuntuu, että pohdin ja analysoin ja mietin ja vatvon ja valmistelen ja suunnittelen ja taas mietin ja ja ja.. ihan koko ajan. Kaikkea.
Tuntuu että mä väsyn tähän miettimiseen. Olisi ihanaa joskus vain olla ja keskittyä ihan siihen mitä tekee, siihen käsillä olevaan hetkeen ja tekemiseen, ilman että pohtii sen kummemmin mitään.
Tunnen olevani välillä ihan totaalisen väsynyt, vaikken oikeastaan olisi tehnyt mitään konkreettista koko päivän aikana, mutta kun ajatuksissani olen käynyt jatkuvaa asioiden pohtimista ja miettimistä (yleensä vielä sellaisten "painavien" asioiden käsittelyä, esim. ihmissuhdeasioita, ihmisten käytöstä, itseäni äitinä, elämän tarkoitusta jne jne), niin olen aivan uupunut ja kaadun illalla väsyneenä sänkyyn.
Esim. tykkään hirveästi lukea, kirjoja ja blogeja, kaikkea elämänhallintaan liittyvää ja muutakin. Niissäkään en kuitenkaan keskity täysin vain siihen lukemiseen, vaan pohdin koko ajan siinä lukiessakin "ahaa, tuolla tavalla tuon voisi tehdä, mä olenkin aina tehnyt näin ja näin, se onkin ollut väärin ja aiheuttanut tuota ja tuota, nyt voisinkin jatkossa sitten tehdä tällä ja tällä tavalla ja josko sitten...." Ja siis tarkennan, että ei tämä koske vain elämänhallintaoppaita (olen vähentänyt niiden lukemisia ettei ne laittaisi minua ajattelemaan vielä enemmänkin) mutta siis "keksin" ajateltavaa ihan kaikesta. Jostain televisio-ohjelmasta jonkun sanomisesta tai tekemisestä. Lehteen painetusta otsikosta. Jonkun mielipiteestä, mistä vaan!
Vaikea selittää...
En kai osaa elää hetkessä? Koko ajan jotain painavaa ajateltavaa mielessä... Sitten jos konkreettista tekemistä tulee vähänkin enemmän (joku ylimääräinen kokous tai parit kutsut viikolla työpäivän ja kotihommien lisäksi) olen aivan stressaantunut. Luulen, että jos osaisin lakata veivaamasta ajatuksissani syvällisiä pohdintoja ja vain keskittyä siihen mitä teen, missä olen, asia kerrallaan, OPPISIN siis olemaan ajattelematta MITÄÄN, niin en olisi niin stressaantunut ja väsynyt. Tai siis että kun vaikkapa pesisin pyykkiä, osaisin vain todellakin pitää ajatukseni siinä pyykissä, enkä miettisi samalla miten olisin parempi äiti tai miten voisin ratkaista parisuhdeongelmiani tai miten olisin parempi ihminen ylipäätään...
Mutta, hitosti helpommin sanottu kuin tehty! Olen yrittänyt joskus pitää ns. "mietiskelytaukoja" eli yrittänyt vaan istua paikoillani, sulkea silmät ja olla ajattelematta mitään, mutta siitä ei tule mitään. Ajatustulva ei lakkaa kuin ehkä sekunniksi, jos sitäkään.
Onko muita, jotka tuntee näin? Miten elätte asian kanssa? Oletteko oppineet olemaan ajattelematta ylimääräisiä ja vain keskittymään hetkeen? Miten?!
Kommentit (22)
Tuskin ihminen osaa olla ajattelematta MITÄÄN. Harjoittelemalla voi varmaan oppia keskittämään ajatukset johonki vähäpätöiseen ja rentoutumaan siten, mutta kyllä kai sitä nyt silloinkin miettii jotain. Itse en myöskään osaa rentoutua ajatuksissani. Mm. jooga on minulle hyvin hankalaa ku ajatukset juoksee eikä puhettakaan että voisi keskittyä johonkin rentoutumiseen tms. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietin ja mietin ja KAIKKIa energia meni kelaamiseen ja just noita samoja asioita:) nyt nautin hetkestä ja tiedän että en tule vanhana koskaan ajattelemaan että enpä ehtinyt oikeasti "elää" lasteni lapsuudessa mukana.
