*-*SYYSSÄTEET e.s.i.t.t.ä.y.t.y.m.ä.ä.n!!!
[color=RoyalBlue1]Laitetaanpas Sädesiskot tähän sellaiset hieman listatietoja pitemmät esittelyt itsestämme, kuten oli puhe. :)[/color]
Kommentit (35)
[color=violet]Täällä toinen syyssäteiden palstaterrori;)
Eli olen 32-vuotias ja mies kohta 35-vuotta. Tyttöjä löytyy meiltä 3 kpl.
Esikoinen on 10v, keskimmäinen 8v ja kuopus täyttää pian 11kk.
Neljättä lapsukaista siis kovasti perheeseemme kaivataan ja odotetaan:) Yritys alkoi nyt syyskuussa ja tärppi kävi toisesta kierrosta. Edelliset ovat saaneet alkunsa toisesta, ensimmäisestä ja kolmannesta yrityskierrosta, joten kovin pitkää onneksi ei täälläkään ole tarvinnut odotella.
Asustelemme Mikkelissä kerrostalo kolmiossa ja aioimme mahtua tänne vielä neljännenkin lapsen kanssa. (Sopu sijaa antaa ja vaikka kodissamme vähän ahdasta onkin, niin sydämiimme mahtuu neljäskin lapsi oikein hyvin:))
Meiltä löytyy myös maakilpikonna Sandra 17-vuotta, joten hyvin akkavaltainen perhe meillä on:) Saas nähdä tasoittaako tulokas tätä suhdetta, vai onko perheessämme edelleen vain yksi kukko tunkiolla;)
Tulokkaan la on siis tuolla heinäkuun puolenvälin kieppeillä, jos kaikki menee hyvin ja niinkuin pitää. Toivotaan ja uskotaan niin:)
Siis olen Hippi-hiiri (22) Lapista... Opiskelen tällä hetkellä terkkariksi ja pian valmistunkin. Asustelen vuokralla avomieheni (23) kanssa. Ensimmäistä meille kuumeillaan. TAmmikuussa jätettiin pillerit pois, mutta varsinainen yritys aloitettiin " vasta" kesäkuussa. Pian siis olisi ehkä jo aihetta parempiin tutkimuksiin. Elokuussa siis todettiin PCO eli rakkulamunasarjat. Olen syönyt terolutia josta ei ole mihinkään mitään apua. Mutta jospa joskus se oma pienoinen tulisi meillekkin... Näin tämä lyhykäisyydessään...
Minäkin sitten pidemmästi esittelen itseni..tais ainakin yritän...eli Tuulia ja täältä provinssirock kaupungista eli Seinäjoelta..Olen pian 26 vuotias ja avomieheni 25 vuotias. Minä opiskelen lähihoitajaksi ja mies hoitaa tuon työpuolen meillä. Tammikuussa sitten alkais mun työelämä kanssa kunnolla ammatissa mitä nyt opiskelen.
Asutaan tällä hetkellä vuokralla kerrostalossa ja koko ajan kattelaan isompaa asuntoa. Meillä on koira, saksanseisoja.. ihuna sellanen...
Mitäs vielä...niin esikoisesta tässä haaveillaan. Eli pillerit lopetettu syyskuussa ja nyt oli eka luomukierto , joka kesti huikeat 47 päivää..toivottavasti seuraava kierto olis lyhyempi..
Eipäs kait sit muuta...
Jyväskylässä asustellaan miehen kanssa, molemmat ovat 26-vuotiaita. Huhtikuussa mennään naimiaisiin! Ollaan molemmat töissä, tosin opiskelujen loppumisesta ei ole kovin kauaa. Koska tuo työmarkkinoiden tilanne ei tunnu suosivan tämänikäisiä naisia, ajateltiin, että nyt voisi olla hyvä sauma lisääntyä. Tietenkin vauvakuumeen myötä alkoi sitten ilmaantua työmahiksiakin (vielä epäselviä), joten tulevaisuuden suunnitelmat ovat ihanasti rempallaan. Mutta nyt edelleen kuumeillaan =)
Esikoinen on tähtäimessä. Olemme aika pihalla kaikista vauva-asioista, mutta onhan sitä sitten 9 kk aikaa opetella. Itselläni on aika totaalinen tapa suhtautua asioihin, joten tjottailu ei oikein sovi minulle, heh. Taidan olla kaltaisteni joukossa. Mies osallistuu omalla hellyttävällä tavalla kuumeiluun, vaikkei varmaan ymmärrä puoliakaan raskautumisen hienouksista.
