Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihastunut eikä elämästä tule enää mitään :(
21.10.2011 |
Tapasin reilu kuukausi sitten miehen, joka pyyhkäisi kintut alta. Ihan työkuvioissa, korrektilla linjalla mentiin ja tullaan menemään. Olen ollut naimisissa 12 vuotta eikä koskaan ole tullut tällaista eteen - itse asiassa muistan keväällä ajatelleeni, että jos joskus eroamme, en enää varmaan voi kiinnostua koskaan kenestäkään.
Ja nyt sitten ollaan tilanteessa, jossa mikään ei tunnu miltään. Ajattelen miestä koko ajan, en saa häntä mielestäni :( Haluaisin vaan keskittyä elämääni ja asioihin kuten ennen, mutta en saa iloa mistään.
Auttakaa, miten tästä pääsee eroon?
Kommentit (33)
on sitä itelläkin ollut ihastumisia tms ja naimisissa minäkin nyt oltu jo yli 10 v. Kyllä siitä tunteesta pääsee ajan kanssa yli. Ymmärrän että nyt tuntuu vaikeelle. Yritä keskittyä mieheesi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei oikeastaan edes tapaa ja joka ei ole mikään unelmien mies perinteisellä mittapuulla? Jos olisin hakemalla lähtenyt tätä hakemaan niin luulisi, että olisin ottanut tähtäimeen jonkun hengästyttävän komean tyypin, jota edes tapaisin säännöllisesti.
No, he eivät sytytä, mutta tämä ihan tavallinen, ei mitenkään muista poikkeava ihminen, jota tapaan ehkä kerran pariin kuukauteen, sitten on olevinaan jotain erikoista mielestäni. Mikä kaava tässä on taustalla?
ap
Minä tapasin töissä alkuvuodesta juuri tällaisen kuvailemasi miehen, ei kiinnittäisi huomiotani kadulla, mutta jotain hänessä on. Olen itse myös naimisissa, ollut 10v ja mies myös parisuhteessa. Ihastuin mieheen melkeinpä heti, kun olimme tekemisissä ja se on kestänyt tänne saakka. Välillä on aikoja, ettemme ole törmänneet toisiimme, mutta silti en häntä mielestäni saa. Myös minä luulen, että jotain "vastakaikua" on, mutta en asiaa ole sen kummemmin halunnut selvittää, kun kuitenkin tekemisissä joudutaan olemaan. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että jonkinlainen "sielunkumppani" tämä toinen on. Hänen kanssaan on ollut niin helppo olla heti alusta lähtien... En siis osaa auttaa, kun en itsekään ole osannut asialleni mitään tehdä, vaikka olen yrittänyt.
Mutta uskon myös, että jokaiselle niitä oikeita on useita niiden muutaman miljardin joukossa, jotka täällä pallolla elelevät. On heitäkin, jotka eivät ikinä tapaa näistä yhtäkään, surullista. SInä olet tavannut ainakin yhden, kenties useamman, ja nyt tuli taas vastaan yksi juuri sinulle sopiva Se Oikea.
On sitten vain ihan aikuisen omasta tahdosta kiinni, mitä ihastumiselle tekee. Se on luonnollista, mutta yleensä ei kannata tehdä mitään, jos kotona on kaikki hyvin. Elämä on sarja valintatilanteita. Ja joskus joku toinen valitsee puolestasi.
ollaan oltu 13 v yhdessä ka 10 naimisissa.
Mieheni kanssa todella hyvä suhde.
Kesällä tapasin toisen miehen, en saanut häntä ajatuksista millään, etsin vaan tietoo netistä fb:stä yms...
no satuttiin sit samaan paikkaan kaljalle, jossa kerroin hänelle kaiken tunteistani, hänellä oli ollut samanlaiset tunteet tapaamisemme jälkeen.
Ilta vietettiin yhdessä ihan vaan puhuen, lopuksi antoi pienen pusun...
sen jälkeen pari meiliä ja puhelua...mutta hetikun sain asiaan varmuuden et hänel samat tunteet alkoi omani laimentua ja muistin et omamieheni on se jota oikeesti rakastan, lapset yms myös tolla toisella miehellä..en haluis mitään uusperhe paskaa...
Sovittiin, tai mä savin et tää oli tässä tavataan seur. elämässä.
Me ollaan harrastuspohjalta tuttuja joten ei tarvii pakolla nähdä usein...välistä mietin et mikä ihmeen hairahdus, varmaan liittyi jotenkin tohon 10 v aviossa kuvioon...et piti etsii jotian jännitystä.
