Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihastunut eikä elämästä tule enää mitään :(
21.10.2011 |
Tapasin reilu kuukausi sitten miehen, joka pyyhkäisi kintut alta. Ihan työkuvioissa, korrektilla linjalla mentiin ja tullaan menemään. Olen ollut naimisissa 12 vuotta eikä koskaan ole tullut tällaista eteen - itse asiassa muistan keväällä ajatelleeni, että jos joskus eroamme, en enää varmaan voi kiinnostua koskaan kenestäkään.
Ja nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa mikään ei tunnu miltään. Ajattelen miestä koko ajan, en saa häntä mielestäni :( Haluaisin vaan keskittyä elämääni ja asioihin kuten ennen, mutta en saa iloa mistään.
Auttakaa, miten tästä pääsee eroon?
Kommentit (33)
ei voi olla avoin ja nostaa kissaa pöydälle? Salamyhkäisyys lisää ihastusta ja se muuttuu pakkomielteeksi. Minulle on tultu kertomaan ihastusta ja olemme keskustelleet ystävälliseen rakentavaan sävyyn. Olen arvostanut miehen rohkeutta puhua tunteistaan, vaikka en olisikaan tuntenut samoin.
Ihastus aiheuttaa ihmissuhteeseen väistämättä jännitteitä. Siksi kannatan avoimuutta ja suoraa puhetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pelannut viimeksi näitä pelejä reilu parikymppisenä ja silloin "miehet" olivat kyllä pääosin melko lapsellisia eivätkä pystyneet reiluun palautteeseen useinkaan. En siis voi kuvitella, että säästyisin nöyryytykseltä nytkään. Lisäksi olen itse aika lailla korkeammalla organisaatiohierarkiassa kuin ihastukseni, joten ei, ei ei ei. Haluan vain unohtaa ja varmasti jonain päivänä onnistunkin, vaikka nyt tuntuu niin sietämättömältä ajatella häntä ja sitä, miten turhaa tämä on ja mikä menetetty mahdollisuus.
ap
Mutta uskon myös, että jokaiselle niitä oikeita on useita niiden muutaman miljardin joukossa, jotka täällä pallolla elelevät. On heitäkin, jotka eivät ikinä tapaa näistä yhtäkään, surullista. SInä olet tavannut ainakin yhden, kenties useamman, ja nyt tuli taas vastaan yksi juuri sinulle sopiva Se Oikea.
On sitten vain ihan aikuisen omasta tahdosta kiinni, mitä ihastumiselle tekee. Se on luonnollista, mutta yleensä ei kannata tehdä mitään, jos kotona on kaikki hyvin. Elämä on sarja valintatilanteita. Ja joskus joku toinen valitsee puolestasi.
Näin miehen näkökulmasta sanoisin että olen samaa mieltä. Just näin. T.Pena
mutta vierasta pitäisi päästä koittamaan, jotta saisi uudella tavalla kuulla olevansa taas niin ihana, ylitse muiden naisten ja blaa blaa. Kaunis ja seksikäs. Olet niin kamalan vaikuttunut ihanasta itsestäsi, aikuinen nainen, että naurattaa! Sun siis tekee mieli saada palvovaa ihailua uudelta mieheltä, siis sitä, mikä luonnollisesti hieman vähenee pitkissä parisuhteissa ajan myötä, vaikka oikein hyvä suhde olisikin.
No, houkuttelepa se alaisesi vaikka panemaan sua! Tai ala keskustella sen kanssa sun "tunteista". Sillä saattaa olla sitten aika tulisieluinen vaimo, kukas sitäkään etukäteen tietää. Ehkä tulisit vielä katumaan todella aidosti minkäänlaista tietoista sekaantumista varattuun. Ehkä tulet menettämään jopa hienon asemasi työssäsi, mikäli homma menee oikein todella rumaksi. Kannattaa miettiä tarkkaan, lähteekö noin itsekeskeiseen leikkiin millään lailla, koska lopulta ei voi kuin sattua ja kovaa moniin ihmisiin. Mutta mitäs sun kaltaiset välittää muusta kuin omasta nautinnostaan? Ansaitset kaiken sen harmin niskaasi, mitä pettämiskuvioista mahdollisesti seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tunne-elämään, myös parisuhteessa elävien. Kunnolliset nauttivat tunteesta, mutta eivät tee mitään moraalitonta. Ajan kanssahan kaikki ihastuksen menee ohi.
