Kun perheen äiti sairastaa asperger-oireyhtymää,

ei voi tulla naisiin. on pelkästään miehillä oleva oireyhtymä.

joten hoidan kyllä ihan kaikki talouden käytännön työtkin itse.



Minulle kyllä asperger ei aiheuta mitään hankaluuksia elämässäni. Joidenkin muiden mielestä se on ongelma, etten ole sosiaalinen, eli etten halua olla juurikaan toisten ihmisten seurassa enkä kommunikoida muiden kanssa (paitsi omien lasten), mutta minua se ei kiusaa. Työnikin on sellaista mitä teen itsekseni. Sellainen cityerakko minä vähän olen mutta onnellinen sellainen.

olen huomannut, että eräs tietty isä ilmeisesti tekee perheessä todella paljon ja on myös todella väsynyt. Siis tekee käsittääkseni lähes kaiken lastenhoitoon ja kotiin liittyen. En viitsi ohjajilta kysyä asiaa face to face.

entäs, jos se uupunut arjen raataja olisikin äiti ja isä ei tekisi juuri mitään?

perhetyöntekijänäkö olet? Miksi ihmeessä et voi mennä kysymään asiaa isältä itseltään suoraan? Millainen aikuinen ja minkä alan opiskelija olet,kun et kykene asialliseen vuorovaikutukseen ja kysy suoraan, mutta kohteliaasti, miten isä kokee kotitöiden jakautumisen, kokeekö hän vastuun ja työn yksin itsellään olevaksi ja onko se sellainen, jonka hän jaksaa vai tarvitsisiko hän apua ja saako hän sitä puolisoltaan. Ja jos tarvitsee, millaista se olisi oltava hänen mielestään.

että Aspergerit eivät koe surua samalla tavalla kuin ns. tavalliset ihmiset. Jos heiltä esim. kysyy, että "onko sinulla ikävä jotakin henkilöä tai asiaa", niin he eivät osaa vastata kysymykseen suoraan tai sanovat, että ei. Tai eivät reagoi esim. maailmalla tai ympäristössä tapahtuneisiin kauheisiin asioihin kovin tunteikkaasti.

että Aspergerit eivät koe surua samalla tavalla kuin ns. tavalliset ihmiset. Jos heiltä esim. kysyy, että "onko sinulla ikävä jotakin henkilöä tai asiaa", niin he eivät osaa vastata kysymykseen suoraan tai sanovat, että ei. Tai eivät reagoi esim. maailmalla tai ympäristössä tapahtuneisiin kauheisiin asioihin kovin tunteikkaasti.

Minä olen hyvinkin herkkätunteinen kun on kyse kaikkein lähimmistäni. Mutta tosiaan jos on jotain kaukaisia katastrofeja vaikka koulusurma jossain toisella paikkakunnalla tai tsunami jossain Japanissa, ei se minua tunnetasolla kosketa. Ymmärrän toki että surullinen asia, mutta koska en tunne ketään uhreja ei se minua sen enempää liikuta.

t. 51, as-yh

kun olen ihmetellyt miten nuorekkaita aspit yleensä ovat ja todellinen ikä on jossain 40 paikkeilla. Helposti menisi 18-25 vuotiaista.

Ehkä aspeilla on terveellisemmät elämäntavat ja noudattavat säännöllisesti liikuntaohjelmia tai sellaisia? Tuntemani aspit ovat hyvin pakkoneuroottisia ihonhoidon ja liikunnan+unen suhteen.



Ymmärtävät mitä keho tarvitsee. Kyllähän siinäkin sitä stressiä sitten pukkaa tai ainakin luulisi.

Varmaan As- henkilöitä on moneen lähtöön! Organisointikyvyn puute näyttää olevan yleinen puute. Toinen puute on jokaisesta pienestäkin asiasta hermostuminen. Lisäksi vielä itsekkyys.

Ikävä asia perheen kannalta jos jompikumpi vanhemmista omaa ko piirteitä. Siinä on kestämistä koko perheellä, kun as-persoona hallitsee koko perhettä ikävillä luonteenpiirteillään!

Vierailija kirjoitti:

Varmaan As- henkilöitä on moneen lähtöön! Organisointikyvyn puute näyttää olevan yleinen puute. Toinen puute on jokaisesta pienestäkin asiasta hermostuminen. Lisäksi vielä itsekkyys.

Ikävä asia perheen kannalta jos jompikumpi vanhemmista omaa ko piirteitä. Siinä on kestämistä koko perheellä, kun as-persoona hallitsee koko perhettä ikävillä luonteenpiirteillään!

Nostit sitten tällaisen vuosia vanhan ketjun ihan vaan katkeruuttasi?

En voi olla katkera vaan kauhistunut!

Vierailija kirjoitti:

En voi olla katkera vaan kauhistunut!

Reppana sinä olet.

Vierailija kirjoitti:

jääkö perheen isälle käytännön töiden hoitaminen perheessä kokonaan?

Ei, kysymyksesi on melko pahasti vammainen.

tapauskohtaista

Aspergerin syndrooma ei ole sairaus.

Hesburger syndrooma iha huttua keksittyä soopaa kaikki ihmiset on mitä on tsrvitaa vaan lisää diagnoossseja jotta saadaan myytyä kemikaaleja!

