miten te laitatte lapsenne kuriin, jos puhe ei tehoa?

Otan kiinni tukevasti ja siirrän arestiin.

Kerran poika potki makuullaan minua kohti kovasti niin otin kylmän rauhallisesti nilkasta kiinni ja vedin karjuvan pojan arestipaikkaan.



Pienempänä hurjassa hepulissa oleva poika sai hauldausta, eli pitelin tukevasti sylissä niin kauan että rentoutui kunnolla. En puristanut kovaa ja jos oli iisisti niin hölläsin entisestään, mutta ennen en päästänyt irti ennenkuin rauhoittui.

Siinä tuli hiki molemmille..



Nykyään juttelu tehoaa. Joskus sanon että jollei käytös muutu niin on viikko pelikieltoa, se yleensä viilentää tilanteen. Jos temppuilu jatkuu niin se pelikielto tosiaan on sen viikon.



Meidän perheessä arestiin voi joutua vaikka teini-ikäinen. Jos kiukuttelu/uhittelu menee lapselliselle tasolle, niin silloin saa lapsellisen vastineen--> arestin. Voin sanoa että aika nolona istuu lopulta..

Millä sä tampio luulet, että lastensuojelussa uhmaavia lapsia ja teinejä

Naurettavaa saivartelua fyysisetä koskemattomuudesta.

Nostan tai kannan lapseni jäähylle, okei, nostan ja kannan muutenkin joka päivä, eikö lasta siis saa koskea, voi teitä typeryksiä...luuletko että kolmevuotias kävelee itse vapaaehtoisesti jäähylle?

Jos lapsi ei tottele noin kymmenen pyynnön jälkeen, alan itse luonnollisesti hiiltyä, ja saatan karjaista ja päpättää lapselle. Siinä vaiheessa alkaa tottelemaan. Saarnaaminen on siis minun keinoni, selitän vaativalla äänellä miksi näin ja näin pitää tehdä.

Jäähylle lähdetään vain tosi vakavista jutuista, eli aika harvoin.

mutta kun kutsu tulee lastensuojelusta, niin kyllä hymy hyytyy.

nimim. kokemuksen syvä rintaääni.

käsitellään, pelkällä puheellako? ;-DDDD

Väkisin saa ottaa kiinni, saa viedä pois paikalta, hillitä.

Tää on fakta.

Eri asia, jos sä käytät kohtuutonta väkivaltaa ja aiheutat tahallasi kipua.

kyllä mua ainakin henkisesti söi, joutua tuollaisesta lastensuojelun asiakkaaksi.

ap

Olettehan te provoja, olettehan? Ei kai kukaan ole noin tyhmä, että luulee, ettei lasta saa hillitä fyysisin keinoin? Tai pakottaa vaikkapa arestiin?

Tuon saa meinaan tehdä muutkin kuin omat vanhemmat. Jos koulussa oppilas riehuu, siinä on opettajalla oikeus poistaa hänet luokasta tarvittaessa kiinnipitäenkin.

"Perusopetuslain mukaan opettajalla ja rehtorilla on oikeus poistaa opetustilasta häiritsevä ja turvallisuutta vaarantava oppilas, mikäli tämä ei noudata poistumismääräystä."

&lt;a href="<a href="http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/200…" alt="http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/200…">http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/200…;" alt="<a href="http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/200…" alt="http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/200…">http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/200…;"&gt;<a href="http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/200…;" alt="http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/200…;">http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/200…;

että nykyään, jos on pienikin epäilys fyysisen koskemattomuuden rikkomisesta, niin opettaja ei saa lähteä asiaa itse selvittämään, vaan on välittömästi otettava yhteys lastensuojeluun, joka selvittää asian. jos opettaja laiminlyö tämän velvollisuuden, niin häntä voidaan rangaista. että tällaiseksi maailma on mennyt.

