Toivottavasti mun lapset eivät ikinä joudu uusperhekuvioihin..

ole oikeata elämää,uusperheitä on erilaisia ja yleensä täällä raakkuu ne jätetyt lähimammat,jotka syyttää äitipuolia ahneiksi ja itsekkäiksi.

Ja että hänen lapsillaan pitäisi olla etuoikeudet koska ovat syntyneet ensin.Kun ei se niin mene edes ydinperheissä.

ei vastaa todellisuutta, mutta oma arkikokemukseni on uusista puolisoista aikalailla av:n kaltainen. :(

Toivottavasti muunlaisiakin on. ap

perheterapeutti sanoo, että uusperhekuviot ovat todella haastavia, mutta aina on toimiviakin perheitä. Jos lapsesi pääsisi toimivaan uusperhekuvioon, niin hehän vain oppisivat uusia selvitymisstrategioita elämään.

aina ei saa mitä haluaisi. Ei silti, mutta meillä toimii tämä perhe paremmin, kuin ydinperhe muinoin.

Eipä tosin ole vanhimpien lasten isää ja exää kuvioissa mukana.

On vain me. Minä, uusi mies, edellisestä lapset ja yhteinen lapsi.

Kaikki toimii.

Ero tapahtui lasten ollessa ihan pieniä (taapero ja vauva) ja nyt ovat jo koululaisia. Eivät nuo muista ydinperheessä ikinä asuneensakaan ja tähän kuvioon ovat jo tottuneet.

sinähän siitä päätät?

kun niille vanhoille lapsille pitäisi kustantaa aina kaikki samat ja vielä enemmänkin,kun ovat kokeneetkin niin kovia.Silloin veisin kyllä perheneuvolaan,kun ei sitä pahaa oloa rahalla paikata.

että toivon voivani päättää tästä asiasta, mutta ikinä ei voi tietää, jos mies hurahtaa ja lähtee. Jokaiselle voi mielestäni käydä niin, vaikka se ei tuntuisikaan todennäköiseltä. ap

on lähtökohtaisesti hyvä lapselle. Parempi paljon välittäviä ihmisiä ympärillä kuin vähän välittäviä ihmisiä ympärillä.

Tarkoitan, että netissä sitä puretaan pahaa oloa. Ei täällä kukaan huuda, että "oikeestaan meilä kaikki on ok.."



Onhan se totta, että uusperheet on usein haastavia, mutta se johtuu siitä, että uusperhettä ei eletä uusperheenä vaan yritetään tehdä siitä jotenkin ydinperhe. Rennoin rantein ilman stressiä, siitä tulee hyvää! Omassa kaveripiirissä on yksi ongelmallinen uusperhe ja siinä se kaveri (äitipuoli) yrittää liian paljon. Otti heti alusta ideologian, jonka mukaan miehen lapset on osa hänen perhettään joka suhteessa ja panostaa mahdottomasti yhteiseen aikaan. Jotenkin siitä on silti tullut vaikeaa. Sen sijaan tälläiset rennon linjan äitipuolet kuten minä päästään helpolla ja turhia jännitteitä ei ole. Miehen lapset tuli kaupan päälle ja en pahemmin tunteillut mihinkään suuntaan. En vaatinut hahmottamaan itseäni heitä heti perheenjäsenikseni ja en muutenkaan ottanut mitään "me ollaan iloinen perhe" -asennetta vaan annoin asioiden soljua omaa tahtiaan. Ilman turhaa painetta ja stressiä tutustuin lapsiin leppoisasti ja nyt 8 vuoden kokemuksella voin sanoa, että harvoin tapaa näin toimivaa uusperhettä kuin meillä.