Yritys aloitetaan toivottavasti ensi viikolla, eli marraskuun puolivälissä, jihaa! Pillerit jätin pois syyskuun puolivälissä, ja yhdet luomuvuodot tuli kierrolla 27. Seuraavia ootellaan... Ja samalla ihmeissään tutustutaan omaan kroppaan uudella tavalla =)
Mitäs muuta... No, olen aika innokas kuntourheilija/kuntoliikkuja. Tästä syystä tuijottelen innostuneena jo nyt niitä harvoja juoksurattaita, joita Jyväskylässä näkee. Vauvaprojektin ainoa miinuspuoli tuntuukin olevan se, että harrastamiseen tulee väkisin aika pitkä tauko.
No nyt tulee mieleen vaikka mitä detaljeja, mutta jätän palstatilaa muillekin. Yksityiskohtia aina silloin tällöin sitten pinoissa, hehee!
Olen siis melkein 24-vuotias, miehellä ikää on jo 27 vuotta. Yhdessä ollaan oltu 6 vuotta, joista 3 vuotta naimisissa. Perheeseemme kuuluu myös Emilia-tyttö, syntynyt huhtikuussa 2004.
Olen aina asunut Helsingissä ja kuvitellut etten viihtyisi missään muualla. Mutta nyt kun kohta olen puoli vuotta asunut Tuusulassa " maaseudun" rauhassa, en pysty enää käsittämään Helsingin viehätystä...! Niin ne ajatukset vaan muuttuu lapsen myötä ;)
Esikoinen sai alkunsa jopa liiankin helposti. Sanoin miehelle, että haluan lapsen ja siitä reilu parin viikon päästä jo plussasinkin. Raskaus ja synnytys olivat todella helppoja kuten on ollut myös tyttömme. Seuraava on kuitenkin sitten ihan päinvastainen tapaus.
Työelämässä (pankkiala) olen ollut taas maaliskuusta lähtien ja lokakuun alussa sain sitten vakipaikan. Kiitos vakinaistamisen, nyt on sitten annettu mahdollisuus seuraavalle lapselle tulla. Nyt on toinen yrityskierros meneillään... ja toivottavasti viimeinen!
Harrastukset ovat jääneet jonnekkin taka-alalle. Innokas jalkapalloilija olen ollut koko nuoruuteni ja välillä herää taas tarve päästä potkimaan palloa. Onneksi se menee kuitenkin myös yhtä nopeasti ohi!
Tässä siis olin minä ja elämäni.
[color=crimson]Olen 25-vuotias ja mieheni 26. Asustelemme Oulussa, vuokralla kerrostalossa. Olen vakituisissa töissä vanhuspuolella, ammatiltani olen sosionomi. Mieheni opiskelee vielä, valmistuminen häämöttää kevättalvella. Hänen valmistumisensa jälkeen joudumme luultavasti arvioimaan asuinpaikkaamme uudestaan, sillä hänelle ei todennäköisesti vakityötä täältä päin löydy. Alustavasti olemme jo puhuneet etelä-suomeen muuttamisesta. Mutta se asia tulee sitten ajankohtaiseksi, jos on tullakseen.
Itse aloin varovaisesti maistella ajatusta esikoisesta viime keväänä ja niihin aikoihin aloin tätä palstaakin seurata aktiivisesti. Mieheni lämpeni hitaasti ajatukselle ja elokuussa lopetin pillereiden syömisen. Syyskuussa hän antoi ¿siunauksensa¿ asialle, joten ennen tätä kiertoa ehdimme yhden kierron verran yrittää ¿oikeasti¿ (tuloksettomasti). Tämä kierto onkin sitten mennyt erinäisten parisuhdeselvittelyiden takia ihan harakoille ja nyt eletään hieman hiljaiseloa vauvakuumeen suhteen. Yritys aloitetaan taas, kun se molemmista tuntuu oikealta. Täällä käyn silti mielelläni pyörimässä, on niin mukava lueskella jo tutuksi tulleiden Sädekavereiden kuulumisia ja vaihtaa ajatuksia.