Opettajalla epäilys väkivallasta? No tietenkään opettaja ei ala itse kuulustella vanhempia, vaan ottaa lastensuojeluun yhteyttä. Minähän en ole siitä puhunut mitään.

Mutta siitä ei todellakaan opettaja mitään ilmoittele, jos sinä vanhempana pidät riehuvaa lasta aloillasi. Eri juttu, jos siitä annetaan opettajalle virheellinen kuvaus, jossa väitetään sinun kurittaneen lastasi. Siitä ilmoitus tehdään, mutta riittää, että pystyt vakuuttavasti lastensuojeluun selvittämään asioiden oikean laidan.

Millä sä tampio luulet, että lastensuojelussa uhmaavia lapsia ja teinejä

Naurettavaa saivartelua fyysisetä koskemattomuudesta.

Nostan tai kannan lapseni jäähylle, okei, nostan ja kannan muutenkin joka päivä, eikö lasta siis saa koskea, voi teitä typeryksiä...luuletko että kolmevuotias kävelee itse vapaaehtoisesti jäähylle?

Jos lapsi ei tottele noin kymmenen pyynnön jälkeen, alan itse luonnollisesti hiiltyä, ja saatan karjaista ja päpättää lapselle. Siinä vaiheessa alkaa tottelemaan. Saarnaaminen on siis minun keinoni, selitän vaativalla äänellä miksi näin ja näin pitää tehdä.

Jäähylle lähdetään vain tosi vakavista jutuista, eli aika harvoin.

mutta kun kutsu tulee lastensuojelusta, niin kyllä hymy hyytyy.

nimim. kokemuksen syvä rintaääni.

käsitellään, pelkällä puheellako? ;-DDDD

Väkisin saa ottaa kiinni, saa viedä pois paikalta, hillitä.

Tää on fakta.

Eri asia, jos sä käytät kohtuutonta väkivaltaa ja aiheutat tahallasi kipua.

kyllä mua ainakin henkisesti söi, joutua tuollaisesta lastensuojelun asiakkaaksi.

ap

Ja nyt käyt siellä lastensuojelun tapaamisessa ja selvität, mitä oikeasti tapahtui. Ei niillä ole haluja eikä edes resursseja montaa kertaa sua kuulustella, jos olet vakuuttava.

Eri juttu sitten, jos siinä huoneeseen raahamistilanteessa oikeasti käytettiin aika pahasti väkivaltaa eli et ole ihan itsellesi nyt rehellinen.

No, pelkästä kantamisesta et todellakaan vaikeuksiin joudu.

FYYSINEN KOSKEMINEN EI OLE KIELLETTYÄ.Ihan ihme luuloja joillain mammoilla! Mutta selittää sen kyllä sitten, miksi tapaa aina välillä täysin holtittomia riehujia, joiden äiteet vain laimeasti moittii "et viitsis Nico-Petteri, älä lyö sitä toista lasta..."

Kyllä lasta saa napata kiinni ja viedä pois. Pitää tiukasti ja estää tekemästä pahojaan.

Sen sijaan tahallinen kivun aiheuttaminen on laissa kiellettyä.

noin mäkin kuvittelin, kunnes kannoin 11v:n raivokohtauksen aikana omaan huoneeseen. kiukutellessaan poika potkaisi jalkansa oven pieleen ja siihen tuli pieni sinertävä jälki. kaveri oli näkemässä ja kertoi asiasta omalle opettajalleen. tää opettaja kertoi meidän pojan opettajalle, opettaja terkkarille ja seuraava vaihe olikin, että lastensuojelusta tuli kutsu kuultavaksi ja 10 kerraksi tapaamiset jo lukkoon lyötynä.

