Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset eroavat liian helposti, surkeaa luuseritouhua!
20.10.2011 |
On niin ikävää seurata ihmisten erokeskusteluja täällä ja lähipiirissä.
"En enää jaksa katella sitä, se on muuttunut niin tylsäksi". "Seksi ei suju". "Meillä ei ole enää mitään yhteistä". "Olemme etääntyneet toisistamme".
Ja muuta suoranaista roskaa ladellaan ja sitten erotaan. Valtaosissa eroa on kyse pettämisestä tai vaan kyllästymisestä. On naiivia mennä naimisiin parikymppisenä tietämättä mistään mitään ja sitten vaan yksinkertaisesti yllättäen kyllästyä kun on saatu pari lasta pukattua maailmaan. No, se muuttuu (hetkeksi) iloksi kun löytyy toinen ja pukataan uusi kierros lapsia. Mutta eipä aikaakaan, niin taas kyllästyttää.
Jessus että ottaa päähän tämä meno. Mitään vastoinkäymisiä ei osata käsitellä, mies on etäinen ja sitten vaan ero päälle.
Pettämisetkin voisi valtaosin selvittää. Järki käteen jos on lapsia. Maailma ei ole pelkästään nautintoja ja romantiikkaa, on myös velvollisuuksia ja arkea.
Luuserisukupolvi. TOdella luuseri!
Kommentit (40)
Mutta jos matkalla naiseuteen tekaistaan lapsia niin kyllä siitä pitäisi vastuu kantaa.
Onko pakko olla ilotulitusta joka ikinen päivä? Tämä se surkuhupaisaa onkin.
Ja miksi mennä vieraan kanssa naimisiin? Valtaosa tuntee puolisonsa naimisiin mennessä mutta hänestä tulee liitossa vieras?!? Outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
töitä liittomme eteen, mutta exä luovutti ja lähti toisen naisen matkaan. Minä jäin yksin kotiin hoitamaaan kahta pientä lasta ja selitykseksi sain, että kun "ahistaa".
Niin ihmiset muuttuvat koko ajan. Jos muututaan eri suuntiin, ei välttämättä enää olekaan mitään yhteistä.
Tämä nykyinen minäkivan metsästys on menny överiksi. Enää ei ajatella kuin itteään ja arjenkin pitäisi olla yhtä hypetystä koko ajan tai sitten vika täytyy olla puolisossa.
Missä on se tahto rakastaa? Harva suhde enää 10v jälkeen + lapset siinä seassa, on yhtä kipinää ja ilotulitusta. Niitä hetkiäkin on, mutta siinä arjessa se suhteen lujuus: ystävyys ja kumppanuus punnitaan. Ne kantaa silloin kun se kipinä on jossain piilossa.
Monta ongelmaa myös välttäis jos asioista keskusteltaisi ennen lastentekoa. Ollaanko valmiita tinkimään asuinpaikasta, omista harrastuksista, miten jaetaan ajankäyttö ja kodinhoito jne eikä sitten aloiteta narinaa kun esim se mies ei vauvan syntymän jälkeen muutukaan harrastusturbosta kotihiireksi.
Ja se toisen kunnioittaminen. Hirveää kuunnella kylässä ja kaupoissakin kuinka alentavasti ihmiset puhuu puolisolleen, sitä kiroilua ja haistattelua ihan pienistäkin asioista, jotka aikuisen luulis jo esimerkin takia lapsille osaavan sanoa asiallisemminkin.
Väärin: se on oodi ITSEKKYYDELLE eikä itsenäisyydelle, se on myös selkäänpuukotus lapsille ja lupauksen pettäminen turvallisesta kodista, jossa pidetään huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä kommentteja.
Tämä juttu sai melkein kyyneliin:
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/amerikkalaispariskunta-naimisissa-72…
Jokaisen pitäisi syvällisesti miettiä, mitä tekee kun menee naimisiin. Ensimmäisen kanssa pitäisi odottaa lasten tekoa useita vuosia ja elää kahdestaan katsoen miten juttu kestää. Lapset tuovat oman rasitteen, se on fakta. Jos suhteella on pohja se kestää. Jos lapsishokki tulee heti, suhde ei tod.näk kestä.
Jos olet tyytyväinen omiin ratkaisuhisi, yritä olla ystäviesi tukena heidän ratkaisuissaan vaikka ne eivät sinun näkemyksesi mukaan olisikaan "oikeita". Et ole elänyt sitä toisen elämää tai parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esittämiisi lauseisiin sisältyy useimmiten paljon muutakin. Et voi tietää ihmisten elämästä, ja erityisesti et voi tuomita muita ihmisiä.
Elämä on. Itse haluan (!) elää elämäni mahdollisimman hyvin ja ilman ahdistusta. Lapset kyllä aistii kodin huonon ilmapiirin.
ap kanssasi täysin samaa mieltä! Ihmiset luovuttaa aivan liian helposti, nähty on.
Itselläkin on hetkiä, että miettii, että onko tää nyt sitä, mitä haluan, mutta ne tunteet menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltu naimisissa. So last season...
