Muita jotka suunnittelivat suuremman ikäeron kuin sen kaksi vuotta?

3 vuotias lapsi, emmekä ole suunnitelleet tekevämme toista ainakaan 2-3 vuoteen. Jos päätämme yrittää toista lasta, niin se on sitten kun esikoinen on koulussa.



Syinä lähinnä se että haluan nauttia lapseni vauva-ja taaperoajasta 100%. Enkä edes jaksaisi kahta pientä hoitaa, enkä näe siihen syytä, miksi edes pitäisi.

luulin myöäs olevani ainut!! :) Ite tosin vasta odotan ensimmäistäni, mutta haluaisin niin kovasti pitää tän ensimmäisen ainoana lapsena pitemmän aikaa, juurikin tuo 4-5 vuotta tuntuu sopivalta ajalta. Paha tosiaan sanoa iskeekö vauvakuume aiemminkin, tai onko meillä ylipäätään mahdollisuutta ikinä toiseen lapseen. (tää ekakin jo ihme!) Mutta näin kyllä ajattelen että haluan niin paljon keskittyä yhteen lapseen kerralla, enkä usko että pystyn siihen jos on jo toinen lapsi maailmassa. Se huomio sit kuitenkin jakaantuu aina kahteen. (ja ei, en tuomitse heitä joilla monta lasta lyhyillä ikäeroilla!)



Esim. Jos esikoinen menis kouluun ja itse olisi kotona vauvan kanssa, olisi koululaisen kiva tulla kotiin :)

Ei tosiaankaan haluttu kahta pientä yhtä aikaa hoidettavaksi, yhdessäkin oli tekemistä. Ikäeroksi tuli sitten 10 vuotta ja ihan loistavasti menee.

Siis isoin 7.5v, toinen 4v ja kolmas 9kk. Ja ihan tietoisesti on näin tehty, suoraan olen tullut raskaaksi. Ensimmäisen ja toisen välillä on vajaa kaksi vuotta enkä jaksanut samaa uudestaan.

saimme kaksi lastamme juuri tuolla 2 vuoden ikäerolla ja haaveilemme vielä kolmannesta. Mutta ikäeron tulisi ehdottomasti olla pidempi kuin kahdella ensimmäisellä. Syitä on mm.



- oma jaksaminen

- mahdollisuus panostaa nykyisiin lapsiin ja mahdolliseen kolmanteen 100%:sti.

- taloudellinen tilanne

- haluan olla töissä välissä

- mahdumme paremmin nykyiseen kotiimme jos ikäero on hieman isompi (4h+k emmekä halua vaihtaa isompaan koska nykyinen koti on muuten täydellinen)

- meillä ei onneksi biologinen kellokaan tikitä niin pahasti, ettemmekö voisi muutamaa vuotta odottaa



Noita samoja syitä on varmasti taustalla niilläkin, jotka tekevät ne kaksi lastansa vähän pidemmällä ikäerolla.



Minulla on oman veljeni kanssa ikäeroa lähes 9 vuotta ja äitini on perustellut sitä juuri tuolla, että on saanut nauttia vauva- ja taaperoajasta täysillä molempien lasten kohdalla ja voinut antaa paremmin huomiota molemmille.

suunniteltiin. Mutta, jäin määräaikaisesta työstä äitiyslomalle enkä löytänyt hoitovapaan jälkeen töitä, joten teimme sitten toisen niin, että äitiysraha säilyi samana kuin esikoisella. Ihan hyvä ikäreo tämä 2,5-vuottakin on, mut jos olisin päässyt töihin, olisimme varmasti lykänneet toisen lapsen tekemistä niin että ikäeroksi olisi tullut 5-6 vuotta.

meillä on lasten välillä 6 vuotta ja voin todellakin suositella sitä. Me olemme saaneet molempien kanssa viettää todellista laatuaikaa. Nyt kun vanhempi on jo teini-iässä niin nuorempi on edelleen meidän vanhempien seurana:) Lisäksi kaikki matkailu onnistuu erinomaisesti lasten kanssa koska vanhempi on osannut jo "huolehtia itsestään". Ja minä äitinä en ole todellakaan niin "väsynyt" kuin esimerkiksi naapurin jolla on lapsia vuoden välein, meidän molemmat lapsetkin aina sanovat että miksi naapuri aina huutaa lapsilleen ja mä vaan sanon asiasta ilman turhaa huutoa:))

useampaan otteeseen (seassa on siis pidempääkin taukoa) ja jos kysyn tuleeko teille uusi lapsi niin SE EI TARKOITA että tarkoitan että panetteko te uutta aluille jo!!! :(



Miten tarttee olla näin vaikeaa? Pitääkö se tarkentaa jollekin ikähaarukkaan jos sitä kysyy?