Oletko sä käynyt siellä kertaakaan vielä? Jos et, niin kerta riittää, kun selität, mitä tapahtui. Sinähän toimit aivan oikein, JOS et käyttänyt kohtuutonta väkivaltaa siinä kantamisessa.

mutta kyllä tuo henkisesti on kovin raskasta ja laittaa miettimään, miten oikeesti kuuluis toimia, jos mikään muu ei tehoa. 3 kk:n odotus ei yhtään helpottanut tilannetta. mieti itse, jos jokaisesta "normaaliksi" koetusta kasvatuskeinosta joudut miettimään, onko oikein vai ei.

Miten toimin tässä tapauksessa?



Olen muskarissa kohta kolmevuotiaan lapsen kanssa. Muut lapset tottelevat kiltisti äitejään. Minun lapseni ei tottele puhetta. Ei istu syliin vaan juoksee pitkin salia tai heittäytyy maahan makaamaan.



Viime kerralla jouduin kantamaan hänet kaksi kertaa muskarista pois. Kyseessää ei ole mikään parin euron pilipalimuskari, vaan ihan opetus on hyvää, laadukasta ja kallista. Ei siis huvittaisi pelleillä.



Puhuttiin asiasta etukäteen. Lapsi ei - vielä - puhu paljon, joten keskustelua ei oikein synny. Mitä minä tuossa tilanteessa voin tehdä?

Oli minulla lehmän hermot tai ei, lapsi ei tottele ja käyttäytyy tuohon tilanteeseen sopimattomalla tavalla?



Ei vittuilua kiitos, kysyn ihan apua ja kokemuksia.

Kiitos!

tavalla tai toisella. entäs jo se ei todellakaan tehoa? lapsi hirveän hepulin noista rajoittamisista ja alkaa potkia seiniä/ heittelemään tavaroita, paiskomaan ovia... miten reagoitte juuri sillä hetkellä? ap

otan pienen lapsen syliin ja pidän kunnes on rauhoittunut, oli oma tai vieras, mutta itseään/muita/omaisuutta ei vahingoiteta.

Jos kyse vaikka yläkoululaisesta, antaisin riehua ja soittaisin seuraavana päivänä ajan psykologille. Tai veisin päivystykseen.

Ei kannata päästää lasten kavereita kotiin.



Tosin mä kyllä vähän ihmettelen, että oikeastiko lastensuojeluilmoituksia tehtaillaan sen perusteella, että joku toinen lapsi sanoo jotakin?

Miten toimin tässä tapauksessa?

Olen muskarissa kohta kolmevuotiaan lapsen kanssa. Muut lapset tottelevat kiltisti äitejään. Minun lapseni ei tottele puhetta. Ei istu syliin vaan juoksee pitkin salia tai heittäytyy maahan makaamaan.

Viime kerralla jouduin kantamaan hänet kaksi kertaa muskarista pois. Kyseessää ei ole mikään parin euron pilipalimuskari, vaan ihan opetus on hyvää, laadukasta ja kallista. Ei siis huvittaisi pelleillä.

Puhuttiin asiasta etukäteen. Lapsi ei - vielä - puhu paljon, joten keskustelua ei oikein synny. Mitä minä tuossa tilanteessa voin tehdä?

Oli minulla lehmän hermot tai ei, lapsi ei tottele ja käyttäytyy tuohon tilanteeseen sopimattomalla tavalla?

Ei vittuilua kiitos, kysyn ihan apua ja kokemuksia.

Kiitos!

Kun se ei selvästikään lasta kiinnosta.

Teidän tilanteesta oli mennyt virheellisiä tietoja eteenpäin, kiitä sitä poikasi kaveria vaan.

Millä sä tampio luulet, että lastensuojelussa uhmaavia lapsia ja teinejä

Naurettavaa saivartelua fyysisetä koskemattomuudesta.

Nostan tai kannan lapseni jäähylle, okei, nostan ja kannan muutenkin joka päivä, eikö lasta siis saa koskea, voi teitä typeryksiä...luuletko että kolmevuotias kävelee itse vapaaehtoisesti jäähylle?

