Muita jotka suunnittelivat suuremman ikäeron kuin sen kaksi vuotta?
Onko täällä muita, jotka ovat tieten tahtoen suunnitelleet lapsilleen n. 4 vuoden ikäeron tai enemmän? Siis YLI sen "normaalin" noin kahden vuoden ikäeron? Suunnittelulla tarkoitan sitä, ettei se ollut vain sattumien summa (kuten lapsettomuus), vaan että alusta asti toivoitte isompaa ikäeroa?
Lapsemme on nyt 1,5-vuotias, ja saamme jatkuvasti uteluita seuraavan lapsen ajankohdasta. Lisäksi tuntuu että perhevalmennusryhmäläisistä suurin osa on jo toisella kierroksella, eli seuraava lapsi on joko jo syntynyt tai tuloillaan. Melkein kaikissa tuttavaperheissä on myös se noin kahden vuoden ikäero.
Me haluamme kyllä toisen lapsen, mutta en tunne pätkääkään vauvakuumetta juuri nyt. En halua kahta vauvaikäistä samalla kertaa. Ja haluan antaa esikoisen olla se ainokainen muutaman vuoden. Tätä kummastellaan paljon, mikä on yllättänyt minut.
Muita samoilla mietteillä?
Kommentit (27)
sitä ei käyttäisi hyväksi että raskautuu helposti. Ei ole tarvittu tikkuja tai kalentereita.
En olisi jaksanut enkä halunnut kahta ihan pientä yhtä aikaa. Halusin myös olla jonkin aikaa töissä välillä, ettei putoa ihan kelkasta. Vauva-aikana oli mukavaa, kun isompi osasi jo vähän autella. Toisaalta nyt myöhemmin joskus on tuntunut, että leikit menisivät paremmin ehkä yksiin pienemmällä ikäerolla. Mutta kaiken kaikkiaan hyvä näin.
haluaisin vielä isomman perheen ja ekan jälkeen ajattelin että 2v ikäerot on ihan hyvät. Toinen on nyt jo 2,5 v, haluan edelleen kolmannen ja ehkä neljännekin, mutta ikäeroa saa tällä kertaa tulla enemmän. Näiden kahden kanssa on ollut aika raskasta, olen palannut töihin lasten ollessa vuoden. Seuraava sopiva voisi hyvinkin olla se vaihe kun esikoinen menee eskariin/kouluun. Kuopukseenkin tulisi eroa tällöin 4-5 vuotta.
hyvin suunniteltu on puoliksi tehty
Re: Te onnelliset, mittatikkujenne kanssa - kalenteri kädessä
vähän pidempään se perheen vauva.
Lisäksi en halua edes kuvitella, millaista olisi olla raskaana aivan pienen lapsen kanssa, kun se ilman lastakin oli lopputulosta lukuun ottamatta aivan hirveää. En todellakaan kokisi voivani olla jatkuvasti hoivattavalle lapselle tarpeeksi hyvä äiti raskaana ollessani. 2-vuotias alkaa jo olla itsenäisempi (siis toki tarvitsee kovasti vielä vanhempia, mutta ei häntä jatkuvasti tarvitse, eikä kannata kantaa). Syöminen onnistuu itse, vaipat eivät ole käytössä kotona, eli eiköhän ne pian voi jättää jo kokonaan pois, osa pukemisesta onnistuu itse. Lapsi vielä haluaa tehdä kaiken itse.
Nyt voisin siis jo raskauden kannalta alkaa harkita, mutta ehkä annan vielä jonkin aikaa jakamattoman huomioni vauvalleni! :)
ja kaikilla ikäeroa aina seuraavaan 4-5 vuotta. Ja ihan tieten tahtoen. Meistä näin parempi lapsille ja vanhemmille.