Olen kuulema sellainen katkera ex-muija,

koska en välitä olla miehen nykyisen kaveri ja hain yksinhuoltajuuden, kun mies ei hoida velvollisuuksiaan. Sovittuja tapaamisia ei ollut ja mies tuli tapamaan lastaan vähän fiilispohjalta. Halusin säännöllisyyttä ja tämä väännettiin niin, että kiristän ja vaikeutan heidän suhdettaan (asuvat eri kaupungeissa ja naisystävä haluaa miehen itselleen vkonloppuisin).. Kun hain rästielatukset perinnän kautta olen rahanahne, joka katkeruuttaan haluaa vaan heille kiusaa. Kun en jaksanut kuunnella tämän nykyisen vuodatusta siitä miten hän kärsii tilanteesta (siis puhelimessa, emme ole koskaan nähneet!), olen mustasukkainen.. Näin tilanne on selvennetty myös miehen vanhemmille ja kaikille perhetutuille, jotka ovat päättäneet ottaa etäisyyttä kunnes "rauhoitun". Vähän puuduttava tilanne lapsen kannalta.. Itse en kyllä koe katkeruutta ja minulla on ihana avomies, mutta näin se sitten kai aina menee. Tsemppiä kaikille "katkerille"exille!! Kokemus opettanut, ettei asiat ihan yksiselitteisiä olekaan..