Jos lapsi ei tottele noin kymmenen pyynnön jälkeen, alan itse luonnollisesti hiiltyä, ja saatan karjaista ja päpättää lapselle. Siinä vaiheessa alkaa tottelemaan. Saarnaaminen on siis minun keinoni, selitän vaativalla äänellä miksi näin ja näin pitää tehdä.

Jäähylle lähdetään vain tosi vakavista jutuista, eli aika harvoin.

mutta kun kutsu tulee lastensuojelusta, niin kyllä hymy hyytyy.

nimim. kokemuksen syvä rintaääni.

käsitellään, pelkällä puheellako? ;-DDDD

Väkisin saa ottaa kiinni, saa viedä pois paikalta, hillitä.

Tää on fakta.

Eri asia, jos sä käytät kohtuutonta väkivaltaa ja aiheutat tahallasi kipua.

kyllä mua ainakin henkisesti söi, joutua tuollaisesta lastensuojelun asiakkaaksi.

ap

Ja nyt käyt siellä lastensuojelun tapaamisessa ja selvität, mitä oikeasti tapahtui. Ei niillä ole haluja eikä edes resursseja montaa kertaa sua kuulustella, jos olet vakuuttava.

Eri juttu sitten, jos siinä huoneeseen raahamistilanteessa oikeasti käytettiin aika pahasti väkivaltaa eli et ole ihan itsellesi nyt rehellinen.

tällä avauksella halusin vaan herättää ihmiset siihen, miten helposti nykyään joutuu lastensuojelun kanssa tekemisiin. mulle itselle tuo tuli aivan puun takaa. ja aika moni muukin täällä näyttää mun kanssa olevan samaa mieltä tuosta koskemattomuusjutusta ( eli saa ottaa kiinni ja hillitä/ kantaa jäähylle) nuo, jotka haukkuu surutta, foliohatuksi ja kukkahattutäditksi, todellakin putoavat korkealta ja kovaa, jos kutsu lastensuojeluun tulee. ja se tosiaan voi tulla ihan siistä syystä, että kaveri "värittää" juttuja.

No, pelkästä kantamisesta et todellakaan vaikeuksiin joudu.

FYYSINEN KOSKEMINEN EI OLE KIELLETTYÄ.Ihan ihme luuloja joillain mammoilla! Mutta selittää sen kyllä sitten, miksi tapaa aina välillä täysin holtittomia riehujia, joiden äiteet vain laimeasti moittii "et viitsis Nico-Petteri, älä lyö sitä toista lasta..."

Kyllä lasta saa napata kiinni ja viedä pois. Pitää tiukasti ja estää tekemästä pahojaan.

Sen sijaan tahallinen kivun aiheuttaminen on laissa kiellettyä.

noin mäkin kuvittelin, kunnes kannoin 11v:n raivokohtauksen aikana omaan huoneeseen. kiukutellessaan poika potkaisi jalkansa oven pieleen ja siihen tuli pieni sinertävä jälki. kaveri oli näkemässä ja kertoi asiasta omalle opettajalleen. tää opettaja kertoi meidän pojan opettajalle, opettaja terkkarille ja seuraava vaihe olikin, että lastensuojelusta tuli kutsu kuultavaksi ja 10 kerraksi tapaamiset jo lukkoon lyötynä.

Oletko sä käynyt siellä kertaakaan vielä? Jos et, niin kerta riittää, kun selität, mitä tapahtui. Sinähän toimit aivan oikein, JOS et käyttänyt kohtuutonta väkivaltaa siinä kantamisessa.

mutta kyllä tuo henkisesti on kovin raskasta ja laittaa miettimään, miten oikeesti kuuluis toimia, jos mikään muu ei tehoa. 3 kk:n odotus ei yhtään helpottanut tilannetta. mieti itse, jos jokaisesta "normaaliksi" koetusta kasvatuskeinosta joudut miettimään, onko oikein vai ei.

