Aion opettaa lapselleni, ettei joulupukkia ole olemassa

Jotkut haluavat välittää inhorealistisen maailmankuvansa lapselle ihan pienestä asti, niin kuin lapsi ei ehtisi sitä tarpeeksi elämänsä aikana kokea.

kaikille niille, jotka siihen uskovat!

Mutta tuo on kyllä totta, että lapset vertailevat, eikä jää varmasti päiväkodissakaan vältytä siltä. Ei lapsi ymmärrä, että miksi se joulupukki tuo toisille enmmän lahjoja, vaikka kuinka on ollut yhtä kiltti kuin muut.



Itse en tiedä miten joulupukki-asian markkinoin lapsille, mutta aion sanoa, että joulupukki tuo ihan kaikille lapsille (niille rikkailelkin) yhden tai korkeintaan kaksi lahjaa, loput on vanhempien/isovanhempien/kummien ostamia.

kaikille niille, jotka siihen uskovat!

Ehkä se minun lapsilleni sitten ensi jouluna tuo sen lahjan, jota lapsi toivoo. Lapsen usko ainakin on vahva. Viime jouluna pettymys oli suuri, kun lapsi oli ollut kilttinä ja siltikään se ei ollut tarpeeksi joulupukille. Tänä jouluna rahaa tuskin on yhtään sen enempää ja jää autoradat ostamatta.

Lapsen on mielestäni hyvä oppia myös kiittämään lahjan oikeaa antajaa ei mitään mielikuvitushemmoa.

kaikissa paketeissa luki antajan nimi, ja ne piti tarkasti muistaa mistä oli mitäkin saanut, joulupäivänä piti soitella kaikille ja kiittää, ja muistaa mitä kukakin oli ostanut. kamalan AHDISTAVAA! :( olen ymmärtänyt joulun antamisen ilon vasta nyt kun olen mieheni sukulaisilta oppinut ettei kukaan kerro mitä on ostanut ja kenelle.. se on tervettä.

ei mitään pääsiäisnoitia/pupuja eikä muutakaan turhaa soopaa.

ap

Ei millään pahalla, mutta onhan toi vähän spedeilyä. Ei lasten maailman tarvitse (eikä se saa) olla samanlainen kuin aikuisten. Siihen kuuluu mm. juuri kaikki joulupukit ja selittämättömät asiat, "taikuus" ja elämän ihmeellisyys.

Tämä ei tarkoita, että kaiken pitäisi olla äärikaupallista hapatusta. Tollainen asenne kuulostaa siltä, että lapsista kasvatetaan harmaita insinöörejä jo pienestä pitäen. Itse en tekisi niin, mutta jokainen toki tavallaan.

nauratteko te koskaan, hupsutteletteko, kerrotteko vitsejä, tarinoita, käyttekö lomalla kenties ihan rantalomalla vai teettekö vain tylsiä ja arkisia asioita ja lomalla vain opiskelette lisää tärkeää työtänne varten?



Miksi lapsella ei saa olla joulupukkia? Kuka on tramatisoitunut siitä että on lapsena uskonut joulupukkiin???

Joo ei todellakaan ole mikään automaatio, että ne lapset jotka tietää totuuden on vain niiden lapsia, jotka ei oo valehdellu pukista.



Esim. mä olen kuulemma kakruna (3 vee) uskonu, kun isovelikin (5) vielä uskoi. Mutta kun veli eskari-iässä totta kai oppi totuuden, niin luonnollisesti informaatio kulki minullekin. En siis muista uskoneeni pukkiin. Kyllä meillä silti joskus pukki kävi ja oli jännää. Ja vähän isompana (8-10 tjtn.) esitin itsekin pukkia, ihan vaan omaksi ja perheen huviksi.



Eli kun lapsi on uskonu johonkin ja kuulee, suuren totuuden ja salaisuuden niin tohkeissaan haluaa kertoa ja oikoa muiden virheellisiä käsityksiä.

Ite taas kun on niin kauan kuin muistaa tienny totuuden, en muista että olis ollu myöskään suurta intoa tätä puhua "uutisena" muille lapsille. Toki eskarissa kun vielä oli ne muutama jotka uskoivat ja sit muut kuuli tästä, ja meidän keskellä juttu levisi ja kyseltiin tietty kaikilta että kuka tiesi ettei pukkia ole, niin sanoin että toki tiesin. Ja ne muutama "lapsellinen hölmö" saikin sitten kuulla paljon parjaamista ja haukkumista.