Riika
Elikkäs, mä oon 22v. ja mies on 23v. ja sitten meillä on poika, joka kohta täyttää 2-vuotta. Syntynyt mukavasti joulun kynnyksellä, että pojan ensimmäinen joulu vietettiin sairaalassa. Perheeseemme kuuluu myös 4-vuotias kissa. Yhdessä olemme olleet miehen kanssa 5-vuotta ja ollaan kihloissa.
Me asutaan omassa rivitalo asunnosa, 4h+k+s ja haaveena ois joskus tulevaisuudessa myös se omakotitalo. Nyt viihdymme kuitenkin tässä oikeen hyvin.
Mulla vauvakuume alko varovasti ilmotella itsestään, jo kun poika täytti vuoden (noin vuosi sitten siis), mutta vällillä kuitenkin taas tuntu, et ei vielä toista kiitos. Nyt tässä kesän aikana se vauvakuumeilu ylty kuitenkin ja loppukesää kohden vinkkailin jo miehellekin, et mitä jos kohta... Mies ei ihan heti lämmennyt ajatukselle, mutta pikkuhiljaa senkin puheisiin alko tulla se vauva ja mitä jos kohta... Yhtenä iltana sitten tossa syyskuussa, kun mulla oli ollut pillereissä se seitsemän päivän tauko huomasin, että pillerit olikin loppu ja niitä ois pitäny hakee apteekista, mutta koska otan pillerin aina iltasin ennen nukkumaan menoa, apteekit oli tietekin jo kiini. Harmittelin miehelle, että vitsit, kun unohin kokonaan jne, niin se sanokin mun yllätykseks, et no, mitä jos nyt sit jätetään ne pois!!!! JEEE!!!
Eli nyt on eka luomukierto takana ja menkatkin tuli ihan ajallaan. Isäenpäivä viikonloppuna ois laskelmieni mukaan ovis, et odotukset on kovat tälle kierrolle! Ja kuume on NIIN kova, kun miehen siskokin odottaa ja sitä massua katsoessa tulee melkeem kateelliseks, kun mä haluun sitä omaa vauvaa (2-vuotiashan ei oo enää vauva :) )niin kovaa, et melkeen sattuu!
Esikoista kun ruvettiin suunnittelemaan niin meillä tärppäs heti, joten nyt sitä jotenkin aattelee, et kyllä nytkin varmasti tosi nopeesti tärppää, vaikka teidän, et se ei oo ollenkaan niin yksinkertasta. Eli pettymys on varmast kova, jos ei pian tärppääkkään, vaikka yritän jatkuvati ajatella, että ei se oo niin helppoa raskautua, viimeks meillä vaan oli paljon tuuria ja onnea, kun heti saatiin se plussa...
Joo, no siinä vähän musta, en mä nyt sen kummempaa keksi, jutustellaan tuolla pinoissa aitten lisää... :)
<3 älskling
On se kumma, kun ei osaa enää kirjottaakaan. Kouluunhan tästä pitäis mennä, kirjottamista opettelemaan... *huokaa* :)
Hei, minä olen siis Kathy ja ikaa on (jo) 27 vuotta ja miehellä 34. Yhdessä olemme olleet 2v ja 7kk, joista 7 kihloissa. Miehellä on kaksi tyttöä, 4 ja 6v, jotka ovat joka toinen viikonloppu meillä. Asumme kerrostalon kolmiossa Vantaalla. Häät haluaisimme pitää tuossa kolmisen vuoden päästä, mutta saas nähdä ovatko ennemmin vai myöhemmin.