Ja homma selviää kyllä. Ymmärrän, että sinua tuo ahdisti, muttei se silti poista sitä faktaa, että kiinnipito ja hillintä ovat täysin sallittuja asioita. Joskus vaan tilanteista tulee MUILLE VÄÄRIÄ TULKINTOJA. Sä sitten oikaiset ne.

Vähän samaa kuin täällä stadissa muutama vuosi sitten yksi lapsiperhe intoutui possauttelemaan mehutetroja. Sillee lattia vasten polkemalla, tulee kiva pamaus. Naapurit luulivat, että ne oli laukauksia ja sinne paukkasi oven taa kohta poliiseja luotiliivit päällä...

Mitä tästä opimme.Ei kannata päästää lasten kavereita kotiin.

Tosin mä kyllä vähän ihmettelen, että oikeastiko lastensuojeluilmoituksia tehtaillaan sen perusteella, että joku toinen lapsi sanoo jotakin?

kuten aiemmin kirjoitin, opettajalla ei ole oikeuksia selvitellä tuollaisia tapauksia, vaan heidän on kuulopuheet vietävä eteenpäin.

tuttua juttua, mutta meillä ei yriteä selittää asiaa sen enempää.



Kitapurjeita väläytellen siirretään mukulat eri huoneisiin. Ja jos ei onnistu FYYSISESTI siirretäänn irti toisistaan ja talutetaan ihan FYYSISESTI toinen toiseen huoneeseen. Se joka on ollut aloitteentekijä jää omaan huoneeseen samalla arestiin niin moneksi minuutiksi kun on ikää (tyyliin 7v = 7 min.)

Todennäköisesti tämä ei auta, koska näistä kaveruksista toinen on 90% se aloitteentekijä ja hän käy välittömästi taas kimppuun kun aresti on ohi. siinä vaiheessa jätkä palautetaan huoneeseensa ja toinen, joka ei varsinaisesti ole syypää ottaa pyörän ja lähtee kaverille hetkeksi. Meidän tapauksessa pahin rangaistus tälle aloitteentekijälle on isoveljestä erossa oleminen. Silloin pitää ihan itse viihdyttää itseään ja eihän se ole kivaa.

Näiden kohtausten jälkeen meneekin sitten helposti parikin viikkoa ilman yhteenottoja.

ottamaalla edut pois tietokoneen käyttökielto tai pelikoneet pois tai kavereiden tapaaminen pois tai känny pois tms. Mieti mistä lapsesi pitää ja rajoita sitä. Alkuun vähän ja jos ei auta niin enemmän.

kun teini on muutaman päivän ilman kännyä ja nettiä niin...

Ja että "jättäisivät jonkun typeryyden tekemättä"? Mulle jää nyt vähän epäselväksi nuo tilanteet missä tarvitset rangaistusta tai rangaistuksen pelkoa?

7- ja 9-vuotiaat pojat tappelevat jostain älyttömästä asiasta silkasta tappelemisen ilosta ja sinä äitinä yrität estää tämän, koska esim. joku pienempi/herkempi lapsi on läsnä ja pelkää. Pojat eivät tätä järkiselitystä tietenkään ymmärrä, koska heille jatkuva nokittelu ja kotikarate on arkipäivää. Kiellät poikia ensin rauhallisesti, selittäen ehkä jopa syyn pyyntöösi (ei vaikutusta), sitten uhkaat viedä koneet tms. jos ei puhe mene perille (ei vaikutusta, koska lapset pitävät tappelemisesta enemmän kuin koneista eivätkä toisekseen usko, että ketään voisi oikeasti pelottaa pieni veljellinen painimatsi). Tässä vaiheessa mietit jo kuumeisesti miten saisit tilanteen nopeasti rauhoitettua, joten viet pikkuipanan pois tilasta ja nappaat pukareita vuorotellen korvista ja kitapurjeet lepattaen selvität kahjoille, että jos homma ei lopu, tulee äidin kädestä.

