Lue keskustelun säännöt.
Miten vaikuttaa toiseen lapseen se, ettei saa yhtä intensiivistä hoitoa kuin esikoinen sai?
21.10.2011 |
Minulla siis vauva ja esikoinen kotihoidossa. Vauva ei saa mitenkään yhtä hyvää hoitoa kuin isompi sai hänen iässään, koska en voi vastata kaikkiin hänen tarpeisiinsa yhtä nopeasti kuin esikoisen kohdalla, koska esikoinenkin tarvitsee vielä paljon apua. En myöskään esimerkiksi anna vauvan nukkua vieressäni sängyllä yöllä, koska se ei tunnu turvalliselta, kun esikoinen kuitenkin jossain vaiheessa änkeää viereemme yöllä. Ja koska suoraan sanottuna tarvitsen yöuneni, enkä sitä vauvan vieressä saa, kun vahdin koko ajan että kaikki on ok.
Pienempi joutuu jotenkin koko ajan sopeutumaan muun perheen rytmiin, kun esikoisen kohdalla me muut sopeuduimme vauvan rytmiin. Ero tuntuu niin isolta, että mietiyttää, vaikuttaako tämä jotenkin vauvaan. Vauva saa siis hyvää hoitoa, paljon huolenpitoa jne. mut ei vaan yhtä intensiivistä läsnäoloa eikä hänen tarpeisiinsa aina vastata välittömästi.
Kommentit (7)
Mutta tuli mieleen, että mitä jos vauva kuitenkin saisi nukkua vieressäsi (se on mielestäni tosi tärkeä asia vauvalle) ja esikoinen saisi opetella nukkumaan omassa sängyssään, tai sitten hänelle voisi laittaa vaikka patjan sänkysi viereen tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pidin vauvaa paljon (lähes koko ajan) fyysisesti lähelläni (esim kantoliinassa), ja sitten henkisellä tasolla keskityin enemmän esikoiseen.
Mun mielestä se oli aika toimiva ratkaisu, vauvalle kun se ihokontakti on tosi tärkeää, ja taapero taas kaipaa enemmän sellaista läsnäoloa.
kunnon veronmaksaja, täyspäinen kansalainen. On ihan terveellistä joutua hetki odottamaan, tekemään pieniä kompromisseja ja kasvamaan perheessä, jossa kukaan ei ole maailman napa.
Suurin osa ihmisistä on jonkun pikkusisruksia, ihan normaaleja ihmisiä näyttävät olevan.
kuin lapsesta joka on pikkuisen inahtanut ja heti on palvelu pelannut ja vähän ylikin.
Ainakin meillä on noin, nuorempi on vähään tyytyväisempi ja siksi koko elämäänsä tyytyväisempi kuin esikoinen joka tavoittelee heti-mulle-kuu-ja-tähdetkin. Tai sitten on vaan luonnekysymys. Ihmisiä niistä tahtoo kasvaa vaikka ihan joka inninään ei olla vastaamassa ennen kuin se ininä alkaa.
Turhaa sitä on nyt ihmetellä!
Kyllä vauva huomaa että ei saa niin paljon ja samaa kohtelua kun isompi, ja tulee olemaan siitä loppuelämän katkera.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnon veronmaksaja, täyspäinen kansalainen. On ihan terveellistä joutua hetki odottamaan, tekemään pieniä kompromisseja ja kasvamaan perheessä, jossa kukaan ei ole maailman napa.
Suurin osa ihmisistä on jonkun pikkusisruksia, ihan normaaleja ihmisiä näyttävät olevan.
Meillä ainakin pikkukakkonen, 5, on juurikin se kärsivällisempi tyyppi, joka viihtyy pitkiä aikoja itsekseen leikkien. Esikoisella, 8, palaa käämit heti, jos palvelu ei pelaa puolen sekunnin sisällä. Hän ei myöskään viihdy hetkeäkään yksikseen tai halua olla esim. yläkerrassa itsekseen. Toki perusluonteissakin on eroa, mutta olen varma, että tuohon on vaikuttanut sekin, että ekat kolme vuotta esikoinen todellakin oli maailman napa ja koko suvun keskipiste.
lapsia, aikuisia joilla on isompia sisaruksia?
Seuraa heitä, niin tiedät, miten vaikuttaa.