Kuinka teillä toimii illalliskutsut tms? Laskutatko paljonkin?

Kyllä meidän kaveripiirissä ihan normaali vastavuoroisuus toimii. Joko niin, että vuoroin vieraissa tai sitten niin kuin yhden pariskunnan kanssa tavataan tehdä, että isäntäpari vastaa muusta, mutta vieraat tuo jälkkärin. Jos lähdetään porukalla johonkin viikonlopun viettoon, eli ruokalasku on jo tosi iso, niin silloin toki lasku jaetaan kristillisesti tasan ja yleensä käydään yhdessä kaupassakin.

se joka kutsuu, myös maksaa viulut. Joskus on sovittu niin, että vieraat tuo viinit tai jälkkärin tms. Mutta tämä siis vain äärimmäisen läheisten ystävien kanssa. Toisaalta aina kun me menemme jonnekin kylään, niin viedään kukkia ja yleensä viinipullo, mutta ne on vain lahjoja, ei sitä viiniä tartte sinä iltana juoda. Joskus tietenkin erikseen päätetään järjestää nyyttäreitä, esim. vappupäivänä.



Mutta yksi tuttu järjestää säännöllisesti kylän naisille illanistujaisia ja laittaa niihin ruokaa, juomat pitää jokaisen tuoda itse ja ruuasta pitää maksaa 5 euroa. Mä olen aina vain juonut siellä :) Tollanen on musta ihan typerää.

Tiedän kuitenkin piirejä, joissa ihmiset "antavat ymmärtää että ois niin kiva" kun joku järjestäisi erilaisia bileitä. TÄmä "joku" on yleensä suunnilleen puolittain vapaehtoinen ja usein sama henkilö. TÄllöin on minusta ihan ok, että hän saa - jos ylipäänsä viitsii ryhtyä yhtään mihinkään - ainakin osan kuluista takaisin. Muutenhan ne toiset siipeilis tyystin: haluavat kyllä bileet, mutta eivät kuluja eivätkä järjestämisen vaivaa.



Sen sijaan minusta on ihan kohtuullista, että kun menee syömään johonkin, ainakin kysyy, että "tuonko jotain" ja on myös valmis viemään jotain viinipullosta kukkiin tai kastikkeeseen.

Me pidettiin aikanaan juhlia (isoja sellaisia) nyyttäriperiaatteella, jolloin jokainen toi jotain ja lisäksi kun pääruokana oli kallis ja aikaavievä liharuoka maksettiin tuon liharuoan tekijälle kukin osuutemme lihoista. Muuten ols kulut jakautuneet melko kohtuuttomalla tavalla. Mut nuo juhlat suunniteltiin aina porukalla ja kaikki tiesivät alusta asti miten homma menee.

Tilanne oli siis alkuun nelosen kuvaileman kaltainen. Kaikki halus juhlia, mutta vaan meillä oli tarpeeksi tilaa niiden järjestämiseen ts. vastavuoroisuuden periaate ei voinut toteutua, joten ratkaistiin ongelma nyyttärityyliin.

että illan isäntäväki tarjoaa ruuan ja ruokajuoman (ainakin). Monesti kuitenkin meillä kaverit ihan kysyy tarviiko tuoda jotain ja sitten pyydetään jos tarvii. Ja jos ei tarvisi niin joku saattaa silti jotain tarjottavaa tuoda. Yleensä kaikki tuo omat juomat itse vaikkei ehkä tarvetta olisikaan.



Nyyttärit on sitten erikseen. Niitäkin joskus järkätty.

järjestetään nyyttärit.

Emäntä sitten jakaa porukan n. kahtia, toisille lankee suolaset ja toisille makeat.

Noita suolasia on yleensä jaettu tuomisiksi hieman enemmän. Juomiset jokainen tuo myös itse.

Tosi hyvin on pelannut jo vuosia.

Kynnyt järkätä pippalot on matalampi, kun ei tarvitse isäntäperheen raataa niska limassa.

viimeksi kyllä toivoin pientä lahjoitusta hyväntekeväisyyteen, mutta se olikin varainkeräys tarkoituksessa järjestetty juttu.



