Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuliko teille vauvan synnyttyä omituisia unia?
22.10.2011 |
Kun vauvani syntyi, aloin nähdä unia, joissa itsekin olen vauva ja itken vaan, ja välillä joku nostaa ja puristaa kyljistä - sit heräsin siihen tunteeseen. Onko tämä ihan hullua? Tiedän kyllä, että olen saanut vauvana itkeä ihan yksin pitkiä aikoja, mut en kyllä usko, että minua ois kuitenkaan kovin kovakouraisesti käsitelty. Enkä mitenkään voi muistaa tuollaisia asioita. Todennäköisesti siis vain kuvittelen noita unia, vaikka ne tuntuvat ihan tosilta. Onko muilla ollut tällaista?
Kommentit (5)
Minä en ainakaan aio kertoa lapsilleni, että olen karjunut heille vauva-aikana. Miksi kertoa sellaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostais ap siltä, että sulla nousee jotkut traumat pintaan vauvan syntymän myötä.
näkemään unia, missä olin lapsi ja pappani käytti minua seksuaalisesti hyväksi, tuli myös lapsuudesta jotain hataria muistikuvia..
Tänä päivänäkään en tiedä pitääkö jutut paikkansa vai purkautuiko ahdistus vain ulos tuollaisessa muodossa.
näkemään unia, missä olin lapsi ja pappani käytti minua seksuaalisesti hyväksi, tuli myös lapsuudesta jotain hataria muistikuvia..
Tänä päivänäkään en tiedä pitääkö jutut paikkansa vai purkautuiko ahdistus vain ulos tuollaisessa muodossa.
Mä näin kanssa mutta näin ihan kamalaa unta että koskettelin omaa lastani, hyi miten hirveää en IKINÄ tekisi niin! Onko minua siis joku kosketellut vai mistä helkutista voi tuollaisia juttuja tulla päähän?!?!?
Alue: Aihe vapaa
Mutta pidän ihan mahdollisena, että oman vauvan kanssa oleminen on aktivoinut omia muistojasi. Välttämättä ne eivät ole täsmällisiä ja oikeita, vaan niihin voi sekoittua muita muistojasi tai pelkojasi tai ajatuksiasi.
Mutta sen verran sanon, että KUKA TAHANSA on voinut joutua vauvana kovakouraisesti käsitellyksi. Se synkkä puoli saattaa löytyä yllättävistä ihmisistä... nimittäin se, joka saa käsittelemään vauvaa kylmin, kovin käsin tai vähän paiskomaan tai tönäisemään kun vauva vain huutaa ja huutaa. En syyllistä ketään - se ahdistus syntyy omista vauvamuistoista, kyseessä on vaikeasti katkaistava kierre.
Sinäkin, kun olet kokenut tuollaista (että on jätetty itkemään), sisälläsi on osa joka varmasti kokee vauvan itkun sietämättömänä. Joten sinäkin olet ihminen jolla on riski kohdella kovakouraisesti omaa vauvaa. On ihanaa, että tiedostat näitä asioita ja ehkä unissa pystyt ja pyrit purkamaan tuskaasi. Suhtaudu lämmöllä ja myötätunnolla niin itseesi, vauvaasi kuin siihenkin aikuiseen joka mahdollisesti on sinua kovakouraisesti puristellut ja jättänyt itkemään.