Ihmiset eroavat liian helposti, surkeaa luuseritouhua!
On niin ikävää seurata ihmisten erokeskusteluja täällä ja lähipiirissä.
"En enää jaksa katella sitä, se on muuttunut niin tylsäksi". "Seksi ei suju". "Meillä ei ole enää mitään yhteistä". "Olemme etääntyneet toisistamme".
Ja muuta suoranaista roskaa ladellaan ja sitten erotaan. Valtaosissa eroa on kyse pettämisestä tai vaan kyllästymisestä. On naiivia mennä naimisiin parikymppisenä tietämättä mistään mitään ja sitten vaan yksinkertaisesti yllättäen kyllästyä kun on saatu pari lasta pukattua maailmaan. No, se muuttuu (hetkeksi) iloksi kun löytyy toinen ja pukataan uusi kierros lapsia. Mutta eipä aikaakaan, niin taas kyllästyttää.
Jessus että ottaa päähän tämä meno. Mitään vastoinkäymisiä ei osata käsitellä, mies on etäinen ja sitten vaan ero päälle.
Pettämisetkin voisi valtaosin selvittää. Järki käteen jos on lapsia. Maailma ei ole pelkästään nautintoja ja romantiikkaa, on myös velvollisuuksia ja arkea.
Luuserisukupolvi. TOdella luuseri!
Kommentit (40)
Dr. Philkin on neuvonut ensin kokeilemaan kaikkea mahdollista ja sitten päättää erosta jos ei vaan toimi!
On niin ikävää seurata ihmisten erokeskusteluja täällä ja lähipiirissä.
"En enää jaksa katella sitä, se on muuttunut niin tylsäksi". "Seksi ei suju". "Meillä ei ole enää mitään yhteistä". "Olemme etääntyneet toisistamme".
Ja muuta suoranaista roskaa ladellaan ja sitten erotaan. Valtaosissa eroa on kyse pettämisestä tai vaan kyllästymisestä. On naiivia mennä naimisiin parikymppisenä tietämättä mistään mitään ja sitten vaan yksinkertaisesti yllättäen kyllästyä kun on saatu pari lasta pukattua maailmaan. No, se muuttuu (hetkeksi) iloksi kun löytyy toinen ja pukataan uusi kierros lapsia. Mutta eipä aikaakaan, niin taas kyllästyttää.
Jessus että ottaa päähän tämä meno. Mitään vastoinkäymisiä ei osata käsitellä, mies on etäinen ja sitten vaan ero päälle.
Pettämisetkin voisi valtaosin selvittää. Järki käteen jos on lapsia. Maailma ei ole pelkästään nautintoja ja romantiikkaa, on myös velvollisuuksia ja arkea.
Luuserisukupolvi. Todella luuseri!
Ei voi kuin peesata joka ainoaa sanaa. Tähänkin ketjuun jo iski noita luusereita höpottämään siitä yhdestä elämästä - ja kuinka pitää jahdata sitä omaa onnellisuuttaan :(. Tuollaiset ihmiset eivät sitä löydä, ikinä. Se on loputonta juoksua, sateenkaaren pään etsintää.
Mun puolestani ihan sama, jos joku on noin tyhmä, mutta kun näillä on vielä lapsiakin :(. Se tekee pahaa. Lapsiraukat!
itse olen joutunut todella painimaan ja hakemaan apua parisuhteessani. meillä oli väkivaltaa pettämistä, mutta me olemme kummatkin hakeneet ongelmiin apua lasten vuoksi.
olen aina sanonut ettei ole mitään suurempaa syytä pysyä yhdessä kuin lapset. lapset joiden vanhemmat asuvat yhdessä ja ovat perhe on onnellisempia.
itse olen eroperheestä. ja kyllä mä joskus mietin että miksi ne mun vanhemmat sitten menivät ikinä naimisiin jos vihaavat toisiaan niin paljon..
paiskata paska ihmissuhde pois, elämä on sitä varten, että sen aika rakastetaan eikä kituuteta paskassa suhteessa.
itse olen joutunut todella painimaan ja hakemaan apua parisuhteessani. meillä oli väkivaltaa pettämistä, mutta me olemme kummatkin hakeneet ongelmiin apua lasten vuoksi.
olen aina sanonut ettei ole mitään suurempaa syytä pysyä yhdessä kuin lapset. lapset joiden vanhemmat asuvat yhdessä ja ovat perhe on onnellisempia.
itse olen eroperheestä. ja kyllä mä joskus mietin että miksi ne mun vanhemmat sitten menivät ikinä naimisiin jos vihaavat toisiaan niin paljon..
kun isi vähän riepottelee äitiä ja painuu panemaan muita naisia.