En ole koskaan ajatellut että joku voisi tälläistäkin ihan tavallista kysymystä jäädä pohtimaan yksinään. Jos et hanki nyt tai enää koskaan uutta niin mitä ihmeen väliä? Minusta kysymys ei tarkoita putkeen hankkimista vaan ylipäänsä vaikka sinne 4 vuoden päähän.

Minusta se nyt on yksi ihan tavallinen kysymys muitten joukossa kun joku saa lapsen että tuleeko toinen (vaikka vuosien kuluttua)?



Mutta tässä taisi tulla taas kerran yksi älä kysy tätäKÄÄN äidiltä niin älä ihmettele miksi kohta kukaan ei sinulle mitään puhu.

Esikoinen on niin iso, että varmasti saanut tarpeeksi vanhempien huomiota ym. Ja lisäksi on tosi reipas, omatoiminen ja taitava. Vauvaa odotti innoissaan ja ymmärsi mitä asia tarkoittaa ja nyt isosisko siis on "äidin apulainen" eli hyvinkin hyödyllinen tavaroiden hakija ja vauvan viihdyttäjä. Mitään mustasukkaisuusdraamaa meillä ei ole ollut. Tilanteemme on tosi loistava juuri näin.



Jos nyt huonoja puolia miettii niin vauvan hoitoon liittyvät asiat ehtii aika hyvin unohtaa 4 vuodessa, heh. Ja koska ikäero on suuri, ei lapsilla ole samaan aikaan samantapaisia kehitysvaiheita ja yhteisiä leikkejä ehkä paljoakaan. Mutta ovat he varmasti toisilleen tärkeitä ja aikuisena ikäero tuskin haittaa.

Toisen vauvan "tekemisestä" alkoi tulla uteluja jo kun tyttö oli 5kk. Ja ihmisten on hankala ymmärtää sitä et ei haluta sitä kahden vuoden ikäeroa. Meillä oli hankala vauva-aika ja ei ole vieläkään vauvakuumetta. Lisäksi tämä eka saatiin pitkän yrittämisen jälkeen lääkkeillä, jotenkin ihmiset ovat unohtaneet että ei sitä lasta vain tehdä tosta vaan.. Ja moni vetoaa juuri siihen että pitäisi saada leikkikaveri pienellä ikäerolla. Ihan kuin vanhempien halulla ja jaksamisessa ei olisi mitään väliä ja se toinen lapsi tehdään vain jotta esikoinen sais leikkikaverin.

Mutta tässä taisi tulla taas kerran yksi älä kysy tätäKÄÄN äidiltä niin älä ihmettele miksi kohta kukaan ei sinulle mitään puhu.

Kyllä saa minulta saa kysyä, en ole kokenut kysymyksiä tungettelevina, älä huoli! :) Siis ihan oikeasti, ei ne kysymykset minua loukkaa. Joskus kyllä suoraan ihmetellään, että miksi ihmeessä ette hanki toista heti perään, mutta harvemmin.

Mutta kun ympärillä tuntuu olevan lähes järjestelmälliseti se noin kahden vuoden ikäero, niin tottakai pohdin tästä poikkeamista itsekseni. Ja se tuleeko seuraava lapsi meille nyt vaiko vasta kolmen-neljän vuoden päästä on itse asiassa aika merkittävä kysymys, joka vaikuttaa meidän perheessä mm. työasioihin, asumiseen, parisuhteeseen ja vaikka mihin. Ja varmasti lapsiin myös!

Tunnistin tästä ketjusta paljon omia ajatuksiani. Itsekin nautin vauva-ajasta ja haluan kokea sen joku päivä uudelleen. Mutta oli se sen verran raskasta, etten jaksaisi sitä nyt heti perään, kun on pieni taaperokin. En vaan halua yhdistää vauva-aikaa ja taaperoaikaa, vaan nauttia molemmista erikseen. Ja tälle esikoiselle haluan antaa ensimmäiset vuodet täyden huomion. Lisäksi olisi jotenkin surullista, jos meidän perheen vauva-aikakiintiö olisi vuoden päästä jo takana. Meille kun tuskin tulee enempää lapsia kuin se kaksi.