Vauva kuume minulla on ollut jo pitkään ennen mieheni tapaamista ja sainkin puhua miestä tähän proketiin yli vuoden päivät, välillä oli vaikeampia aikoja mutta niistä onneksi selvittiin. Joten tässä nyt ollaan, toinen yritys kierros meneillään. Mies pitää minua vissiin vähän hurahtaneena kun aina pyörin vauvasivuilla kuumemittari kainalossa ;) Ja kaikki muut vippas konstit sitä tuntuu huvittavan ;)
Harrastuksiini kuuluu Spinning, aerobic, lenkkeily ja tietty hyvä ruoka ;) Intohimoihini kuuluu myös matkailu.
Töikseni hoidan kehitysvammaisia ja koulutukseltani olen lähihoitaja. Työ on ihan jees mutta kyllä se mammaloma häämöttää jo ajatuksissa.
Vapaa-aika menee vauvasivuilla ;)
Nyt ei kyllä aivot enempää raksuta joten jatkanpa myöhemmin...
Kathy
Yoginos omassa kuoressaan.
[color=pink]Olen 27vuotias ja mieheni 40 vuotias.
Perheeseemme kuuluu poika joka on synytnyt 21.6-2004.
Lisänä vielä Nelli koira(3v) ja punakorvakilppari Leo (20v).
Toisesta lapsesta haaveilemme ja toivonmukaan tärppäisi piaan.
Asumme mikkelissä kerrostalossa kaksiossa ekassa kerroksessa.
Hyvin olemme tähän mahtuneet ja toivomme että se toinenkin lapsi mahtuu. Ehkä sitten joskus kun on mahdollisuus, niin muutetaan isompaan.
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä noin vähän päälle 5 vuotta ja kihloissa myös tuon saman verran. (ainakin melkein)
Pojan ja koiran kanssa käydään päivittäin pitkillä lenkeillä.
Leikitään ja touhutaan.
Mies on päivät töissä, niin me pojan kanssa keksitään täällä aina kaikkea hauskaa, välillä ei kyllä meinaa innostaa mikään.
Kaipa tässä nyt oli ainakin suurinpiirtein kaikki. =)
Itse olen 23 ja avokki 27. Yhdessä ollaan oltu 5 vuotta. Esikoinen, poika, syntyi 04/04. Itse opiskelen liiketaloutta, jouluna 2006 pitäisi valmistua. Avokki pyörittää veljensä kanssa yritystä. Kohta 2 vuotta ollaan asuttu omakotitalossa Varsinais-Suomessa.
Kuumeilua itselläni on ollut keväästä asti, mutta syyskuussa avokkikin heltyi ajatukselle. Yhdet kuukautiset olleet nyt ja tuntuu, että kohtaa alkaa toiset....
Esikoinen odotti kyllä itseään, joten ei ole vielä mitään paniikkia. Itselläni on kokemus keskenmenosta 11/03. Tämä tapaus oli vahinko, mutta piti pitää. Tämän jälkeen alkoi esikoisen yritys ihan kunnolla... kymmenen kuukautta kesti ennen kuin tärppäsi.
Ikää on 31 minulla ja miehellä. Asumme Espoossa rivitalossa, 4 huonetta jne. Viihdymme niin hyvin ettemme pois muuta vaikka hieman kauempana saisi vähän lisää neliöitä samalla hintaa.
Meillä on hurmaava iloinen neiti 1v3kk. Vielä viime keväänä olin ihan että milloinkohan se vauvakuume nostaa päätään, että kohta pitäisi jos haluaa suht pienen ikäeron. No sitten se yllättäen alkoi ja aika kovana. Pillerit jätin elokuussa ja sen jälkeen on menty tjot-meiningillä. Jos nyt ei ole tärpännyt (selviää viikonloppuna) niin sitten alkaa täsmällisempi yritys :) Typy tärppäsi heti ekasta yrityksestä.
Tykkään matkustaa, shoppailla ja sisustaa kotia. Samoin hyvä ruoka hyvässä seurassa maistuu aina.
*kiroaa heti alkuun jälleen kerran nikkiään*, täällä on joku toinenkin mii (80?), ja voi että pitikin olla huono mielikuvitus sillä hetkellä..! Juu, eli olen tällainen identiteettikriisinen Mii- :)
Höpisen ehkä enemmän tuolla ensikoiden puolella, koska esikoinen on meillä haaveissa. Ollaan mieheni kanssa molemmat 26 (huom. edustan täällä kuitenkin vain itseäni, vaikka mies tässä väkisinkin tulee vedettyä kuvioon mukaan :D). Jyväskylässä asutaan, eletään ja tehdään töitä. Minulla vielä myös opinnot kesken, lähinnä gradu.