Tuntuu, että naiset eivät halua jonkun lillukanvarren takia yrittää uudestaan, vaikka asiat voisi mahdollisesti korjata parempaan päin toisella yrittämällä, mutta ei.
Toiseen mahdollisuuteen ei uskota enää tänä päivänä.
Niin. Turhia eroja on. Mutta itsekin eronneena äitinä koen, että ero oli ainut ratkaisu. Ja toisaalta, voin vaan itseäni syyttää. Minun entisestä miehestäni selvisi kyllä jo alkumetreillä millainen vihanhallintaonelmainen tapaus on kyseessä. Mutta silti piti tehdä lapsia. Ja voin kertoa, että ero ei tätä vihanhallintaongelmaa poistanut, eli kärsin vielä 2,5 vuotta eron jälkeenkin raivonpurkauksista, enkä todellakaan voisi koskaan tuoda uutta miestä lasteni elämään, tai huonosti kävisi jollekin.
Eli joo, erotaan kyllä liian heppoisesti. Mutta ei lasten ole hyvä olla perheessä, jossa on vanhempien välillä suuria ongelmia.
Niin että iskä on väkivaltainen äitiä kohtaan ja äiti juoksee vieraissa, mutta eiku vaan jatketaan. Hyvää mallia lapsosille...
Ette te muut tiedä minkä takia joku ”huonosta syystä” eronnut oikeasti erosi. Jos joku sanoo vaikka että siksi, että mies ei siivonnut, todennäköisesti se on ollut vain jäävuoren huippu ja kyse on laajemmasta arvostuksen puutteesta tms.
Aloitustekstissäkin muka on huono syy erota, jos ”seksi ei suju”. Mutta tuo voi tarkoittaa vaikka mitä. Minunkaan suhteessa seksi ei suju jonka syystä harkitsen/suunnittelen eroa.
Niin, onko meillä huonoa seksiä? Ei. Meillä ei ole seksiä ollenkaan! Viimeksi sain seksiä 2 vuotta sitten, mies ei halua enää seksiä. Tämä seksielämän sujumattomuus, mieheni vuosikausia kestänyt minun seksuaalinen hylkääminen, on tuhonnut itsetuntoni ja murentaa uskoani rakkauteenkin.
Kaikkea ei kerrota uteliaille ystäville tai tutuille jotka kyselevät eron syytä....
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että naiset eivät halua jonkun lillukanvarren takia yrittää uudestaan, vaikka asiat voisi mahdollisesti korjata parempaan päin toisella yrittämällä, mutta ei.
Toiseen mahdollisuuteen ei uskota enää tänä päivänä.
Miksi kaivoit 8v vanhan ketjun kommentoitavaksi?
Avioero on luvallista, mutta erään hadithin mukaan kaikista luvallisista teoista avioero on se, "jota Jumala eniten inhoaa". Mies voi erota vaimostaan sanomalla todistajien läsnä ollessa "talaq" eli "eroan sinusta" kolmesti. Useimmissa muslimimaissa tämä tapa ei enää ole voimassa. Naisten kohdalla asia on monimutkaisempi, sillä nainen voi erota miehestään vain tämän luvalla.
Sharia-laki ratkaisee tämänkin ongelman kauniisti.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että naiset eivät halua jonkun lillukanvarren takia yrittää uudestaan, vaikka asiat voisi mahdollisesti korjata parempaan päin toisella yrittämällä, mutta ei.
Toiseen mahdollisuuteen ei uskota enää tänä päivänä.
Jep!
Ja sitten väkivaltaisten ukkojen kanssa on nähtävästi helpompia sopia ja jäädä...
Paradoksaalista.
Kyllästymisen kestin parisuhteessa sekä toisen ärsyttävät piirteet ja tavat. Erilaisen seksin tarpeen kestin. Sen kestin että mies työnsi minulle päävastuun lapsista ja kodinhoidosta. Mutta sen tein selväksi kun naimisiin mentiin että pettämisestä seuraa ero. Ja niin seurasikin sitten 15 vuoden avioliiton jälkeen. Mies itkee perään mutta nyt saa kestää tekojensa seuraukset. Pettämistä ei kenenkään tarvitse hyväksyä.