Se menee ohi. Se menee ohi. Se menee ohi.
Ennemmin tai myöhemmin se menee ohi. Huonompi juttu on, että niitä tulee vielä lisääkin. Ratkaisevaa on se, mitä sinä teet - tai oikeastaa, mitä sinä ET tee. Nauti tunteesta, mutta siinä kaikki. Terv. 25 vuotta naimisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä ei voisi kiinnostua ihmisistä? Miksi ei voi ihailla toista ihmistä? Jopa ihastua voi johonkuhun jos hän vaikuttaa ihastuttavalta. Mutta miltä tuntuisi jos oma puoliso paukauttaisi ihastuneensa/ rakastuneensa toiseen? Miksi tekisit pahaa ihmiselle, jota kuitenkin rakastat eniten? Valitettavasti monet tuhoavat oman ja jonkun toisenkin perheen.
Omaan puolisoonkin voi ihastua uudelleen ja uudelleen
mutta vierasta pitäisi päästä koittamaan, jotta saisi uudella tavalla kuulla olevansa taas niin ihana, ylitse muiden naisten ja blaa blaa. Kaunis ja seksikäs. Olet niin kamalan vaikuttunut ihanasta itsestäsi, aikuinen nainen, että naurattaa! Sun siis tekee mieli saada palvovaa ihailua uudelta mieheltä, siis sitä, mikä luonnollisesti hieman vähenee pitkissä parisuhteissa ajan myötä, vaikka oikein hyvä suhde olisikin.
No, houkuttelepa se alaisesi vaikka panemaan sua! Tai ala keskustella sen kanssa sun "tunteista". Sillä saattaa olla sitten aika tulisieluinen vaimo, kukas sitäkään etukäteen tietää. Ehkä tulisit vielä katumaan todella aidosti minkäänlaista tietoista sekaantumista varattuun. Ehkä tulet menettämään jopa hienon asemasi työssäsi, mikäli homma menee oikein todella rumaksi. Kannattaa miettiä tarkkaan, lähteekö noin itsekeskeiseen leikkiin millään lailla, koska lopulta ei voi kuin sattua ja kovaa moniin ihmisiin. Mutta mitäs sun kaltaiset välittää muusta kuin omasta nautinnostaan? Ansaitset kaiken sen harmin niskaasi, mitä pettämiskuvioista mahdollisesti seuraa.
En tiedä miksi, koska jos yhtään olet lukenut kommenttejani, sinun pitäisi huomata, että en aio tehdä asialle mitään. Odotan ja toivon, että tämä tuntemus pian menee ohi.
Siksi toisekseen, mikähän saa sinut päättelemään, että olen "pullamössöämmä, jolla asiat on paremmin kuin hyvin". Tietääkseni en ole kertonut elämästäni sinulle kovin paljoa. Kolmanneksi - mies ei ole alaiseni, vaikka samassa organisaatiossa työskenteleekin.
Hyvää jatkoa sinulle. Koita päästä eroon katkeruudestasi, mistä se sitten kumpuaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastunut niin sydänjuuriani myöten erääseen työkuvioissa tutustumaani mieheen. Molemmat parisuhteissa, lapsia jne. Ja olemme jo ylittäneet kaikki rajat eikä ihastus tästä laimene. En tiedä mitä tässä vielä tapahtuukaan...
tunne-elämään, myös parisuhteessa elävien. Kunnolliset nauttivat tunteesta, mutta eivät tee mitään moraalitonta. Ajan kanssahan kaikki ihastuksen menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen ihastus teini-ikäisenä kesti 3 vuotta.
