Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa näin vaativaa työtä!
21.10.2011 |
Olen todella halutussa työpaikassa, minua arvostetaan, saan hyvää palkkaa, saan paljon hienoja etuja, mahtavia työmatkoja, kivoja työkavereita.. Lista on loputon ja kirjallisena listana työ näyttääkin erinomaiselta.
Totuus on kuitenkin toisenlainen. En ole koskaan vapaalla. Varsinaista työaikaa ei ole ja työn laatu on sellainen, että puhelimeen on vastattava vaikka aamukolmelta. Työ on epäsäännöllistä ja stressaavaa.
Esimerkkipäiviä tältä viikolta:
ma: herätys klo 5.30. 2 tuntia sähköpostia, aamupala ja töihin
9-11.30 palaveri
13.00 lento Osloon, jossa palaveri.
19.00 lento takaisin Helsinkiin
20.45 Videokonferenssi töissä
22.00 Kotiin
ti: herätys klo 7
töissä 8-21.30
ke: herätys klo 6
klo 8.20 lento Saksaan, jossa torstai-iltaan asti.
Tulin siis viime yönä Saksasta. Tämän päivän pidän vapaata.
Niin, ja lapsia on kolme: 11v, 7v ja 5v.
Onko tässä mitään järkeä??
Mieheni on "normaalitöissä", virastotyöaika ja kunnon lomat.
Kommentit (49)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta itsehän sun on harkittava, mitä pidät tärkeänä elämässä. Jos se on raha ja työstä saatava arvostus, sun on jaksettava työn varjopuolet. Jos se on perhe ja leppoisa elämä, sun on vaihdettava työtä mahdollisesti huonommin palkattuun.
Mä en näe tuollaisessa työssä mitään järkeä omassa elämäntilanteessani perheellisenä. Sinkkuna tuo olisi unelma.
en minäkään tuollasta jaksaisi. Kuullostaa rankalta. Kokeileppas ehtiä uusi työpaikka ni jää lapsillekki aikaa!
Työrytmisi kuulostaa ihan mun mieheltä :) Ja hän itse nauttii omasta työstään ja palkastaan. Mutta minä olen kotiäitinä (nuorin yli 3-v.), jotta edes toisella vanhemmalla olisi aktiivinen osallistuminen lasten kasvatukseen ja elämään.
Miehesi selkeästi pyörittää arkenne tai sitten teillä on lisänä au pair tai isovanhemmat? Tietääkö miehesi miten paljon arvostat (jos arvostat) miehesi panosta lasten eteen?
Downshiftasin itse siten, että palasin takaisin vanhaan työpaikkaani, kun 6 vuotta yötä päivää työskenneltyäni rupesin olemaan jaksamisen äärirajoilla. Ehdotin työnantajalle työn osa-aikaistamista ja muita vaihtoehtoja, mutta kun ei suostunut, niin irtisanouduin. Toki oli helppo tehdä niin, kun vanhasta työpaikasta soittettiin takaisin, eikä tarvinnut lähteä varta vasten etsimään uutta työtä. En olisi ehtinyt sitä tekemään.
Lapsia 3 kpl (kaikki alle 10 vuotta). Palkka tippui noin 1500 €. Taloudellisesti pärjää nytkin, mutta toki enää ei matkustella 3 krt/vuosi.
En ole katunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö lastesi kavereiden nimet?
Työrytmisi kuulostaa ihan mun mieheltä :) Ja hän itse nauttii omasta työstään ja palkastaan. Mutta minä olen kotiäitinä (nuorin yli 3-v.), jotta edes toisella vanhemmalla olisi aktiivinen osallistuminen lasten kasvatukseen ja elämään.
Miehesi selkeästi pyörittää arkenne tai sitten teillä on lisänä au pair tai isovanhemmat? Tietääkö miehesi miten paljon arvostat (jos arvostat) miehesi panosta lasten eteen?
ihan lähellä ja meillä käy siivooja. Toisinaan pitkillä työmatkoilla (esim. viikko) lapset ja mies tulee mukaan. Arvostan mieheni panostusta ihan hirveästi. Kuten hän sitä aikaa, kun olin kotiäitinä (jokaisen lapsi kotihoidettu vähintään 2-vuotiaaksi).
En halua olla mikään uraohjusäiti, joka menettää lastensa elämän töitä tehdessään.
Pitää todellakin miettiä, mitä tehdä. En luultavasti jaksaisi tällaista sinkkunakaan. Perheellisenä tämä on raastavaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaan että ei ole. Kumpi sinulle on tärkeämpää, perheesi vai työsi? Mistä jää käteen enemmän loppupeleissä? Sinun pitää äitinä ajatella myös lastesi hyvinvointia. He tarvitsevat myös äitiään. Voi olla, että moni saa karvat pystyyn tekstistäni, mutta itsekin olen joutunut ajattelemaan näitä ja olen suosiolla todellakin ajatellut järjellä. Nyt on paljon parempi vaikkakin himmailen osaamistani ja kykyjäni.