Ydinasiat on: ei toisen lapsia tarvi rakastaa, koska rakastaa vanhempaa. Sellaista ei saa vaatia kukaan ja miehenkin pitää hyväksyä, että sitä tutustutaan rauhassa ilman tunnepaineita. Ne tulee sieltä, kun annetaan mahdollisuus. Ja jos ei rakasta, niin ainakin on kiintynyt. Toinen tärkeä asia on, että vaikka uusperheessä kaikki lapset ovat perheessä, niin se koti on kuitenkin aikuisten koti ja kenelläkään ei ole oikeutta sanella tai kävellä aikuisen yli hänen omassa kodissaan. Kunnioitusta kummankin aikuisen omaan tilaan ja tapaan elää. Toisaalta kunnioitusta lasten isäsuhteelle.



Ja tärkeintä: ottakaa mies, joka on sujut etäisyytensä kanssa. Mies, jolla on munaa olla isä ja sanoa myös "ei" lapsilleen.

uusperheessä pitää hyväksyä, ettei sitä voi saada ydinperheeksi. Niillä menee pieleen, jotka yrittävät saada uuden kokonaisuuden samanlaiseksi kuin ydinperhe olisi. Uusperhe on ihan eri yksikkö.

Toivottavasti saamme tämän ydinperheemme pysymään kasassa, valitettavasti minunkin arkikokemukseni ovat enimmäkseen aika raadollisia. Perheneuvola voisikin olla hyvä avioerolapsille, liian usein avioeron merkitystä lapsille vähätellään. Tuntuu riittävän että aikuiset voivat hyvin ja lapsien pitää vaan sopeutua. Ilman muuta niitä vanhempia lapsia pitääkin ajatella ensin, he ovat syyttömiä perheensä rikkoutumiseen ja uuden perheen muodostumiseen. Samoin he eivät ole vastuussa uuden perheen taloudellisesta tilasta eivätkä siitä kuinka monta lasta siellä on. Meidän ydinperheessämme on selvää että teinimme tarpeet ja kulutus ovat suurempia kuin taaperon, turha niitä on samalle tasolle vetääkkään.



Joku kirjoitti katkerista lähiäideistä, enemmän minun silmiini on sattunut äitipuolien kirjoituksia jotka eivät siedä puolisonsa lapsia silmissään, saati että nämä lapset jotain huomiota tai taloudellista etua saisivat. Exät ovat aina olleet syynä eroon, mies on viatontakin viattomampi. Onneksi sentään palstoillakin on hyviäkin äitipuolia jotka ovat ottaneet myös miehensä lapset perheeseensä kuten kuuluukin. Ehkä kuvaavaa todellisesta tilanteesta kuitenkin on se, kun muutamaa tapausta tässä seurailtuamme miehenikin totesi että jos ero tulisi niin hän ei ikinä mihinkään uusperhekuvioon lähtisi.

meillä on uusperhe, eikä meidän elämämme eroa mitenkään ydinperheen elämästä. Todella harva edes tietää, että olemme uusperhe.

Juuri tässä olen seurannut ystäväni kuviota, jossa on erottu, menty saman tien uusien kanssa yhteen, tehty lapsia, ostettu talot jne.



Teini-ikäiset lapset oireilevat nyt muutaman vuoden jälkeen molemmat tosi pahasti eikä ihmekään kun lapsia on pienestä saakka pompoteltu huushollista toiseen ja isä-, äiti- ja mummopuolien kanssa on jatkuvaa säätöä...



Toinen ystäväni on taas se "katkera äitipuoli", joka on itse lapsettomana lähtenyt pyörittämään pikkulapsirumbaa eikä ole mukavaa kuultavaa sekään arki exineen, ex-anoppeineen, exän nyxineeen ja mitä kaikkea niitä nyt voikaan olla.