Jos aina oltaisiin samalla tyypillä juhlimassa, niin sitten olisi ihan reilua osallistua joko rahallisesti tai tuomalla jotain. Muutoin kyllä vuoroin vieraissa.

n. 10 aikusita ja toistakymmentä lasta, ja "juhlat" kestää yleensä päiviä, esim. jouluna, pääsiäisenä, juhannuksena jne. Silloin tehdään porukalla ruokalista, pari käy kaupassa ja lasku jaetaan.



Kokataan yhdessä, ja nautitaan olostamme rennosti ja kiireettömästi... :)



Isona perheenä kun kyläilläänkin, vien aina mukaana jotain ruokatuliaista, niin ei sitten tule ikävä olo mennä ruoka-aikana pöytään syömään kylässä. Sama toimii toisinkin päin, eli vieraat tuo yleensä aina jotain, ja syövät meillä kuin kotonaan. Toki, jos joskus ei ole tuomisia, niin samallalailla kutsutaan syömään jos itse syömme, mutta meidän porukalla tällainen ruuan tuominen on tullut mukavaksi tavaksi :)

Minusta kutsuja hankkii ruuat tai tekee ne eikä laita kutsuun mukaan, että sinä tuot sitten kastikkeen. Törmäsin tuohon kertomaasi tapaan ja yhden kerran jälkeen totesin, että ei ole minun juttuni juuttua teiniajan nyyttäreihin. Jos ei kutsuja kykene järjestämään juhlia niin sitten ei niihin minua kutsu.

Kokoonnutaan pääasiassa meillä tai yhden toisen perheen luona. Kolmannella perheellä on sen verran pieni kämppä + 2 touhukasta koiraa, niin sinne ei mahdu. Mutta siis.. kutsujaväki tarjoaa pääruuan + jälkkärin ja ilmoittaa, mitä juomia on tarjolla. Jossain vaiheessa muotoutui tavaksi toisten tuoda vaikka salaatit, patongit, levitteet tms, niin ne sit sovitaan miten milloinkin.. Sekä niitä juomia, mitä mahdollisesti lisäksi haluavat nauttia, yleensä tulee kuohuviiniä..



Mutta ei ikinä, koskaan, kukaan pyydä tai tarjoa rahaa. Pääsääntöisesti kutsujat tarjoavat, mutta vierailijat tuovat aina jotain tullessaan. Pitkässä juoksussa kulut tasaantuvat kyllä.

Jos kyseessä on rento illanvietto ystävien kesken, on ihan ok että juhlat suunnitellaan ja järjestetään yhdessä. Tällöin jokainen tarjoutuu tuomaan jotain ja myös ruoanlaitto paikan päällä, pöydän kattaminen, tiskikoneen lataaminen ja jälkien siivous hoidetaan yksissä tuumin.



Jos kyseessä on kynttiläillallinen vaikka 1-2 vieraspariskunnalle, tarjolla vaikka caesar-salaattia, pääruoaksi pihviä ja jälkkäriksi suklaa fondant, oletuksena on että isäntä/emäntä(pari) huolehtii kaikesta itse, myös kuluista. Vieraat voivat pyytämättä tuoda vaikka kuohuviinipullon, joka tottakai avataan heti jäähdyttämisen jälkeen, että vieraat saavat itsekin maistaa tuomaansa viiniä. Myös esim. kukat ovat hyvä tuliainen ja kaikenlainen vähän arvokkaampi pikkusyötävä (myöhempää iltaa varten).

Tällaisten kutsujen tapauksessa on toki lupa odottaa myös vastakutsua yhtä hienoille (= nähty ainakin paljon vaivaa ruoan, juoman ja vieraiden viihtymisen eteen) illallisille.

Näin itse asian näen. Kyse ei siis ole välttämättä ruokien ja juomien hintalapusta vaan siitä , että nähdään vaivaa vieraiden eteen eivätkä he joudu murehtimaan mistään illan järjestelyistä.



Molemmantyyliset juhlat ovat ihania, mutta suunnittelu/kutsumisvaiheessa pitää käydä ilmi minkälaiset kemut on luvassa.

enkä myös nyyttäreitä harrasta jos meille kotiin ihmisiä kutsutaan. Jotenkin tosiaan melko teinimäistä tai köyhäilytouhua sellainen ettei isäntäväki voi tarjota muka omalla kustannuksellaan ruokailua ja juomia. Mutta kai sitä sitten jos oikeasti olisi rahapula esim. olisi työttömyyttä perheessä voisi miettiä nyyttärityylistä ratkaisuakin.