Tämä on vain yksi skenaario, mutta ongelma toistuu eri variaatioissa. Eli lapset arvioivat tilanteen eri tavalla kuin aikuinen ja ovat eri mieltä siitä, miten on tarpeen toimia. Nämäkin pojat ovat periaatteessa ihan fiksuja lapsia, ja empatiakykyisiäkin, mutta eivät tajua, että 4-vuotias ainoa lapsi voi todella säikähtää isojen poikien sinänsä vaaratonta riitelyä ja nujuamista.

Meillä on samanlaista jatkuvaa nokittelua ja painimista, mutta ymmärtävät kyllä jos sanon että jotain pelottaa sellainen tai että pian naapurit soittavat poliisin kun luulevat että täällä on jokin oikea hätä. Lisäksi tietysti olisi varmaan ihan hyvä olla kotona lapsilla jotain järkevääkin tekemistä ettei jäisi niin aikaa tuollaiselle, meillä toimii esim. parivaljakon erottaminen, pääsevät vuorollaan auttamaan kotitöissä ja toinen kertaa sillä aikaa läksyjä ;)

Kitapurjeita väläytellen siirretään mukulat eri huoneisiin. Ja jos ei onnistu FYYSISESTI siirretäänn irti toisistaan ja talutetaan ihan FYYSISESTI toinen toiseen huoneeseen. Se joka on ollut aloitteentekijä jää omaan huoneeseen samalla arestiin niin moneksi minuutiksi kun on ikää (tyyliin 7v = 7 min.)

Todennäköisesti tämä ei auta, koska näistä kaveruksista toinen on 90% se aloitteentekijä ja hän käy välittömästi taas kimppuun kun aresti on ohi. siinä vaiheessa jätkä palautetaan huoneeseensa ja toinen, joka ei varsinaisesti ole syypää ottaa pyörän ja lähtee kaverille hetkeksi. Meidän tapauksessa pahin rangaistus tälle aloitteentekijälle on isoveljestä erossa oleminen. Silloin pitää ihan itse viihdyttää itseään ja eihän se ole kivaa.

Näiden kohtausten jälkeen meneekin sitten helposti parikin viikkoa ilman yhteenottoja.

Tosin meidän pahempi pukari on joskus niin kiihkoissaan, että fyysinen siirtäminen on melkoinen voimanponnistus ja siinä tulee potkuja joskus retuuttajallekin. Mikä taas johtaa otteiden kovenemiseen, ja tilanteilla on ikävä taipumus vaan pahentua törppöjä raahatessa. Ja aloitteita tulee kummaltakin osapuolelta, eli monesti on vaikea sanoa kuka aloitti ja kenen on oikeasti syy. Ennaltaehkäisy on varmaankin ainoa hyvä tapa estää nämä tilanteet. Eli kummallekin pitäisi olla koko ajan jotain muuta järkevää tekemistä, mutta usein tuntuu, että tuo tappeleminen vetää voiton melkein mistä vaan ns. järkevästä toiminnasta. Ehkä pitäisi katsoa vaan peiliin, koska meillä myös vanhemmat kinastelevat ihan tavan ja huvin vuoksi aika usein, sillä erotuksella että aikuiset osaavat lopettaa tarvittaessa. Kiitos joka tapauksessa ajatuksista.

sanotaan että lapseen koskeminen on kielletty? Käytetäänhän ihan "virallisissa" yhteyksissäkin kiinnipitoa, jos puhe ei tehoa. Siinähän ei aiheuteta kipua tms. vaan tarkoituksena on estää lasta aiheuttamasta vahinkoa itselleen tai muille.



Meillä ei olla tarvittu mitään ääntä tehokkaampaa, pienten lasten kanssa on helppoa... kauhulla odotan jatkoa!