Siksi ihmettelenkin jos muka joku jo kouluikäinen vielä uskoo. Kyllä tuo info lapsien välillä liikkuu tehokkaasti. Eli tuskin uskoo, vanhemmat vain haluaa uskoa että uskovat. Tai jos todella uskovat niin eiköhän niitä siitä kiusata tai ainakin seläntakana naureskella.



Mun mielestä jos haluaa tota valhetta totuutena opettaa niin pitäis ainakin jotenkin pitää huoli siitä että tuo uskomua lapsella on vain pikkulapsiajan.



Mutta ehkä tää ei ole maailman suurimpia ja tärkeimpiä kysymyksiä. Kukin tavallanan.

Joo ei todellakaan ole mikään automaatio, että ne lapset jotka tietää totuuden on vain niiden lapsia, jotka ei oo valehdellu pukista. Esim. mä olen kuulemma kakruna (3 vee) uskonu, kun isovelikin (5) vielä uskoi. Mutta kun veli eskari-iässä totta kai oppi totuuden, niin luonnollisesti informaatio kulki minullekin. En siis muista uskoneeni pukkiin. Kyllä meillä silti joskus pukki kävi ja oli jännää. Ja vähän isompana (8-10 tjtn.) esitin itsekin pukkia, ihan vaan omaksi ja perheen huviksi. Eli kun lapsi on uskonu johonkin ja kuulee, suuren totuuden ja salaisuuden niin tohkeissaan haluaa kertoa ja oikoa muiden virheellisiä käsityksiä. Ite taas kun on niin kauan kuin muistaa tienny totuuden, en muista että olis ollu myöskään suurta intoa tätä puhua "uutisena" muille lapsille. Toki eskarissa kun vielä oli ne muutama jotka uskoivat ja sit muut kuuli tästä, ja meidän keskellä juttu levisi ja kyseltiin tietty kaikilta että kuka tiesi ettei pukkia ole, niin sanoin että toki tiesin. Ja ne muutama "lapsellinen hölmö" saikin sitten kuulla paljon parjaamista ja haukkumista. Siksi ihmettelenkin jos muka joku jo kouluikäinen vielä uskoo. Kyllä tuo info lapsien välillä liikkuu tehokkaasti. Eli tuskin uskoo, vanhemmat vain haluaa uskoa että uskovat. Tai jos todella uskovat niin eiköhän niitä siitä kiusata tai ainakin seläntakana naureskella. Mun mielestä jos haluaa tota valhetta totuutena opettaa niin pitäis ainakin jotenkin pitää huoli siitä että tuo uskomua lapsella on vain pikkulapsiajan. Mutta ehkä tää ei ole maailman suurimpia ja tärkeimpiä kysymyksiä. Kukin tavallanan.

lapsenmielisyys on kadonnut?. Lapsella on oikeus nauttia lapsuudesta ja siihen kuuluu satujutut. Kyllä se julma maailma tulee lapsille tutuksi sitten aikanaan, säälittää kun kun ihmiset on niin tylsiä nykyään. Toisaalta muissa asioissa ollaan niin hömppiä, naiset varsinkin. Ihme touhua...

lapsenmielisyys on kadonnut?. Lapsella on oikeus nauttia lapsuudesta ja siihen kuuluu satujutut. Kyllä se julma maailma tulee lapsille tutuksi sitten aikanaan, säälittää kun kun ihmiset on niin tylsiä nykyään. Toisaalta muissa asioissa ollaan niin hömppiä, naiset varsinkin. Ihme touhua...

te joulupukin puolustajat, ette osaa muuta kuin hokea tuota lapsenmielisyyttä. Mihinkään analyyttisempaan te ette näköjään pysty. Toisaalta en ihmettele yhtään. Tuskin kyseenalaistatte yleensäkään mitään.

lapsenmielisyys on kadonnut?. Lapsella on oikeus nauttia lapsuudesta ja siihen kuuluu satujutut. Kyllä se julma maailma tulee lapsille tutuksi sitten aikanaan, säälittää kun kun ihmiset on niin tylsiä nykyään. Toisaalta muissa asioissa ollaan niin hömppiä, naiset varsinkin. Ihme touhua...

te joulupukin puolustajat, ette osaa muuta kuin hokea tuota lapsenmielisyyttä. Mihinkään analyyttisempaan te ette näköjään pysty. Toisaalta en ihmettele yhtään. Tuskin kyseenalaistatte yleensäkään mitään.

Miksi ihmeessä pienten lasten pitäisi olla kriittisiä tai analyyttisiä?