Mitä muuta kertoisin? No, olen kissaihminen - perheeseen kuuluu pari vanhaa mutta eläväistä kissarouvaa. Muuta tärkeää elämässäni: hyvä ruoka, leffat, uni, pienet ja isot matkat sekä tosi-tv :D
Vauvakuumeesta sen verran, että olen realisti-kuumeilija: kuumeilu ei onneksi ole yltynyt mitenkään pakkomielteiseksi tai hysteeriseksi toistaiseksi, vaikka pikaista plussaa tavallaan toivotaankin. Eli vähän enemmän kuin tjot on motivaationa.
Esittäydyin, kun huomasin, että onhan täällä muitakin Jyväskylän emäntiä. Voidaan sit ehkä joskus vertailla vaunujen sisältöä tuolla kävelykadulla :D
Aivan kuin edellisessä ei olisi ollut jo riittävästi. Kuitenkin unohdin kertoa, että meillä yritys on alkanut 8-9/2005.
[color=blue]Olen ite 27v ja mieheni täyttää joulukuussa 40v, joten pippalot tiedossa. Asumme Tampereen kupeessa, Kangasalla rivitalo kaksiossa, jonka omistaa mieheni. Yhdessä ollaan oltu 6 vuotta joista 4 vuotta naimisissa.
Kanssamme asustaa kohta 8-vuotias tytttökissa, joka on tullut emäntäänsä ja on TOSI laiska. (oon varmaan ollut edellisessä elämässäni joku kissaeläin)
Kuumeilemme (minä ainakin) ekaa lasta ja vuosi sitten heinäkuussa otatin kierukan pois, josta mies ei oikein tykännyt. Siinä sitten " pikku" selibaatissa elimme jouluaattoon asti, jolloin olimme etelässä ja mieheni yllätti sanomalla:" yritetäänkö saada lapsi?" . Taisi olla miehellä kovat paineet...
Siitä hetkestä lähtien " harjoittelimme" tjot- meiningillä, mutta sitten tuli stop siihen mun osalta ja laitoin ukon selkä seinää vasten ja noinkin
8 - 9 kuukautta ainakin mun puolelta ollaan yritetty tosissaan. Eli ovispäivät ja muut on otettu huomioon.
Mun sydäntä lähellä on musiikki, elokuvat, kissat ja kirjeenvaihto ja tällä hetkellä opiskelen tietokoneen AB-korttia enkätiedä mikä musta tulee " isona" .
Tässähän sitä tekstiä taasen olikin. Lisää tuolla pinon puolella sitten ja multa saa kysyä ihan mitä vaan. Oon niin avoin ihminen, että...
" Vanha" säde esittäytyy. Vuosirenkaita on itselleni kertynyt 30, miehelle muutama enemmän. Uudellamaalla asustellaan ja esikoisesta haaveillaan. Päivät täyttää työ, uuden omakotitalon viimeistely, harrastukset ja koira, mutta kovasti ollaan sitä mieltä, että kyllä tähän arkeen lapsikin mahtuisi.
Vauvakuume iski loppukesästä hiipien, kuin täystyrmäys nurkan takaa. Parissa kuukaudessa ajatus- ja arvomaailma heitti häränpyllyä ja tässä sitä nyt kuumeillaan. Elokuussa lopetin pillerit ja kaksi ensimmäistä luomukiertoa meni kovissakin poltteissa pitkiä kiertoja ihmetellen ja kiroten. Nyt tässä kolmannessa yrityskierrossa pienoisen pohdiskelun jälkeen vähän rauhoituin ja päätimme tjottailla loppuvuoden. Jos ei tärppää, niin tehdään uusi sotasuunnitelma ensi vuoden alussa. Yritys ei ole toki vähentynyt, päinvastoin, mutta kiertopäivien laskemisen ja jatkuvan 24h nipistelyjen ja juilimisten kuulostelun lopetin. Nyt nautitaan yrityksestä! Onhan tämä kivaa, kun mies ei ymmärrä ovulaatioista ja tärppipäivistä mitään, joten velvollisuudentuntoisena aviopuolisona ei voi kieltäytyä, kun käsky kammarin puolella käy -oman alan termein käy laittamassa talletuksen tulevan varalle ;)
Nostanpa tätä ylöspäin, ettei monen sivun päähän katoa...
