Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä en jaksa näin vaativaa työtä!
21.10.2011 |
Olen todella halutussa työpaikassa, minua arvostetaan, saan hyvää palkkaa, saan paljon hienoja etuja, mahtavia työmatkoja, kivoja työkavereita.. Lista on loputon ja kirjallisena listana työ näyttääkin erinomaiselta.
Totuus on kuitenkin toisenlainen. En ole koskaan vapaalla. Varsinaista työaikaa ei ole ja työn laatu on sellainen, että puhelimeen on vastattava vaikka aamukolmelta. Työ on epäsäännöllistä ja stressaavaa.
Esimerkkipäiviä tältä viikolta:
ma: herätys klo 5.30. 2 tuntia sähköpostia, aamupala ja töihin
9-11.30 palaveri
13.00 lento Osloon, jossa palaveri.
19.00 lento takaisin Helsinkiin
20.45 Videokonferenssi töissä
22.00 Kotiin
ti: herätys klo 7
töissä 8-21.30
ke: herätys klo 6
klo 8.20 lento Saksaan, jossa torstai-iltaan asti.
Tulin siis viime yönä Saksasta. Tämän päivän pidän vapaata.
Niin, ja lapsia on kolme: 11v, 7v ja 5v.
Onko tässä mitään järkeä??
Mieheni on "normaalitöissä", virastotyöaika ja kunnon lomat.
Kommentit (49)
minusta tuo ei kuulosta mitenkään kovin ihmeellisen vaativalle. Päivät toki venyvät, mutta ilmeisesti pystyt osittain tekemään töitä kotoa käsin, sinulla ei ole joka päivä ulkoa saneltuja aikatauluja ja ilmeisestikään et ole missään varsinaisessa stressiammatissa (esim. ensisijaisesti vastuussa toisten hengestä ja elämästä). Teetkö töitä öisin, vai saatko nukkua?
Jos nautit työstäsi ja lapset ovat hyvässä hoidossa, perheenne tuskin muuttuu onnellisemmaksi jos uhraudut silitys- ja pyykinpesukoneeksi niin kuin kunnon AV-mamman kuuluu. Sen sijaan jos itse olet sitä mieltä, että haluat mieluummin olla lasten kanssa kuin töissä, silloin tiedät miten pitää toimia. Elämä on loppujen lopuksi hyvin yksinkertaista kun siitä ei tee vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä ap:n kaltaisia työpaikkoja ja työntekijöitä alkuunkaan! Ei siitä voi saada niin paljon palkkaa, että se mitenkään perhe-elämän ja oman elämän kannalta voisi kannattaa. Siinähän menettää sitä kalleinta, eli aikaa elää.
Olen vaihtanut ihan sovinnolla työhön, jonka voin jättää taakseni tasan kun työpäivä normisti päättyy. Ei ylitöitä. Lomat ja vapaat pyörii.
Matkustelen paljon talvisin, kesät mökillä.
Miten ihmiset voi jaksaa ja kokea tyydytystä tommoisesta pyörityksestä? En onneksi edes tunne ketään tuomoista pyöritystä elävää. Missäpä niitä tapaisinkaan..
Mä oon DI valtiolla ihan keskimääräisellä palkalla (50 000/v) ja burnoutin partaalla. En tee kuin joku 5h/vko ylimääräistä (+ joskus vähän sähköpostihommaa himasta), mut työ on niin hektistä ja kuormittavaa, että oon ihan puhki päivän jälkeen. Silloin kun pystyn harrastamaan liikuntaa, saan elämäni paremmin tasapainoon, mutta nyt olen ollut pienessä kuumeessa jo puoli vuotta (mikä on työterveyslääkärin mielestä ihan normaalia!! - kaikki mahdolliset tutkimukset on kyllä tehty eikä musta löydy mitään vikaa). Silti pelkään, että työpaikan vaihdos aiheuttaisi vielä pahemman työstressin, täällä sentään pystyn itse kontrolloimaan melko hyvin miten työni ajoitan (kunhan ne tulee tehdyksi).
Työmatkoja on turha kadehtia, ne aiheuttaa vaan sen, että vaikka olisi rahaa niin lomalla haluaa vain olla kotona eikä missään tapauksessa pakata eikä varsinkaan raahautua lentokentälle aamutuimaan.
Työnantajat kyllä osaa puristaa työntekijästä kaiken irti! Tee vielä tämä, kyllä tämä täytyy tehdä, onhan sulla tässä apujoukkoja, kyllä tämä pitää pystyä normi ajassa puristamaan jne jne. Mutta kun ei pysty! Ota sitten vapaana ylityöt - eipä ole onnistunut vielä sekään, kesälomaa ei saa kuin max 2 viikkoa putkeen, sitten pitää jo tulla takas käymään.
Olen vierestä seurannut kun kaveri ruuvataan aivan loppuvoimien rajoille. Palkkaa kyllä tulee reilusti, on puhelinedut ja koneet. Mitä ne auttaa kun pitää vastailla puhelimeen ja sähköposteihin keskellä yötä!
Valtion vakituinen virka on käytännössä ikuinen. Onhan täälläkin kiristetty ja olis tarkoitus kiristellä tahita, mutta eihän siihen ole pakko suostua. Virka säilyy silti...
Päiväsi ja viikkosi kuulostaa hurjalta. Vaativa työ ja ura on kuitenkin mahdollista yhdistää, joten älä ihan heti luovuta. Voin syvästi suositella ajanhallinnan kurssia, jossa ehkä saisit näkökulmaa siihen voisiko työtä tehdä järkevämmin. Tsemppiä, päätit sitten mitä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän on jo vanha ketju, mutta jos ap sattuu huomaamaan tämän, niin mikä oli päätöksesi? Vaihdoitko työtä? Onko nyt järkevämmät työajat?
Matkustuspäivät on muuten yllättävän kuormittavia, toki semmoinen, joka niitä ei juuri tee, ei tajua. Paitsi että ne on buukattu täyteen asiaa, täytyy jatkuvasti olla sosiaalinen puolituttujen tai tuntemattomien parissa. Se käy kyllä ihan työstä, vaikka ulospäinsuuntautunut persoona olisikin. Niitä kun monta päivää teet peräkkäin, aina uusien ihmisten kanssa, niin lepo on poikaa sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miten löysin tämän ketjun, mutta kyllä oli karmivaa luettaavaa ap:n tahti! Miten olet ratkaissut jaksamisesi? Vai jaksatko? Miten lapset tulee huomioonotettua vai jaksatko niitä ollenkaan?
Miten olet saanut elämääsi järjestettyä, eli järkeistettyä? Siis kait olet jättänyt tuon työsi ja vaihtanut johonkin inhimillisempään työtahtiin?
Alue: Aihe vapaa
Sinun pitää miettiä, mitä mieltä itse olet. Tsemppiä, toivottavasti löytyy jonkinlainen ratkaisu tilanteeseen!