Niin ihmiset muuttuvat koko ajan. Jos muututaan eri suuntiin, ei välttämättä enää olekaan mitään yhteistä.
Perhe on Oy ME Ab, ei kaksi Oy Minä Ab:tä jotka sitten vaan päättävät lähteä eri suuntiin kun ei enää ole kivaa. Aikuisena perheellisenä eläminen ei vaan ole nykyään muodikasta, kun se ei ole koko ajan kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian vähän uskalletaan erota!!! Monet kärsii huonossa liitossa huonon puolison kanssa liian kauan! Eikä voi ajatella että lapsien takia pitäis pysyä yhdessä, tolla tavalla tekee vain hallaa niille lapsille!!! Tietysti kannatan sitä että viimeiseen asti yritetään pelastaa suhde, mutta kun kokee että kaikki on tehty/kokeiltu/yritetty mitä tehtävissä on eikä niistä huolimatta huono suhde muutu miksikään niin sit ei muuta ku bye bye!!!!!
Kuka määrittää, onko ero turha? Mitkä ovat eroon hyväksyttävät kriteerit? Missä tapauksessa ei ehdottomasti saa erota?
Meillä on jokaisella yksi elämä elettävänä. Ja jokainen varmasti haluaa elää elämänsä mahdollisimman hyvin ja onnellisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ihmiset muuttuvat koko ajan. Jos muututaan eri suuntiin, ei välttämättä enää olekaan mitään yhteistä.
Perhe on Oy ME Ab, ei kaksi Oy Minä Ab:tä jotka sitten vaan päättävät lähteä eri suuntiin kun ei enää ole kivaa. Aikuisena perheellisenä eläminen ei vaan ole nykyään muodikasta, kun se ei ole koko ajan kivaa.
Tuskin juuri kukaan siksi eroaa, ettei ole kivaa,vaan siksi, että on ihan hirveää ja mahdotonta jatkaa.
jossa lapsi vielä, hui kauhistus, jäi isälleen.
Mutta mä olen vaan onnellinen että niin tein enkä kadu tai häpeä sitä.
Nyt olen vakaassa avioliitossa, josta kolme ihanaa yhteistä lasta...
Oltu naimisissa. So last season...
Ei se aina herkkua ole ollut, kriisejä ollut kaikenlaisia ja -kokoisia, mutta aina ollaan niistä yli päästy ja sinnitelty taas kohti parempia aikoja. Meillä molemmilla on se periaate, että ollaan luvattu tahtoa rakastaa ja lupaukset on pidettävä.
kyllä edelleen on paljon eroja joille on hyvät ja riittävät perusteet. ihmiset tosiaan muuttuu kymmenissä vuosissa ja lyhyemmässäkin ajassa. mutta paljon on niitä turhia eroja. yksi tuttuni erosi siksi että mies ei siivonnut tarpeeksi. ikävä kyllä tämä tuttuni ei ole kuitenkaan nyt eron jälkeen ollenkaan onnellinen vaan todella kireä ja stressaantunut. toinen tuttuni erosi juuri siitä perinteisestä syystä, kun kipinä katosi ja ruoho oli vihreämpää aidan toisella puolella. nyt tämän pariskunnan molemmat osapuolet katuvat eroa ja toivovat entistä takaisin mutta eivät pysty antamaan pettämisiä anteeksi - ja pelkäävät että kipinä taas katoaisi kuitenkin. itselläni ja monella tutullani olisi ollut paljon painavampia syitä vuosien varrella erota jo moneen kertaan. mutta kun en ole eronnut ja siihen olen tyytyväinen. olen varma, etten olisi onnellinen jos olisin eronnut. nyt elämä on aika ihanaa, joskaan ei täydellistä. tärkeintä on kuitenkin sekä minulle että miehelleni se, että lapset voivat hyvin, heillä on hyvä koti ja meillä molemmilla riittää aikaa ja energiaa heille päivittäin. näin ei olisi, jos olisimme eronneet. toiset osaa ajatella tällä lailla pitkäjänteisesti, kun on ne lapset tullut hankittua. se on sitä aikuisena olemista.
Liian vähän uskalletaan erota!!! Monet kärsii huonossa liitossa huonon puolison kanssa liian kauan! Eikä voi ajatella että lapsien takia pitäis pysyä yhdessä, tolla tavalla tekee vain hallaa niille lapsille!!! Tietysti kannatan sitä että viimeiseen asti yritetään pelastaa suhde, mutta kun kokee että kaikki on tehty/kokeiltu/yritetty mitä tehtävissä on eikä niistä huolimatta huono suhde muutu miksikään niin sit ei muuta ku bye bye!!!!!
kertoa niitä syitä miksi erosimme ja siksi ne syyt olivat tuollaisia kliseitä, kasvoimme erilleen jne.
Yritin löytää syitä, miksi jatkaa epätyydyttävässä liitossa, jossa kaksi toisilleen vierasta jakaa yhteisen kodin. En löytänyt yhtäkään.
Minusta tärkeintä on matka ja prosessi, ei se, että omistan elämälleni jollekin ideaalille.
Naisen vapaus valita on oodi itsenäisyydelle.