Eli mistä heikohko otsetuntosi johtuu? Sitähän tuo kaikki kelailu on.
kävin viestini lähetyksen jälkeen hakemassa kupin kahvia keittiöstä. Kahvinhakureissulla yritin oikein pistää merkille mitä kaikkea ehdin ajatella jo sillä ajalla, ajattelin esimerkiksi näin:
"täällä minä vaan istun sisällä ja lapseni leikkii yksinään huoneessaan, ollakseni parempi äiti minun tulisi lähteä lapsen kanssa ulos leikkimään ja saisin itsekin liikuntaa ja lapselle mielekästä tekemistä, ja sitä paitsi tämä kahvin juominenkaan ei ole hyvästä terveydelleni eikä muullekaan, ja huushollikin pitäisi siivota, täällä on melko sotkusta, mitähän ihmisetkin ajattelevat, äitini aikoinaan puhui siitä kuinka anoppinsa haukkui hänen huushollinpitoaan, minulla kyllä on siistimpää kuin hänellä mutta kyllä täällä aika sotku nytkin on, onneksi oma anoppi on vähän iisimpi tyyppi, sääliksi käy äitiä että on ottanut stressiä anoppinsa vuoksi, tosin taitaa olla samaa vikaa minussakin..."
Toi oli vain pieni osa eikä tuo nyt sisältänyt mitään kovin vakavaa pohdintaa, mutta siis kahvinhakureissu! Miksi en vaan voinut hakea kahvia, ilman että ajattelisin koko ajan jotain tuollaista. Pystyisinpä vain kävelemään keittiöön, havaita lapseni leikkivän, kaataa kahvin kuppiin ja tuntea sen tuoksun, ja sitten kävellä tänne koneelle takaisin. Olisin varmaan rennompi!
ap
mietin ja mietin ja KAIKKIa energia meni kelaamiseen ja just noita samoja asioita:) nyt nautin hetkestä ja tiedän että en tule vanhana koskaan ajattelemaan että enpä ehtinyt oikeasti "elää" lasteni lapsuudessa mukana.
Eli mistä heikohko otsetuntosi johtuu? Sitähän tuo kaikki kelailu on.
ongelmastani, ja siitäkin huolimatta, että mietin asioita paljon ja syvällisesti, en ole oikein päässyt mihinkään tiettyyn tulokseen, miksi itsetuntoni olisi huono. Ehkä se ei ole sen huonompi kuin muillakaan. Tai vaikkapa olisikin, ei kai se vielä auta mitään, että tietäisi olevansa heikommalla itsetunnolla varustettu, vaan miten siitä sitten pääsee yli? Ei ainakaan asioita kelailemalla, se nyt on nähty...
Miten sä opit elämään hetkessä, kerro ihmeessä, vinkkisi saattaisi olla kullan arvoinen!
ap
ahdistuskohtauksista? Koita etsiä tietoa vaikka noilla sanoilla. On ihan normaalia antaa ajatusten kulkea ja seilailla, mutta jos olet jossakin ajatusten kierteessä etkä osaa ollenkaan rentoutua, sinulla on varmaan jokin psykiatrinen ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ahdistuskohtauksista? Koita etsiä tietoa vaikka noilla sanoilla. On ihan normaalia antaa ajatusten kulkea ja seilailla, mutta jos olet jossakin ajatusten kierteessä etkä osaa ollenkaan rentoutua, sinulla on varmaan jokin psykiatrinen ongelma.
ap
oikein hätkähdin kun luin ja varsinkin toi sun esimerkkis on ihan kun minä. toisaalta mukava tietää että joku muu on samanlainen kuin minä :) ehkä mä en ole sit ihan hullu :) sua en kyllä osaa auttaa ku ittekään en tiedä miten tästä eroon pääsis ja oppis oikeesti nauttimaan vaan tästä hetkestä. Paljon tsemppia toivottavasti löydät ratkaisun :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pakonomainen itsesi tarkkailu ja sisäiset keskustelut vaivaavat sinua, voit oireilla jotakin psyykkistä vaivaa. Jos ehdotus ei kelpaa, niin jatka keskenäs sitä ahdistuneisuutta. Mutta ei kenenkään pää ole varsnaisesti ajatuksista vapaa, koko ajan se jotakin prosessoi. Rentoutusteknikoilla ajatuksia voi oppia keskittämään ja lepuuttamaan.
Kysymys onkin juuri siitä mistä huono itsetunto johtuu ja mistä sen juuret löytyvät. Pitkässä terapiassa "kaivetaan" nuo tilanteet uudelleen esille ja terapeutin avulla itsetuntosi eheytyy normaaliksi. Ne tilanteet jotka sinulle ovat luoneet kokemuksen "huonosta minästä" koska olet sellainen kuin olet-käydään uudestaan läpi ja lopulta sitä vain kokee olevansa eheämpi ihminen. Vaikeaa selittää, mutta kävin itse analyyttisen terapian ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi. Jotenkin niin tunnistan itseni sinusta!
Terapiassa siis matkataan lapsuuteen ja "eletään" ikään kuin nuo tunteet uudestaan terapeutin kanssa.