Kummastelua ja ihmettelyä olemme saaneet siis lähinnä sukulaisilta ja muilta läheisiltä, todella harvoin keneltäkään ventovieraalta. Eli ei se kysymys ole se joka "vaivaa", vaan se kysymyksen jälkeinen ihmettely. :)

saa 7,5-vuotiaana ja 4-vuotiaan väliin vajaa kaksi vuotta. Mikä tässä mun silmissäni mättää? Eka ikäerohan on isompi kuin toka

saa 7,5-vuotiaana ja 4-vuotiaan väliin vajaa kaksi vuotta. Mikä tässä mun silmissäni mättää? Eka ikäerohan on isompi kuin toka

vähän vaille 7 vuotta. Jo ennen ensimmäistä lasta oli selvää että meidän lapsien ikäeroksi tulee reilusti enemmän kuin kaksi vuotta.



Toista lasta aloitettiin yrittämään esikoisen ollessa reilu viisi vuotias. 10 kuukautta meni ja näin ollen sitten ikäeroksi tuli 6 vuotta 8 kuukautta.



Kiva ikäero siinä mielessä, että oilen kotona nyt kun esikoisen aloitti koulun.

Mulla ei ollut minkäänlaista vauvakuumetta esikoisen ollessa 3 vuotta tai alle. Enkä en edes pystynyt saati halunnut ajatella toista lasta. Toisesta lapsesta aloin haaveilla vasta esikoisen täytettyä 4 vuotta.



Tyytyväinen olen ratkaisuun. Tiedänpähän, ettei meillä ole kahta vaippaikäistä. Uhmasta en mene sanomaan mitään. Odottelen jännityksellä sitä 5-6 ikävuoden uhmaa joka on tuntunut lähipiirissä olevan melkoisen tömäkkää tapausta... Tosin, tuntuu että lapsilla on aina jokin uhma menossa.

minusta on hassua, kun ihmiset suunnittelevat lasten ikäeroa kauhean tarkasti. Mitä minä olen lähipiiriäni seurannut, niin kaikissa ikäerovaihtoehdoissa on hyvät ja huonot puolensa.



Toinen huomio on se, että 2 lapsen vanhemmilla on kaikkein rankinta..



Jos on isompi ikäero, esim. 4 vuotta tai yli, vauva-aika vaikuttaa olevan helpompi. Ei mustasukkaisuutta, isommalla on jo hieman järkeä päässä, osaa olla jopa avuksi. Toisaalta, kun lapset ovat hieman vanhempia, pienempi menee aina sotkemaan isomman leikkejä, koska haluaa tehdä aina samaa kuin isompi. Samat tv-ohjelmat eivät sovi molemmille, isommalla lapsella on omia kavereita jne..



Pienemällä ikäerolla vauva-aika on raskaampi, mutta sitten hieman isompana leikkivät yhdessä jne..



Itselläni on 3 lasta (5kk, 2v ja 6v). elämäntilanteeni (aloitin opiskelun) oli esikoisen jälkeen sellainen, että päätimme odottaa. En tiedä, haluammeko vielä lisää lapsia, mutta juuri nyt ei ole vielä tulossa :D

Meillä poika jo melkein 2,5 vuotta ja tosiaan kaikki naapurit jo toisen saaneet tai ihan just saamassa. Minä en voisi edes kuvitella uutta vauvaa tähän syssyyn, lapsi on vielä niin pieni ja vauva-aika oli raskas.



Toisen lapsen vielä joskus kyllä haluaisin, mutta en vielä.

ja sen sain. Jaksaminen oli silti tiukoilla, se oli suurin syy

Esikoinen syntyi toukokuussa -00, toinen lapsi helmikuussa -04 ja kolmas tammikuussa -09. Nämä ikäerot ovat olleet meille juuri sopivat ja jokainen raskaus on alkanut heti kun jätimme ehkäisyn pois. Nyt toivomme neljättä lasta, lopetin pillereiden syönnin syyskuun lopussa. Ikäeroa siis tulisi n. 3,5v, jos tärppää heti.



Meillä suurin syy pidempiin ikäeroihin on se, että olen henkeen ja vereen koiraihminen. Haluan, että pystyn liikkumaan lasten ja koirien kanssa ilman äärimmäisiä ponnisteluja. Nyt esim. on helppoa, kun kuopus istuu rattaissa tai rinkassa ja kävelee osan matkasta. Isommat voi jättää kotiin lenkin ajaksi tai jaksavat kävellä / pyöräillä mukana.



Myös koirien kanssa treenaamiseen (agility) jää aikaa.