Toinen ihastus opiskeluaikana muuttui rakastumiseksi, suhde kesti 3,5 vuotta.
Kolmas ihastus - aviomieheni - muuttui rakastumiseksi ja myös rakastamiseksi ja suhde on nyt kestänyt 15 vuotta, josta naimisissa 12.
Ja nyt sitten menen ihastumaan, perkele. Tästä ei voi eikä saa ikinä tulla mitään, koska mieskin on varattu. Koomisinta on, että edes aviomieheeni, joka on ollut se elämäni suuri rakkaus, en ollut alkuun näin ihastunut.
Olen niin epätoivoinen ja haluan vaan, että tämä menee pois. Haluan nauttia elämästä ja perheestäni enkä haikailla olemattomia.
mies ajattelee susta, onko tunteet molemminpuolisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kipinää lyö siltäkin suunnalta, mutta en takuulla ala selvittämään asiaa. Pitäisi nimittäin pystyä töissäkin käymään vielä sen jälkeen (emme tosin työskentele samassa työpisteessa, vaikkakin samassa organisaatiossa).
En ymmärrä vetoa, mitä häntä kohtaan tunnen. On hän toki semmoinen minun oloiseni, tutulta tuntuva ihminen, mutta ei mies, jota esim. kadulla katsoisin kahta kertaa ulkonäkönsä puolesta. Tiettyä karismaa hänessä on. Hän on jotenkin sellainen mies, jonka sisimpään asti tunnen näkeväni (huomaa, että alan seota jo päästäni). Kun tapasimme, tuntui, kuin hän olisi ollut elämässäni aina.
Mitä ihmettä tämä on? Auttakaa, haluan eroon tästä!
ap
yritä katsoa miestä oikein kriittisin silmin, löytää epäkohtia ja ärsyttäviä piirteitä. Niitä on jokaisessa.
Äläkä lähde samassa porukassa kaljalle tms ettei tapahdu mitään mitä katuisit.
Älä myöskään usko höpöjä sielunkumppanuudesta. Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa! Paitsi romanttisissa leffoissa tietenkin.
En myöskään usko mihinkään Se Oikea -juttuihin. Joku tarve mulla nyt on ollut ihastua, kun vaan keksisin mitä aukkoa tällä yritän täyttää (nyt ette ala rivoilemaan mitään, tarkoitan henkistä aukkoa :)).
ap
yritä katsoa miestä oikein kriittisin silmin, löytää epäkohtia ja ärsyttäviä piirteitä. Niitä on jokaisessa.
Äläkä lähde samassa porukassa kaljalle tms ettei tapahdu mitään mitä katuisit.
Älä myöskään usko höpöjä sielunkumppanuudesta. Ei ole olemassa mitään yhtä oikeaa! Paitsi romanttisissa leffoissa tietenkin.
Minä tapasin töissä alkuvuodesta juuri tällaisen kuvailemasi miehen, ei kiinnittäisi huomiotani kadulla, mutta jotain hänessä on. Olen itse myös naimisissa, ollut 10v ja mies myös parisuhteessa. Ihastuin mieheen melkeinpä heti, kun olimme tekemisissä ja se on kestänyt tänne saakka. Välillä on aikoja, ettemme ole törmänneet toisiimme, mutta silti en häntä mielestäni saa. Myös minä luulen, että jotain "vastakaikua" on, mutta en asiaa ole sen kummemmin halunnut selvittää, kun kuitenkin tekemisissä joudutaan olemaan. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jonkinlainen "sielunkumppani" tämä toinen on. Hänen kanssaan on ollut niin helppo olla heti alusta lähtien... En siis osaa auttaa, kun en itsekään ole osannut asialleni mitään tehdä, vaikka olen yrittänyt.
Alue: Aihe vapaa
teki asioiden kanssa niin tai näin. "Onneksi" on kohtalotovereita. Itselläkin käy välillä mielessä, että "nostaisin kissan pöydälle" tämän ihastukseni kanssa, mutta parasta kai antaa asian vain olla näin. Jospa se menee ohi.
#11