Ennemmin musta tuntuu siltä, että nykyään vakiinnutaan liian nopeasti. Omassa kaveripiirissä on näitä, jotka ovat tyyliin menneet kihloihin kuukauden päästä tapaamisesta, 2 kk päästä ostettu yhteinen asunto, vuoden päästä kuvioissa vauva ja viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on uhmaikäinen, erotaan. Ystäväni eteni nopeasti (naimisissä 6 kk päästä ensitapaamisesta ja okt kuukauden päästä häistä), mutta kärsi miehensä kanssa lapsettomuudesta vuosia. Lopulta kun kauan odotettu vauva syntyi, mies lähti litomaan.
Aivan hirveän surullista näiden lasten takia!
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin musta tuntuu siltä, että nykyään vakiinnutaan liian nopeasti. Omassa kaveripiirissä on näitä, jotka ovat tyyliin menneet kihloihin kuukauden päästä tapaamisesta, 2 kk päästä ostettu yhteinen asunto, vuoden päästä kuvioissa vauva ja viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on uhmaikäinen, erotaan. Ystäväni eteni nopeasti (naimisissä 6 kk päästä ensitapaamisesta ja okt kuukauden päästä häistä), mutta kärsi miehensä kanssa lapsettomuudesta vuosia. Lopulta kun kauan odotettu vauva syntyi, mies lähti litomaan.
Aivan hirveän surullista näiden lasten takia!
Jos ei ole enää mikään parikymppinnen, on edettävä nopeasti jos lapsia haluaa. Moni eronnutkin varmaan ajattelee, että hyvä kun tuli tehtyä nämä lapset, vaikka suhteesta ei ollutkaan kestämään. Karua mutta ihminen on biologiansa vanki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemmin musta tuntuu siltä, että nykyään vakiinnutaan liian nopeasti. Omassa kaveripiirissä on näitä, jotka ovat tyyliin menneet kihloihin kuukauden päästä tapaamisesta, 2 kk päästä ostettu yhteinen asunto, vuoden päästä kuvioissa vauva ja viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on uhmaikäinen, erotaan. Ystäväni eteni nopeasti (naimisissä 6 kk päästä ensitapaamisesta ja okt kuukauden päästä häistä), mutta kärsi miehensä kanssa lapsettomuudesta vuosia. Lopulta kun kauan odotettu vauva syntyi, mies lähti litomaan.
Aivan hirveän surullista näiden lasten takia!
Jos ei ole enää mikään parikymppinnen, on edettävä nopeasti jos lapsia haluaa. Moni eronnutkin varmaan ajattelee, että hyvä kun tuli tehtyä nämä lapset, vaikka suhteesta ei ollutkaan kestämään. Karua mutta ihminen on biologiansa vanki.
Niinhän se on. Lapsia en kadu vaikka ero tuli. Ei niitä edes järin nuorena tehty. Lasten tekoon on oma aika lyhyt aikansa.
Eikä se ole rtenemisnopeudestakaan kiinni että tulee ero. Menimme naimisiin ja teimme lapset yli kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen. Silloin kaikki tuntui selvältä ja varmalta. Mutta kävi niin, että suhde ei sitten kestänytkään ruuhkavuosia ja lapsiperhearkea. Seuraavat kymmenen vuotta oli jyrkkenevää alamäkeä kunnes ei enää ollut vaihtoehtoja kuin erota. Puoliso ei ollutkaan perheihminen ja tämän oman vapauden rajoittuminen, arjen kuormitus sekä kyvyttömyys sopeutua ja ratkoa ongelmia johtuvat pahoihin kriiseihin ja eroon. Surku, mutta joskus käy näin. Ihan taatusti ei ollut helppo ratkaisu vaan kovin tuskallinen kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että naiset eivät halua jonkun lillukanvarren takia yrittää uudestaan, vaikka asiat voisi mahdollisesti korjata parempaan päin toisella yrittämällä, mutta ei.
Toiseen mahdollisuuteen ei uskota enää tänä päivänä.
Jep!
Ja sitten väkivaltaisten ukkojen kanssa on nähtävästi helpompia sopia ja jäädä...
Paradoksaalista.
Tämä!
Kyllä toinen mahdollisuus pitää antaa, jos suhteessa ei ole minkäänlaista väkivaltaa, pettämistä ym. kieroilua.
Toinen mahdollisuus motivoi oikeasti parantamaan suhdetta, tai sitten ei.
Nykyään lähdetään lätkimään usein sen päähänpistoksen takia ja sitten harmitellaan, tai uskotaan jonkun jännän tyypin kustantavan jokaisen ilon.
Tosin sinun kohdallisi se voi olla totta, mutta kliseillä valehtelukortti käytetään aina näissä ketjuissa.