Kaikki kamat pois huoneesta, IHAN KAIKKI, ja riittävän pitkä aika siellä istua ja miettiä tekemisiään. Vähävirikkeetön ympäristö on tylsä, varsinkin kun tietää, että muut perheen lapset leikkii jne. Mulla paloi hihat meidän erittäin vilkkaan 5-vuotiaan kanssa ja huutamisesta, uhkailusta, kiristämisestä ym ym ei ollut kovin pitkäkestoista hyötyä. No, tämä toimi ja kiitosta tuli ihan päiväkodista asti, eikä poika ilmeisesti pahasti traumatisoitunutkaan, asiallisesti ollaan asiasta puhuttu. Ensimmäisen "putkahoito kesti tunnin", seuraavana aamuna näytti siskolleen paljasta takapuolta ja istuikin sitten huoneessa 3h, söi lounaan huoneessaan ja kävi vessassa sovitusti, lopetettiin sitten keskustelun jälkeen. Toimii ehdottomasti paremmin kuin "jäähyjakkara", mistä yleensä on katseyhteys muihin perheenjäseniin ja ainakin meillä jakkaralta huudellaan, valutaan, kommentoidaan jne.

Tosin meidän pahempi pukari on joskus niin kiihkoissaan, että fyysinen siirtäminen on melkoinen voimanponnistus ja siinä tulee potkuja joskus retuuttajallekin. Mikä taas johtaa otteiden kovenemiseen, ja tilanteilla on ikävä taipumus vaan pahentua törppöjä raahatessa. Ja aloitteita tulee kummaltakin osapuolelta, eli monesti on vaikea sanoa kuka aloitti ja kenen on oikeasti syy. Ennaltaehkäisy on varmaankin ainoa hyvä tapa estää nämä tilanteet. Eli kummallekin pitäisi olla koko ajan jotain muuta järkevää tekemistä, mutta usein tuntuu, että tuo tappeleminen vetää voiton melkein mistä vaan ns. järkevästä toiminnasta. Ehkä pitäisi katsoa vaan peiliin, koska meillä myös vanhemmat kinastelevat ihan tavan ja huvin vuoksi aika usein, sillä erotuksella että aikuiset osaavat lopettaa tarvittaessa. Kiitos joka tapauksessa ajatuksista.

Kaikelle on paikkansa, ja koti ei ole mikään painisali.

Meillä kyllä "uhmataan" kieltoja ja rangaistuksia. Juuri eilen oli ruoka valmista, eikä suostunut tulemaan tv:n edestä syömään (katsoi dvd:tä). Sovimme, että dvd jätetään pauselle ja saa jatkaa ruokailun jälkeen. Ei suostunut, joten sanoin että joko tulee nyt tai tv laitetaan kiinni tältä illalta. Ei silti tullut, joten laitoin tv:n kiinni ja pyysin siirtymään ruokapöydän ääreen, jolloin lapseni rupesi raivoamaan ja takomaan lattiaa nyrkeillään.



Jätin kiukkukohtauksen huomioitta ja jatkoimme syömistä, kun lapseni huomasi, että muut ovat lopettelemassa, hipsi pöytään syömään. Ruokailun jälkeen olisi jatkanut dvd:nsä, mutta muistutin, että tv on mennyt kiinni tältä illalta, jolloin alkoi uusi kiukkukohtaus. Sellaista se. Sanoin, että seuraavalla kerralla kannattaisi tulla syömään, kun pyydetään.



Lapseni on hiukan "kovapäinen", mutta pikkuhiljaa oppii kyllä taitoja. Ei enää riko tavaroita tai lyö toisia.. mutta silti näitä kiukku/raivo-tilanteita tulee ihan säännöllisesti. Sellaista se on. En hirveästi koe mielipahaa siitä, että kiellän pojaltani hänen haluamiaan asioita, kun olen antanut hänelle ensin mahdollisuuden valita.



Jos valitsee "väärin", tietää kyllä mitä siitä seuraa, joten reilu peli