Ja samalla mukavaa ja onnekasta keskiviikkoa syyssäteet! :)
Nyt kun vielä muistan... :)
Eli olen 19-vuotias nuori nainen Pohjois-Karjalasta. Miehellä on ikää 31 vuotta, eli 12 vuotta minua enemmän. Ikäero ei ole missään vaiheessa haitannut.
Yhteen muutettiin eka päivänä kun tavattiin ja muutenkin kaikki on mennyt nopeaan tahtiin. Se sopii meille! :) Eli tavattiin ja muutettiin yhteen siis kesäkuussa -04 ja yhdessä on asuttu nyt 1v5kk, josta 4kk oltu naimisissa.
Miehellä on edellisestä avioliitosta 3 muksua (11v.,9v.,6v.) jotka on aivan ihania. Muksut asuvat äitinsä luona, jonka kanssa olen ihan hyvissä väleissä. Käyn miehen kanssa lasten luona useinkin ja lapset tykkää myös minusta, mikä on tosi ihanaa. Se, että miehellä on lapsia jo valmiiksi, ei ole minua häirinnyt, koska mies kuitenkin haluaa lapsia minun kanssani.
Niin, se esikoinen olisi nyt tulossa meidän perheeseen ja ollaan varmaan maailman onnellisin pikkuperhe :). Rv 5+jotain tällä hetkellä? ja heinäkuun alussa laskettu aika. Neuvolaan kun pääsen niin tiedän enemmän ja paremmin.
Yleensä kun oman esittelynsä jonnekin kirjoittaa, niin sitä alkaa heti kuulemaan jos jonkinlaista kritiikkiä: " Onpas iso ikäero!" , " Oottepa menneet nopeesti naimisiin" jne. mutta noille on oppinut vain naureskelemaan :)
Tykkään suklaasta, sisustamisesta, ompelemisesta (omat vaatteet + nyt varmaan ne vauvankin ;)), maalaamisesta, piirtämisestä, lukemisesta, laulamisesta, kitaran soittamisesta, nettailusta ja LAPSISTA :)
Mulla on takana 3 vuotta kestänyt suhde väkivaltaiseen mieheen, jonka luulin pystyväni muuttamaan (olin todella naiivi). Kävin suhteen jälkeen traumaterapiassa.
Ei mutta nyt mennään jo liiankin syvälle tässä esittelyssä! Jos jotain kysyttävää jäi niin kysy ihmeessä, vastailen kyllä! :)
Olen siis 32-vuotta ja mies 33-vuotta. Meillä on reilu 2-vuotias poika, joka aika kiltti ja rauhallinen luonne. Nyt ollut vaan uhmaikä aika kova, mikä kysyy hermoja. Asutaan uudellamaalla pääkaupunki seudulla, mutta maalla kuitenkin. Minulla täällä työpaikka (kehitysvamma-alalla olen työssä) ja mies käy Helsingissä töissä. Ostimme vajaa vuosi sitten kerrostalo kolmion, joka on aika tilava uusiin asuntoihin verrattuna. Mies sitä remontoi ja ollaan tykätty. Haaveissa olisi ehkäpä päästä muuttamaan minun kotikonnille, kun siellä asuvat minun vanhemmat. Olisi hoitoapua ja asunnot edullisempia. Ja asuinpaikkana olisi lupsakkaampi kun tää pääkaupunki seutu. Täällä vaan työt molemmilla.... No ainahan voi haaveilla...
Yhdessä mieheni kanssa ollaan oltu jo reilu 11 vuotta. Tavattiin aikoinaan minun kotipaikkakunnalla, jossa hän opiskeli. Elämässä on ollut ylä- ja alamäkeä, mutta pääsääntöisesti hyvin menee.