Minun lapsuuteni oli sadunhohtoinen. Halusin pitkään uskoa monenlaisia asioita. Rakastin esim. taikuutta ja kuvittelin erilaisia taikamaailmoja. Mihin perustuu Harry Potterien suosio? Miksi satuja luetaan uudestaan ja uudestaan lapsille? Ei ne lapset lue niitä vain ja pelkästään tarinoina vaan he kuvittelevat sen olevan mahdollista - ainakin omassa mielikuvituksessaan. Mielikuvitusmaailman avulla lapsi säätelee todellisuutta ja oppii asioita lapsen tavalla. Lapsi osaa olla analyyttisempi ja kriittisempi kuin aikuinen mutta aivan eri asioissa ja vain lapselle sopivalla tavalla. Lapsi jäsentää maailmaa ja todellisuutta mielikuvituksen avulla.

Kun aikuinen tekee lopun kaikesta salaperäisestä, hän riistää lapselta lapsuuden. Ihan todella. Ystäväni kuului perheeseen, jossa ei uskoteltu joulupukilla, kun se ei kerran ollut totta. Selityksenä oli tietysti, että ei valehdella lapsille, mutta kyse oli oikeastaan vanhempien tavasta pilata lapsen ilo. Nämä lapset tiesivät kaikki seksiasennotkin paljon ennen kouluikää, kun lapsille ei kerran saanut valehdella.

Joulupukkiin uskominen ei ole valehtelua vaan mielikuvitusmaailman ylläpitämistä. Vanhemmat harvoin suoraan väittävät, että joulupukki on olemassa vaan vain ylläpitävät uskomusta ja mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän hän kyselee ja kyseenalaistaa ja sitä enemmän vanhemmat antavat periksi ja hiljalleen antavat lapsen laskeutua sieltä mielikuvitusmaailmastaan todellisuuteen. Pehmeä lasku. Ei täräyttämällä suoraan ja pilaamalla se jännitys ja ilo. Tuskin kukaan teistä inhorealisteistakaan voi kiistää sitä lapsen iloa ja intoa, kun hän odottaa joulupukkia. Se on jännittävää, ihanaa, outoa ja salaperäistä. Siinä on taikaa.

Mutta kun joulupukki ei ole tieteellinen ilmiö ja perustuu uskotteluun ja suoranaiseen valehteluun, niin onhan se nyt väärin ja täytyyhän niiden lasten ilo pilata, kun nehän iloitsevat ihan tyhjästä...

Kyseenalaistaminen ja analyyttisyys ovat jotain ihan muuta kuin pelkkä pessimistisyys ja ilon pilaaminen. Totuutta on monenlaista ja yksi epämiellyttävimmistä totuuden puhujista on juuri se, joka pilaa toisten ilon "totuudella". Klassinen esimerkki: Ostin uuden hatun. Mitä pidät? Tosi ruma. Näytät siinä ihan possulta.

Miksi haluat pilata lasten ilon ja riistää pois lapsille tärkeän mielikuvitusmaailman, jonka avulla he jäsentävät todellisuutta?

lähteä siihen rumbaan, että joululahjat ovat huippusalaisia ja pukki tuo kaiken. Pukki kyllä tulee ja ehkä tonttu ja saavat jakaa lahjat, mutta reilusti kerrotaan, keneltä lahjat on saatu.

Eikä se mikään jenkkikeksintö ole..Euroopastahan tuo on lähtöisin..

Teillä ei sitten ole pääsiäispupuja eikä hammaskeijuakaan:(

ei mitään pääsiäisnoitia/pupuja eikä muutakaan turhaa soopaa.



ap

Kerrotaan, että joulupukki on joku setä, jolla on naamiaisasu, että se on joidenkin leikki. Hammaskeijuista on kerrottu myös, että se on satua, jota vanhemmat kertovat lapsilleen, joita harmittaa hampaan putoaminen. Tuskin kukaan lapsi on sattunut totuuden kertomisesta valehtelemisesta ehkä useampikin. Lapsethan rakastaa leikkimistä ja satuja, koska se on satua.



Lapsen on mielestäni hyvä oppia myös kiittämään lahjan oikeaa antajaa ei mitään mielikuvitushemmoa.

sehän on lapsuudessa ihaninta, että voi käyttää mielikuvitusta.. ja Joulupukki nyt vaan kuuluu lapsuuteen... miksi pitäisi jo heti olla aikuisia? muutenkin on pakko joskus aikuistua ja se on ihan pyllystä :)

ei uskoteltu, että joulupukki on totta, meillä se oli ihanaa satua. En traumatisoitunut.

Meidän viisaat lapset olivat kertoneet päiväkodissa, että joulupukki on oikeasti meidän ukki. Siitähän se soppa syntyikin. Onneksi hoitajat olivat saaneet aika hyvin selitettyä asiaa.

tylsiä aikuisia, jotka eivät saaneet olla lapsia :(