Minusta on ihanaa kun ihmiset tekevät esim. sukunsa perinneresepteillä ruokaa ja haluavat näin tehdä vaikutuksen vieraisiinsa.

Ja muutenkin jos ruokalajiin liittyy jokin tarina, josta voi sitten kertoa ruokailun aikana.

Tuollaiset asiat ovat arvokkaita eikä niitä voi ostaa millään rahasummalla.

(Ainahan voi myös tekaista tarinan "tuohon aikaa huhuttiin, että-" ;))

Samoin, jos on esim. säästänyt tiettyä viinipulloa jo vuosikaudet ja raaskii avata sen illalliskutsujen kunniaksi, saa vieraansa tuntemaan olonsa kultaakin kalliimmaksi :).



Pitää muistaa että periaatteessa vieraiden viihdytys ja keskustelun ylläpitäminen ovat isännän/emännän vastuulla.

Illalliskutsut (noin 1-2kk välein):

me laitetaan ja tarjotaan kaikki ruokalajit. Ollaan ostettu viinit ja jälkiruokajuomat. Vieraat tuo yleensä pullon viiniä tai jokun jälkiruokajuoman, jos haluavat. Hyvin tutut myös vaikka tuoremehua, kun tietävät, että miehellä on kirkkaita.



Synttärit/muut omat juhlat (pari kertaa vuodessa):

laitetaan kaikki tarjottavat ja varataan vähän juomia vieraille. Enemmät alkoholit vieraat tuovat itse.



Pikkujoulut yms.:

usein sovitaan porukalla kenen luona juhlitaan ja homma toimii nyyttäriperiaatteella.



Aina sovitaan etukäteen miten menetellään. Me jäädään tässä tappiolle, sillä meitä ei juuri koskaan kutsuta illalliselle mihinkään. Mieheni harrastaa ruoanlaittoa ja haluaa kutsua vieraita. Tämä "harrastus" maksaa mitä maksaa. :)

Pitää muistaa että periaatteessa vieraiden viihdytys ja keskustelun ylläpitäminen ovat isännän/emännän vastuulla.

[/quote]

Tämä muuten usein Suomessa ainakin fiinimmällä aterioilla usein unohtuu ja isäntäpari juttelee parin läheisimmän tuttunsa kanssa ja muut syövät ja juovat hiljaisuudessa kunnes ovat tarpeeksi kännissä :)

Illalliskutsut (noin 1-2kk välein): me laitetaan ja tarjotaan kaikki ruokalajit. Ollaan ostettu viinit ja jälkiruokajuomat. Vieraat tuo yleensä pullon viiniä tai jokun jälkiruokajuoman, jos haluavat. Hyvin tutut myös vaikka tuoremehua, kun tietävät, että miehellä on kirkkaita. Synttärit/muut omat juhlat (pari kertaa vuodessa): laitetaan kaikki tarjottavat ja varataan vähän juomia vieraille. Enemmät alkoholit vieraat tuovat itse. Pikkujoulut yms.: usein sovitaan porukalla kenen luona juhlitaan ja homma toimii nyyttäriperiaatteella. Aina sovitaan etukäteen miten menetellään. Me jäädään tässä tappiolle, sillä meitä ei juuri koskaan kutsuta illalliselle mihinkään. Mieheni harrastaa ruoanlaittoa ja haluaa kutsua vieraita. Tämä "harrastus" maksaa mitä maksaa. :)

Yleensä tarjotaan kaikki, vieraat tuovat ehkä viiniä ja muutaman erikoisoluen maistiaisiksi mukaan. Meillä myös niinpäin että me kutsumme 9/10.

Erikseen on sitten esim blinijuhlat joihin jokainen on jo toistakymmentä vuotta tuonut jotain muutakin kuin juomia - yksi tuo ehkä jälkiruokakakun, toinen mätiä (sitä kun menee toista kiloa....) kolmas lapsille pääsiäismunat/makeiset tms. meillä kun tuo juhla on aina pitkänäperjantaina.