Äitini on asperger ja sosiaalisesti t-o-d-e-l-l-a kömpelö. Tunne-elämää ei ole paitsi nollasta sataan räjähtävät raivokohtaukset jos ei joku onnistu heti tai kaikki mene hänen pillinsä mukaan. Äidilläni on muutenkin kaikenlaisia käytöshäiriöitä ja on käytökseltään ja olemukseltaan kuin 12-vuotias poika. Äidilläni on myös assburgeriin liittyvä selkeä ylemmyydentuntoisuusvamma, jota vihaan yli kaiken. ''Ollaan aatelissukua'' yms. yms.. ja jos vastaan sanot niin ihan armoton raivo ja olkapäät on korvissa ja samanlainen vääntynyt ilme kuin Gretalla,,siis sillä ilmastolikalla.  Minut huostaanotettiin ollessani 4-vuotias äitini mielestä ''ilman mitään syytä''..Äitini kohteli minua, kuten ala-asteen koulupojat kohtelevat toisiaan eikä ymmärtänyt siinä olevan mitään väärää kuten aliravitsemustilassanikaan ja ''makasin turhaan laiskana'' sairaalassa yli kuukauden. Äidilläni oli ja on varmaan edelleen pakkoneuroottiset rutiinit esim. siivouksen kanssa. Äitini vaipui aina autistiseen tilaan siivotessaan pikkutarkasti ja teki siitä aina suuren numeron. Oli todella pelottavaa katsella äidin kummaa käytöstä ja mielipuolista kiroilumuminaa. Muistan niitä pelottavia viikonloppuja, kun olin kitumassa äidilläni. Asuin siis sijaisperheessä ja hyvässä sellaisessa. Äitini ei saanut tavata minua huostaanoton jälkeen lainkaan muutamaan vuoteen, mutta yritti ängetä pihallemme ja kun sijaisäitini häntä yritti häätää pois niin äitini juoksi kuin pikkupoika pitkin pihaa huoritellen ja keskisormea näyttäen. Joku jeesusteli, että asperger on lahja, mutta se on samalla tavalla ''lahja'' kuin psykopatia, narsismi, sosiopatia, kehitysvamma yms...En tunne yhtään siedettävää aspergeria. Töissäkin oli tällainen lapsenomainen jankuttaja riesana, joka vaipui välittömästi autismiplaneetalle jos esim. joku kone sirisi tai oli kiire eikä päässyt mistään yli. Harmitti silti, että häntä kiusattiin töissä ja matkittiinkin päivittäin niitä säikkymishalvauksia, kun jalka jäi tököttämään kuin komedioissa. En pitänyt hänestä, mutta tunsin myötätuntoa ja huomautin työkavereilleni, ''annetaan nyt jo olla'', kun ei ne työt tule tehdyksi toista lannistamalla.

aasipurilaiset kirjoitti:

Äitini on asperger ja sosiaalisesti t-o-d-e-l-l-a kömpelö. Tunne-elämää ei ole paitsi nollasta sataan räjähtävät raivokohtaukset jos ei joku onnistu heti tai kaikki mene hänen pillinsä mukaan. Äidilläni on muutenkin kaikenlaisia käytöshäiriöitä ja on käytökseltään ja olemukseltaan kuin 12-vuotias poika. Äidilläni on myös assburgeriin liittyvä selkeä ylemmyydentuntoisuusvamma, jota vihaan yli kaiken. ''Ollaan aatelissukua'' yms. yms.. ja jos vastaan sanot niin ihan armoton raivo ja olkapäät on korvissa ja samanlainen vääntynyt ilme kuin Gretalla,,siis sillä ilmastolikalla.  Minut huostaanotettiin ollessani 4-vuotias äitini mielestä ''ilman mitään syytä''..Äitini kohteli minua, kuten ala-asteen koulupojat kohtelevat toisiaan eikä ymmärtänyt siinä olevan mitään väärää kuten aliravitsemustilassanikaan ja ''makasin turhaan laiskana'' sairaalassa yli kuukauden. Äidilläni oli ja on varmaan edelleen pakkoneuroottiset rutiinit esim. siivouksen kanssa. Äitini vaipui aina autistiseen tilaan siivotessaan pikkutarkasti ja teki siitä aina suuren numeron. Oli todella pelottavaa katsella äidin kummaa käytöstä ja mielipuolista kiroilumuminaa. Muistan niitä pelottavia viikonloppuja, kun olin kitumassa äidilläni. Asuin siis sijaisperheessä ja hyvässä sellaisessa. Äitini ei saanut tavata minua huostaanoton jälkeen lainkaan muutamaan vuoteen, mutta yritti ängetä pihallemme ja kun sijaisäitini häntä yritti häätää pois niin äitini juoksi kuin pikkupoika pitkin pihaa huoritellen ja keskisormea näyttäen. Joku jeesusteli, että asperger on lahja, mutta se on samalla tavalla ''lahja'' kuin psykopatia, narsismi, sosiopatia, kehitysvamma yms...En tunne yhtään siedettävää aspergeria. Töissäkin oli tällainen lapsenomainen jankuttaja riesana, joka vaipui välittömästi autismiplaneetalle jos esim. joku kone sirisi tai oli kiire eikä päässyt mistään yli. Harmitti silti, että häntä kiusattiin töissä ja matkittiinkin päivittäin niitä säikkymishalvauksia, kun jalka jäi tököttämään kuin komedioissa. En pitänyt hänestä, mutta tunsin myötätuntoa ja huomautin työkavereilleni, ''annetaan nyt jo olla'', kun ei ne työt tule tehdyksi toista lannistamalla.

Kuulostaa kauhealta kyllä äitisi, mutta Aspergerin lisäksi hänellä taitaa olla jotain persoonallisuushäiriötä ja mt ongelmia.