En yhtään epäile, etteikö toimivia uusperhesysteemejäkin olisi, mutta en sitä kyllä omille lapsilleni toivo - ainakaan siten, että jos meille ero jostain syystä joskus tulee, niin se uusperhe pannaan saman tien pystyyn ilman että lapsilla on aikaa edes sopeutua itse eroon, saati sitten uuteen perheeseen.

koskaan puoliso kuole. Kun sehän tarkoittaisi tuomiota yksineloon kunnes lapset kasvavat aikuisiksi.

meillä on uusperhe, eikä meidän elämämme eroa mitenkään ydinperheen elämästä. Todella harva edes tietää, että olemme uusperhe.

kerroin kun isä meni lapselleen lupaamaan lahjan joka maksaa puolet meidän kk tuloista tällä hetkellä kun olen kotihoidontuella,niin minkä viharyöpyn sain!



Vaikka kerroin että eksä on hyvin toimeentuleva uudessa liitossa oleva niin kaikki mitä täältä olen lukenut kääntyi päälaelleen.



Minä olin laiska joka haluan olla kotona(lapsemme takia)enkä saisi puuttua siihen mitä ikinä isä haluaa lapselleen ostaa,koska ne rahat on hänen.

Miksi meidän yhteinen lapsi onkin yllättäen se vähempiarvoinen,joka pitää pk.hon laittaa kun vanhempi lapsi on myös saanut vauvana olla kotona?

Pidän siitä lapsesta oikeasti ja haluan että saakin mitä toivoo,mutten meidän talouden kustannuksella.

14

Muutenkin uutta perhettä harvoin ollaan kuoleman jälkeen perustamassa heti kun hautajaisista on kotiin päästy ja monissa uusperheissä ei edes niitä hautajaisia ole vietetty kun jo pitäisi olla kuin ydinperhe konsanaan. Lasten toipuminen erosta vie vuosia, samoin aikuisien käsittely asiasta. harvassa uusperheessä kuitenkaan odotetaan näin kaua tai edes edettäisiin lasten tahtiin. Minulle lasten edun ajatteleminen on niin itsestään selvää että uusperheeseen joka heille millään tapaa olisi vastenmieleinen en lähtisi. Mielummin sitten yksin, ei se yksinolokaan niin kamalaa ole :)

kerroin kun isä meni lapselleen lupaamaan lahjan joka maksaa puolet meidän kk tuloista tällä hetkellä kun olen kotihoidontuella,niin minkä viharyöpyn sain!

Vaikka kerroin että eksä on hyvin toimeentuleva uudessa liitossa oleva niin kaikki mitä täältä olen lukenut kääntyi päälaelleen.

Minä olin laiska joka haluan olla kotona(lapsemme takia)enkä saisi puuttua siihen mitä ikinä isä haluaa lapselleen ostaa,koska ne rahat on hänen.

Miksi meidän yhteinen lapsi onkin yllättäen se vähempiarvoinen,joka pitää pk.hon laittaa kun vanhempi lapsi on myös saanut vauvana olla kotona?

Pidän siitä lapsesta oikeasti ja haluan että saakin mitä toivoo,mutten meidän talouden kustannuksella.

Sinä käännät että ongelmana on etälapsi tai miehesi eks vaikka ongelma on ihan sinun ja miehesi. Eikö miehesi ole täysivaltainen ja järkinen aikuinen joka tietää mitä voi lapselleen luvata? Ja jos lupaa niin myös lupauksensa pitää! Aika hassua jos minä olisin miestäni kieltelemässä mitä hän saa ostaa ja mitä ei, kyllä tuo itsekin tasan tarkkaan teitää mihin on varaa. Jos hän jotain turhan kallista ostaisi niin itse myös huolehtisi siltä osin taloudesta. Mutta edelleen sinä marttyyri äitipuoli hyvä, et sinä ole miehesi äiti joka huolehtii tai kieltää hänen talouden käytöstään. Kyseinen aikuinen vastaa siitä aivan itse, tai niin ainakin pitäisi mennä. Tuntuu vain jollain äitpuolilla olla kova tarve kontrolloida sitä ettei ne etälapset nyt vaan mitään saisi kun se yhteinen kultamussu tarvii kultalusikan suuhunsa.