Jos sinulla ei ole mahdollisuutta terapiaan (tuo analyyttinen tulee sikäli kalliiksi jos ei ole lääkärin diagnoosia. Terapiassa käydään 3-4 kertaa viikossa vuosien ajan, riippuu ongelmista. Yksi kerta maksaa n. 50-70e) niin suosittelen kirjaa: Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää. Siinä on hyviä harjoituksia mutta minä sinuna harkitsisin tuota terapiaa koska elät vain kerran:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pakonomainen itsesi tarkkailu ja sisäiset keskustelut vaivaavat sinua, voit oireilla jotakin psyykkistä vaivaa. Jos ehdotus ei kelpaa, niin jatka keskenäs sitä ahdistuneisuutta. Mutta ei kenenkään pää ole varsnaisesti ajatuksista vapaa, koko ajan se jotakin prosessoi. Rentoutusteknikoilla ajatuksia voi oppia keskittämään ja lepuuttamaan.
ja tuloksiksi tuli sellaisia, että on esim. tarkistuspakko tai pesemispakko tai järjestelypakko tai pelkää että joku tarkkailee ja salakuuntelee tai että sairastuu johonkin vakaavaan sairauteen yms. Ei mulla mitään sellaisia ole...
ap
Kysymys onkin juuri siitä mistä huono itsetunto johtuu ja mistä sen juuret löytyvät. Pitkässä terapiassa "kaivetaan" nuo tilanteet uudelleen esille ja terapeutin avulla itsetuntosi eheytyy normaaliksi. Ne tilanteet jotka sinulle ovat luoneet kokemuksen "huonosta minästä" koska olet sellainen kuin olet-käydään uudestaan läpi ja lopulta sitä vain kokee olevansa eheämpi ihminen. Vaikeaa selittää, mutta kävin itse analyyttisen terapian ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi. Jotenkin niin tunnistan itseni sinusta!
Terapiassa siis matkataan lapsuuteen ja "eletään" ikään kuin nuo tunteet uudestaan terapeutin kanssa.
Jos sinulla ei ole mahdollisuutta terapiaan (tuo analyyttinen tulee sikäli kalliiksi jos ei ole lääkärin diagnoosia. Terapiassa käydään 3-4 kertaa viikossa vuosien ajan, riippuu ongelmista. Yksi kerta maksaa n. 50-70e) niin suosittelen kirjaa: Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää. Siinä on hyviä harjoituksia mutta minä sinuna harkitsisin tuota terapiaa koska elät vain kerran:)
ehkäpä sitä terapiaakin voisi joskus harkita, ellen opi hallitsemaan tätä päänsisäistä ajatustulvaa... :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä elän kai sit aika paljon hetkessä. Tottakai mietin joskus tulevia tapahtumia ja ohjelmaa, mutta en mä jatkuvasti analysoi kaikkea. Enkä tosiaan kanna huonoa omaatuntoa kaikesta, kuten sä kuullostat tekevän.
Aikanaan stressasin kyllä paljon enemmän, kun jaksaminen oli kovilla, mutta nykyään elelen aika lunkisti. Teen mitä milloinkin huvittaa, en velvollisuudesta. Tottakai lapset hoidan kunnolla, mutta en osallistu kaikkiin kissanristiäisiin vain velvollisuudesta. Ja illat työpäivän jälkeen rauhoitan aika paljolti kotona ololle. Toki kuskaan isompia lapsia treeneihin, jos ei mies ole kotona. Ainoa mistä stressaan välillä, on siivous, mutta sitäkin pyrin hoitamaan rauhassa.
Elämä on aika mukavaa nykyään hyvän ruoan, lenkkeilyn, lautapelien yms. ansiosta :))
Miten sä opit elämään hetkessä, kerro ihmeessä, vinkkisi saattaisi olla kullan arvoinen!ap
Mä osaan keskittyä täysillä johonkin hommaan silloin ja vain silloin kun tunnen olevani riittävän hyvä siinä kyseisessä hommassa. Tarkoitan että jos tehtävä on joko liian helppo tai yhtähyvin liian vaikea, niin ajatukseni alkavat harhailla epäoleellisuuksissa. Ehkä siksi olen toisinaan rasittava puoliso tai työkaveri, kun yritän mahdollisuuksien mukaan valkata niitä kivoja ja mielenkiintoisia tehtäviä. Mulla on useissa asioissa vähän turhankin hyvä itsetunto, eli välillä täytyy opetella olemaan nöyrempi ja ottaa muita paremmin huomioon.
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD? Joskus voi oireilla myös tuolla tavalla, ajattelisin ainakin näin. Mielen jatkuva vaeltelu.