Eli itse suosittelen tapaamista ja asioiden puimista, multa lopetti turhat haihattelut toi...
Mulla oli muutama vuosi sitten sama tilanne, olin aivan tolkuttoman ihastunut yhteen työkaveriini. Punastuin aina kun näin hänet yms. Enkä pystynyt ajattelemaan muuta. Hän oli ensimmäinen ihastus sitten aviomieheni.
Noh, kerroin tyttökavereilleni ihastuksestani ja yhdessä naureskeltiin asialle. Kerroin myös miehelleni ja luulen, että tämä auttoi eniten. Tajusin, miten typerä koko juttu oikeastaan olikaan. Juteltiin miehen kanssa asiasta monesti. Myös mieheni kertoi että hän oli ollut ihastunut joskus toiseen naiseen.
Edelleen monen vuoden jälkeen minusta tuo työkaveri on mukava, mutta ihastus meni pois. Kun en antanut sen mennä pidemmälle, enkä ruokkinut sitä, enkä tehnyt sille mitään, vaan puhuin asiasta miehelleni ja tyttökavereilleni. Ihastukset on ok ja niitä tulee ja menee ja välillä on täysi työ siinä että hillitsee itsensä eikä tee asialle mitään. Mutta anna itsellesi lupa unelmoida ja haaveilla, koska ihmisellä on taipumus vielä enemmän haluta sitä, mikä on kiellettyä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kumppanille muista ihastuksista, silloin ollaan kuin veli ja sisko tai kaverukset. Minä olisin hullun mustasukkainen jos mieheni olisi ihastunut toiseen.
Itse uskon uudestisyntymiseen ja uskon, että ap ja tuo ihastuksen kohde on edellisessä elämässä olleet rakastavaisia, siitä johtuu tuo tuttuuden tunne.
Fiilikset vaihtelee hersyvästä hyvänolon tunteesta melkein epätoivoon. Tämä mies katselee silmiin ja saattaa tavaroita ottaessa tai ohikulkiessa vahingossa? hipaista. Jutellaan niitä näitä, mutta ihan kun välillämme olisi kuitenkin joku jännite. En tiedä miksi en saa häntä mielestäni.
Mutta oikeasti järjellä ajaltuna meistä ei ikinä voisi tulla mitään, olemme kuitenkin erilaisia, varattuja ja minulla vielä 2 lastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin reilu kuukausi sitten miehen, joka pyyhkäisi kintut alta. Ihan työkuvioissa, korrektilla linjalla mentiin ja tullaan menemään. Olen ollut naimisissa 12 vuotta eikä koskaan ole tullut tällaista eteen - itse asiassa muistan keväällä ajatelleeni, että jos joskus eroamme, en enää varmaan voi kiinnostua koskaan kenestäkään.
Ero on kuitenkin käynyt ajatuksissa keväällä?
Olen ollut suhteessa 7 vuotta. En olisi ikinä uskonut että rakastuisin toiseen! Mutta näin kävi, mieheni työkaveri!
Minulla on ollut tunteita tätä "Pekkaa" kohti jo 2v. Nähdään tosi usein. Olen aina peittänyt tunteitani, mutta kerran hän itse antoi ymmärtää-että pitää minusta.
Sehän minulle riitti, jos itse olisin antanut tilanteen olla, en olisi ikinä ollut tässä tilanteessa. Olen itse antanut asioiden mennä niin pitkälle kun ne nyt on. Rakastan molempia...
Äääh, en edes jaksaa kirjoittaa yksityiskohtia.
Älä anna asioiden mennä pitkälle, se on kuin suo!!!
Yritä unohtaa, keksi jotain muuta , vältä tapamisia..
Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna asioiden mennä pitkälle, se on kuin suo!!!
Yritä unohtaa, keksi jotain muuta , vältä tapamisia..
Onnea!
Työkaveriin menin minäkin ihastumaan. Tarina on vuosien pituinen, enkä rasita teitä yksityiskohdilla sen enempää, kuin että viime keväänä annoin lopulta periksi. Ajattelin jotenkin niin typerästi, että sillä saisin asian pois mielen päältä. No, eihän se niin mene. Jos sille antaa pikkusormen, se haluaa koko käden... Nyt olen kahden miehen loukussa. Tunteita on molempia kohtaan enkä tiedä enää itsekään, mitä haluan. Eikä tästä ole mitään hyvää tietä ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
ap