Esikoista alettiin minun ehdotuksesta järkisyistä tehtailla. Minulla kuitenkin ikää jo kertynyt sillon 29-v ja aattelin että olisin ikäloppu jo odottaisin miehen ehdottamista vauvapuuhiin. Yllättävän hyvin myöntyikin asiaan. Raskauduin 3 kierrosta ja raskaus meni hyvin. Ei suurempia ongelmia ja vielä tiistaina ajelin pyörällä kun poika perjantaina syntyi. Synnytys oli aika kamala kokemus, mutta siitä voin kertoilla palstalla lisää. Pelkopolin kautta varmaan seuraavaan synnytykseen.
Nyt meille odotetaan heinäkuussa syntyväksi vauvaa ja nytkin tärppäsi 3 yrityskerrasta. Laskeskeli tarkemmin ovista ja tarkkailin limoja... ja nyt tässä kuvotuksen kanssa kirjoitellaan. :0) Pitää nauttia tästä raskaudesta, sillä ollaan puhuttu että kaksi lasta on meidän perheen lapsiluku.
Tykkään kovasti lenkkeillä, käydä kävelyllä ja jumpissa. Lukeminen ja löhöily sekä herkuttelu myös lähellä sydäntä. Omasta ajasta haaveilen, kun sitä on niin vähän....
Tässä pähkinänkuoressa meistä. Lisää voin kertoa mielelläni asioistani ja kuulettekin varmasti palstalla.
Kidelma rv 5+2
[color=OrangeRed]Jedelede, ikää 26vee sekä minulla että aviomiehellä ja asustellaan Keskisessä Suomessa elikkäs Jyväskylässä! Kotona meillä vilistää kaksi nuorta miestä, iät 3,5v ja 1v8kk.Vauhtia siis riittää! Mutta ilmeisesti ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä lisää lapsia olisi toiveissa... ;D
Miehen pehmittely alkoi keväällä ja silloin alustavaksi etapiksi otettiin vuodenvaihde.. Sitten se oli joulu. Marraskuu. Vielä viime viikolla se oli seuraava kierto, eli marraskuun loppu. Nyt se on nyt. ;D Eli varaslähtö otettiin virallisen epävirallisesti eilen! :) Seuraavat pari viikkoa sitten jännäillään, että kävisikö sellainen flaksi, että meille saataisiin vauva jo heinä-elokuun vaihteessa.. bdbdbd
Kakkosta imetin 1,5v eli tuonne elo-syyskuun vaihteeseen, joten pari kuukautta olen saanut olla ihan luomu-luomuna. Menkat alkoi kesäkuussa ja ovat tulleet ihmeen säännöllisesti nytten, sellasilla 26-27 päivän kierroilla viime aikoina joten sillä saralla asiat mukavasti. :)
Mitäs muuta piti kertoa.. juu, naimisissa ollaan oltu reilu 5v, yhdessä yli 8v. Rivitalossa asustellaan ja sellasta. Kovasti pientä tyttöstä tänne poikavaltaiseen porukkaamme kaivattaisiin, mutta yhtälailla poika on tervetullut! :)
Esikoinen sai aikanaan alkunsa toisesta kierrosta pillereiden jälkeen (ensimmäisestä " varsinaisesta" yrityskierrosta) ja kakkonen muutamassa kuukaudessa myöskin (imetin esikoista ja kun se loppui, alkoi heti raskaus). Eli nopeasti ovat alkunsa saaneet ja toivotaan että kolmonenkin saisi.. Rauhallisesti tässä aloitellaan, mutta eiköhän se hysteriakin sieltä tule.. viimeistään siinä seuraavassa kierrossa! ;P
Semmoista. Lisäilen vielä jotain, jos muistan, mutta nyt en muista.. :D Laittakaahan muutkin tänne esittelyä.. toivottelee palstaterroristi pahimmasta päästä, eli Jedelede.. Tai JAdelede, kuten Mallariina aina muistaa kirjoittaa!!! ;D (tänään en kehtaa enää laittaa yhtään avausta, tämä taisi olla viides tällä etusivulla... *nolona*)