Minulla sama homma, jonka vuoksi työssäkäynti on ollut - akateemisella alalla - äärettömän stressaavaa.
Minua on auttanut terapia ja pitkäjänteinen rakenteen luominen psyykeen. Kuulostaa varmaan omituiselta :) Mutta ilman rakennetta ne ajatukset harhailevat pään sisällä ihan loputtomiin.
Nyt kun olen saanut - vuosien ja taas vuosien psyykkisen työn kautta - luotua mieleeni rakenteita, niin kaikenlaisia ajatuksia voi tulla ja mennä, mutta ne eivät enää häiritse, koska keskityn kuitenkin tärkeimpään eli niihin struktuureihin ja tärkeisiin asioihin. Kaikki muu on päivittäistä hölynpölyä joka unohtuu ehkä jo saman tien, niillä ei ole merkitystä, enkä kiinnitä niihin enää sen enempää huomiota.
Tsemppiä!
Katainen pressaksi :D sitähän te ajattelette ja haluatte.
Olen myös elänyt masennusjaksoja, mutta noussut niistä. Olen ihmissuhdetyössä ja se kyllä vielä lisää noita ongelmia ja ajatusten pyörittelyä. Olen myös helposti syyllistyvää tyyppiä. Tiedostan mistä se johtuu (ongelmat lapsuus- ja nuoruusiässä,äiti alkoholisti ja vanhempien huolnepito vähäistä), mutta silti se ei ole poistanut ongelmaa.
Psykoanalyyttinen terapia on kyllä monelle aika saavuttamatonta luksusta nykypäivänä. Käytännössä se tarkoittaisi viikossa n. 70-140 e kuluja. Kelakaan ei kustanna siitä kuin osan ja vain siinä tapauksessa, että kyseessä on työtä vakavasti haittaava psyykkinen sairaus. Mikä on tuo pitkäjänteinen rakenteen luominen psyykeen? Kuulostaa hyvältä. Pystyitkö siihen omin voimin?
Osittain omin voimin, suuri osa työstä tapahtuu pikku hiljaa oman psyyken parissa askarrellen, vuosien aikana. Olen mietiskellyt, kirjoittanut itsekseni, puhunut ihmisten kanssa, lueskellut, analysoinut menneitä ja senhetkisiä ihmissuhteita ja elämäntilanteitani.
Apuna kolme terapiaa eri aikoina sekä lukuisia psykologi- ja psykiatrikäyntejä vuosien varrella. Lisäksi vertaistukiryhmiä ja netti :-)
En ole mitenkään hullu...Mutta minulla on ollut huono itsetunto, osittain siitä johtuva krooninen ja välillä akuutimpi masennus. Lisäksi vaikea elämä, vaikea ympäristö, huono onni myös. Lisäksi olen HALUNNUT päästä parempaan tasapainoon itseni ja ympäristöni kanssa ja olen ollut valmis työskentelemään sen eteen.
En oikein usko terapiaan sinun tapauksessasi, koska en tunnista sinussa masennusta enkä mitään poikkeavaa käytöstä. Pääntyhjentäminen meditaation avulla on helppo ja ilmainen tapa, jonka voit ottaa käyttöön vaikka tästä päivästä lähtien. Kun harjoitat sitä säännöllisesti päivittäin esim. aamulla tulet ikään kuin tyhjentäneeksi pääsi edellisen päivän ajatuksista ja pidemmällä tähtäimellä laajemmin menneisyydestä. Mikään ei vie energiaa niin paljon kuin tapahtuneiden asioiden ja toisten ihmisten ongelmien setviminen.
Netistä saa ohjeita ihan perusmeditaatioon, esim. hengityksen laskemiseen.
Kykenen pelaamaan ajatuksilla shakkia. Muistan siirrot ja tiedän mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan.
Tällä taidolla voin manipuloida ihmisiä tulevissa keskusteluissa ja en edes hätkähdä, kun onnistun taas dominoimaan seuraavan keskustelun. Olen sekunteja ja minuutteja edellä toista.
Teen tätä ajankulukseni. Olen huippuälykäs. Ymmärrän syyt ja seuraukset ja näen aikaa edemmäs. Osaan pelata pelini hyvin, koska olen hyvä.
Jokainen ajatus on jatkumo ja samaa romaania. Irralliset ajatukset tekevät hulluksi. Moni teistä ei ole oikein terve. Ei millään pahalla.
minun on vaikea elää hetkessä, teen koko ajan mielessäni uusia suunnitelmia ja jos olen tyytymätön johonkin elämän osa-alueeseen, pyörittelen asiaa mielessäni ahdistumiseen asti.
Ei kai sille mitään voi...