Mä en kestä näitä hirveitä uutisia maailman pahuudesta - onko muita herkkiä jotka menee sekaisin

reagoin tosi vahvasti lapsiin kohdistuviin julmuuksiin ja en saa niitä mielestäni. Olen aina vihannut välinpitämättömyyttä ja taistellut oikeudenmukaisuuden puolesta, mutta tosiaan oman lapsen syntymän jälkeen kaikki nämä hirveät jutut mediassa saavat minut ylireagoimaan. Olen miettinyt samaa kun joku täällä, että onko omassa lapsuudessani tapahtunut jotain, joka pyrkii tietoisuuteen näitä juttuja lukiessani. En vaan saa mitään mieleen. Olen vähän huolissani, sillä en haluaisi ahdistua ja myötäelää näitä hirveyksiä. Ne saavat minussa kaikki vahvat tunteet esille kuten viha ja suru ja avuttomuus kun en voi tehdä mitään näiden pienten hyväksi. Haluaisn niin kovasti pelastaa kaikki maailman lapset näiltä hirveiltä ihmisiltä, jotka haluavat pahaa pienille viattomille olennoille.. Olen yrittänyt olla lukematta näitä juttuja, mutta jostain syystä ne minua kiinnostavat. Juuri nyt olen muutaman päivän painiskellut juuri tuon pienen kiinlaistytön kohtaloa märehtiessä. Toivottavasti voin joskus suhtautua näihin hieman ulkopuolisemmin...mutta loppuelämän tulen taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan varsinkin lapsien kohdalla, jotka eivät voi elämäänsä vaikuttaa.

kun esim. lukee vain Ylen uutiset säästyy monelta mielipahalta

Menen täysin suunniltani kaikesta tollaisesta. Olen raskaana ja se on nyt pahentunut niin paljon, että en enää uskalla katsoa TV:tä, lukea kirjoja tai lukea lehtiä kunnolla, ettei mene taas itkemiseksi ja hajoamiseksi. Kelaan niitä asioita sitten uudestaan ja uudestaan...en saa unta. Tunnen itseni tosi voimattomaksi, kun en voi millekään mitään.



Onko tämä sulle ihan normaalia vai johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen liittyvää? Olen aina ollut epäoikeudenmukaisuutta vastaan, mutta nyt tämän raskauden aikana onlyönyt totaalisti yli. Toivon, että menisi ohi, kun pahimmat raskaushuurut ja imetyson ohi. MInkälaisesta perheestä olet? Onko itseesi kohdistunut jotain sellaista, mitä "ei kuulu"? Mulla ei ole itsellä mitään erityistä syytä olla niin herkkä, olen vaan.

mutta olen jo viiskymppinen ja "oppinut" elämään herkkyyteni kanssa. En lue sanomalehtiä, enkä katso uutisia kuin hyvin harvakseltaan (silloin kun olen vahvassa vireessä). Maailman menosta pysyn perillä mieheni ja työkavereiden raporteista. Netistä selaan uutisivuja joskus. Keskityn omaan elämääni, perheeseeni ja työhöni (johon kyllä kuuluu toisten auttamista ja koviakin kohtaloita tulee vastaan).

Ei ne ongelmat sillä ratkea kuitenkaan, että niistä turhaan itseään ahdistaa.

Tekee kohta minusta täysin sivistymättömän, kun en halua enää katsoa uutisia tai lukea lehtiä.

Ja kun valvonta- ja kännykkäkameroita on joka puolella, kaikenlaiset uutiset päätyvät nykyään ihmisten silmien eteen nopeasti ( esim. kiinalaistyttö ).



Mä yritän myös nykyään ohittaa kaikki pahimmat uutiset ja yritän myös ajatella, että ennen oli ihan yhtä pahoja asioita, ei maailma sinänsä ole pahemmaksi muuttunut.



Mutta joo, kyllä hirvittää ajatella mihin kaikkeen ihmislaji kykenee : (



Yritetään keskittyä kaikkeen hyvään ja toisten auttamiseen se mikä pystytään, kyllä siitä aina parempi mieli tulee.

Joo tosiaan kannattaa suojella itseään, mutta toisaalta myös tehdä se muiden hyväksi, minkä voi tehdä. Kai kaikella on kuitenkin väliä, ainakinsen yksilön kannalta, jonka hyväksi teet pienenkin asian.