Maalaiset eivät osaa käyttäytyä väenpaljoudessa

Hellsingissä kun ei asu muita kun juntteja niin olen ihan kauhuissani aina kun tulen sinne Lontoosta. Eikö ne kehäjuntit osaa mitään?

t. New Yorkissa asunut

PS onko tää joku voittokilpailu, että kuka on liikkunut isoimpien liikennevirtojen alueella ja selvinnyt kampittamatta koko trafiikkia, vaikka jalat onkin nilkkoja myöden lehmänpaskassa?

Joo. Kun itsekin pääsin käymään Helsingissä ensimmäisiä kertoja vasta yli 20-vuotiaana, niin olihan se ihmispaljous ja vaadittu kävelynopeus kaupungilla jotain ihan uutta. Metron lähtökiihdytysnopeus yllätti ensimmäisellä kerralla, mutta seuraavalla kerralla älysin pitää kiinni kaiteesta, jos seisoin - samoin ratikassa. Nyt tietää jo, missä tulee mutka ja mihin suuntaan hytkytään seuraavaksi... Nopeasti siihen kuitenkin tottui, että metron liukuportaissa piti seisoa oikealla, jotta kiireiset voivat rynniä ohi... ja jos missään haluaa tehdä äkkikäännöksen, niin aina pitää katsoa taakse eikä tosiaankaan pysähdytä mihinkään, koska perästä tulee kymmeniä ihmisiä ilman mitään "jarruvälejä". Jos haluaa pysähtyä miettimään suuntaa niin aina pitää mennä sivuun!



Alussa se liikkumisen nopeus ärsytti, mutta nyt ärsyttää se, jos joku jää tien tukoksi!

Ja ap:lle tiedoksi takanani ei ole kuin yksi silmä ja sillä en näe jos joku kävelee selässäni kiinni. On oma tehtäväsi varoa edessä kävelijääsi ettet häneen törmää jos hän pysähtyy.

Ja tuolle kommentoijalle tiedoksi, että kaupunkilainen osaa siirtyä sivummalle ja VASTA SITTEN pysähtyy. Tai ainakin hiljentää ensin ja pysähtyy vasta sitten. Eikä pysähdy kuin nalli kalliolle keskelle ruuhkaista väylää, kun sattuu näkemään kivan tavaran näyteikkunassa.

Minusta tuossa ei ole mitään ihmeellistä, mitä ap sanoo. Ihminen yleensä hallitsee parhaiten ne taidot, joita jatkuvasti elinympäristössään tarvitsee. Totta kai maalainen oppii ruuhkassa liikkumista, jos pidempään niitä taitoja tarvitsee!

Ja toisaalta... oikeissa suurkaupungeissa oppii aika pian etuilemaan ja olemaan aika röyhkeäkin. Sellainen kyynärpäätaktiikka kehittyy, koska aika kuluu muuten hitureiden ja funtsailijoiden odotteluun.

Mikä tyyli puolestaan jo stadissakin ärsyttää suomalaisia tavattomasti. Tiedättehän, ne "röyhkeät venäläiset", jotka eivät odota nätisti ja anna tilaa kylpylän liukumäkijonossa - no juu ei, koska ovat tottuneet Moskovassa ja Pietarissa aivan erilaiseen jonokäyttäytymiseen kuin täällä pienemmissä piireissä.

ap:n elämä on hankalaa. Varmaan tulee käveltyä tosi paljon, kun ei voi pysähtyä tai kääntyä, vaan kulkeutuu ihmisvirran mukana jonnekin minne ei ollenkaan ollut menossa :D

ap:n elämä on hankalaa. Varmaan tulee käveltyä tosi paljon, kun ei voi pysähtyä tai kääntyä, vaan kulkeutuu ihmisvirran mukana jonnekin minne ei ollenkaan ollut menossa :D

jos ei osaa väistää ilman, että seisoo ja fundeeraa ja seisoo ja fundeeraa ja sitten lähtee kyntämään vastavirtaan kädet heiluen ja välillä pysähdellen...

ap:n elämä on hankalaa. Varmaan tulee käveltyä tosi paljon, kun ei voi pysähtyä tai kääntyä, vaan kulkeutuu ihmisvirran mukana jonnekin minne ei ollenkaan ollut menossa :D

maalle sunnuntaiajeluillaan ihastelemaan ja haaveilemaan maalaiselämästä ja -maisemasta. Ajetaan pihan poikki miten sattuu, vaikka olisi liikennemerkki kieltämässä läpiajoa saatikka sitten, että hidastaisi edes, kun huomaa pihalla lapsia! Mutta ei, ajetaan ohi ja möllistellään kuinka on pihaa leikkiä, isoa taloa ja naama nurinpäin kaasutellaan takaisin kerrostalokaksioon...



Sori, ettei mun tarvitse kiirehtiä kaupunkilomallani, väistän kyllä, jos kauniisti pyydetään ;)

Ei minulla ole elämä ollenkaan vaikeaa näiden pysähtelijöiden kanssa, vaikka joku niin arveli. Tämä on minusta enemmän huvittava kuin ärsyttävä ilmiö. Itse huomaan kyllä matkustaessani vaikkapa New Yorkiin, Moskovaan tai Bangkokiin että siellä menee hetki kun taas oppii luovimaan oikeassa suurkaupungissa.



Uskoisin myös, että jotkut ihmiset nopeammin ja helpommin sopeutuvat eri paikkojen "rytmiin" kuin toiset.



Tarkennus vielä noiden aiempien kommenttien johdosta: en tietenkään kulkeudu ihmisvirran mukana minnekään, vaan olen oppinut ikään kuin toiminnallani antamaan vihjeitä siitä, mihin suuntaan olen menossa. Ihan sentään ei tarvitse vilkkua ja käsimerkkiä näyttää, mutta en myöskään tee nopeita äkkiliikkeitä tungoksessa. ; )

Minulla ei myöskään ole aina kiire (eikä varmaan muillakaan kaupunkilaisilla), olenpahan vain tottunut ottamaan muutkin huomioon, kun väkeä on enemmän.





Tämähän kirvoitti hyvän keskustelun!