jos nyt itsekin mietit jo lasten näkemisen vähyyttä, niin asialle kannattaa tehdä jotain. Mikäli työpäiväsi siis ovat säännöllisesti 13-14 tuntisia. Jos työ on todella rakasta ja tärkeää ja miehesi kantaa enimmän vastuun kotihommista, niin luulen että mikäli onnistut kutistamaan työaikasi n. 10h/päivä ja viikonloput vapaat (enimmäkseen), niin kerkiät näkemään lapsia enemmän. Koska aiheesta täällä puhut, niin veikkaan että tuolla tahdilla tulet tuntemaan suurta katumusta aikanasi siitä ettet ollut lastesi arjessa riittävästi läsnä. Ja pahimmassa tapauksessa mieskin ottaa ja häippäsee (lasten kanssa?). Itse yrittäisin höllentää työntekoa sinuna seuraavaksi 10 vuodeksi (nuorimman murrosiän ohi), saat varmasti osaamisellasi mielekästä työtä vähemmälläkin ajankäytöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
et voi erotella milloin olet töissä ja milloin vapaa-ajalla.
Ongelma tuossa on silloin, kun ei enää jaksa eikä halua sitä. Sitten pitää miettiä vaihtoehtoja ja sitä mistä on valmis luopumaan. Ilman kriisiä ei tule muutosta.
Minä nostan sinulle ap hattua! Olet päässyt urallasi pitkälle ja saanut työhösi vaihtelua ja elämää. Voit itse määritellä päivän kulkusi. Kaltaisesi naiset ovat minulle työelämän kannustimena.
Toki en kadehdi ylipitkiä työpäiviä, älkää ymmärrtäkö väärin. Mutta työtä voi tehdä muutenkin kuin kasista neljään, pomon hönkiessä niskaan, alla kahden tonnin palkalla. Miettikääs sitä! Tuo ei edes mahdollista sitä muuta elämää työn ulkopuolella. Ei ole koskaan rahaa mihinkään, vapaa-aikaa ei paljoa ap:tä enemmän ja sekin menee kotitöihin.
Tule sä mun tilalleni työttömäksi kotiäidiksi niin mä rupean sun hommaasi IHAN ÄLYTTÖMÄN MIELELLÄNI!
Kehtaatkin valittaa kun SAAT olla töissä ja luultavasti saat ihan mieletöntä palkkaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lounaalla eräällä terassilla vauvani kanssa, ja siihen tuli viereen sellainen nelikymppinen pubiruusu, joka kertoi kuinka oli ollut 3 vuotta lapsensa kanssa kotona eikä käynyt silloin missään ja hoiti vain lastaan koska halusi lapselle tarjota hyvät lähtökohda jne. Nyt lapsi oli 13v ja äiti sen näköinen että viimeiset 10v aikaa on vietetty paljon enemmän baarissa kuin kotona. Joten mietinpähän vaan että kuinkahan paljon se teini osasi arvostaa niitä ensimmäistä kolmea vuotta kun äiti oli kilttinä kotona, kun nyt vanhempana äitiä ei näkynyt ollenkaan. Niin ajattelin tätä nyt hieman vertauksena tuohon valtaisaan työmäärään.. t. 1 aikaisemmista kirjoittajista.
niin saat ihan rauhassa miettiä haluatko enää palata takaisin vanhaan työhösi.
Selkeytä ajatuksiasi ja käytä puoli vuotta perheestäsi nauttimiseen ja mahdollisen uuden työn etsimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sit mietit oletko valmis luopumaan niistä.
Jaksoin hyvin, kunnes piti palata taas töihin ensimmäiseltä äitiyslomaltani...
Eli minä en jaksanut.
Oma työni on ollut samantapaista kun olin yhdessä ohjelmistoyhtiössä hommissa myynnissä ja markkinoinnissa. Jaksoin ja viitsin sitä tehdä koska palkka oli sikahyvä (tienasin keskimäärin 100 000 euroa vuodessa) muista eduista nyt puhumattakaan ja meillä oli silloin vain yksi lapsi. Kahden työssäkäyvän vanhemman perheessä, jossa on ensin kaksi, sitten kolme ja nyt neljä lasta, tuo ei olis onnistunut just epäsäännöllisyytensä vuoksi.
työssä jaksaa vain jos on työ motivoi ja stressiä on ajoittain ja rajoitetusti.
Oma työni on ollut samantapaista kun olin yhdessä ohjelmistoyhtiössä hommissa myynnissä ja markkinoinnissa. Jaksoin ja viitsin sitä tehdä koska palkka oli sikahyvä (tienasin keskimäärin 100 000 euroa vuodessa) muista eduista nyt puhumattakaan ja meillä oli silloin vain yksi lapsi. Kahden työssäkäyvän vanhemman perheessä, jossa on ensin kaksi, sitten kolme ja nyt neljä lasta, tuo ei olis onnistunut just epäsäännöllisyytensä vuoksi.
Ei paljon Mammat taida hyvistä palkoista tietää sikahyvistä nyt puhumattakaan.
Tuo on monella alalla pk-seudulla pelkkä lähtöpalkka etenkin kun ohjelmistoalasta tai vastaavasta on kyse.
Mikä sitten olisi vaativaa palkkatyötä jos tuo ei ole vaativaa? ( Yrittäjät ovat asia erikseen, se on oma valinta elämäntapa)
Miksi osalle työaikalaki on vessapaperia?