Tutkija: Pienet lapset vaarassa vahingoittua päiväkodeissa
Hämmästyn sitä, kun ihmiset sanovat laittavansa kaksivuotiaan lapsen päiväkotiin, jotta hän kehittyisi sosiaalisesti. Päinvastoin voi olla vaarana, että hän vahingoittuu.
Kasvatustieteiden tohtori, yliopistolehtori ja tietokirjailija Erja Rusanen on huolissaan lapsista. Hänen mielestään alle kolmevuotiaita lapsia ei pitäisi viedä päiväkotiin ollenkaan.
"Hämmästyn sitä, kun ihmiset sanovat laittavansa kaksivuotiaan lapsen päiväkotiin, jotta hän kehittyisi sosiaalisesti. Päinvastoin voi olla vaarana, että hän vahingoittuu."
Rusanen esittelee ajatuksiaan lastenkasvatuksesta juuri julkaistussa kirjassaan Hoiva, kiintymys ja lasten kehitys. Ne pohjaavat brittiläisen psykoanalyytikon ja psykiatrin John Bowlbyn kehittämään kiintymyssuhdeteoriaan. Sen mukaan lapsen tulisi pysyä kolmevuotiaaksi mahdollisimman lähellä sitä aikuista, johon hän on ensisijaisesti kiintynyt. Se henkilö on äiti. Toissijaisia kiintymyksenkohteita ovat isä, sukulaiset, ystävät, hoitajat.
Rusasen mukaan ero ensisijaisesta hoivaajasta voi aiheuttaa lapsessa ahdistusta ja hylkäämisen tunteita. Jos ne jatkuvat pitkään, lapsesta voi tulla sosiaalisesti kykenemätön ja ahdistunut aikuinen.
"Mitä pienempi lapsi on, sitä kokonaisvaltaisemmin hän vaatii, että hoivaaja on hänen kanssaan", Rusanen sanoo.
"Irrottautuminen tapahtuu pikkuhiljaa kasvun myötä. Ihmisen itsenäisyys syntyy suhteellisen pitkän ja voimakkaan riippuvuuden kautta."
Eikö Rusanen vahvista tällä äitimyyttiä, joka vaatii naiselta hoivavastuuta ja väheksyy isän merkitystä?
"Olen sitä mieltä, että äidit ovat lapselle tärkeimpiä tietyssä vaiheessa, mitä nykyään yritetään jotenkin hämärtää. Vuosittain vain pieni osa väestöstä saa lapsen. Jotenkin tuntuu, että kaikki ovat sen lapsen suhteen jaolla. Lopulta ne muutamat vuodet ovat aika pieni aika naisen elämässä."
Hän myöntää, että ne muutamat vuodet voivat vaikuttaa esimerkiksi naisen asemaan työelämässä.
"En tarkoita sitä, että naisen pitäisi jäädä kaikesta kokonaan pois, kun hän hoivaa ja uudistaa yhteiskuntaa lasten kautta. Suurin osa töistä on kuitenkin aika tavallisia tehtäviä. Sellaisia, missä ei tehdä uraa."
Rusasen mielestä äitien pitäisi vaatia, että yhteiskunta tukisi lasten varhaisvuosien kotihoitoa paremmin taloudellisesti. Kotiäitien työn pitäisi kerryttää myös eläkettä.
Koska kaikki äidit eivät voi tai halua olla pienten lasten kanssa kotona, Rusanen muuttaisi päivähoitojärjestelmää kiintymysteorian mukaiseksi niin, että lapsilla olisi päiväkodeissa omahoitajat aina viisivuotiaiksi saakka.
"Korvaavan hoivan pitää olla niin hyvää, että lapsi voi kiintyä uuteen ihmiseen."
Ihanteellista olisi, että lapsella oli mahdollisuus tutustua hoitajaansa mahdollisimman hyvin, jopa valita hänet.
Lisää aiheesta sunnuntain Helsingin Sanomissa.
Kommentit (5)
en jaksa provosoitua tästä sen enempää
on nykyään vaan niin kiire toteuttaa itseään ja kerätä omaisuutta että unohdetaan ne lapset. Lapset on ne jotka sopeutuu kaikkeen mitä vanhemmat päättää. Onhan tälläkin palstalla mammoja jotka on pistäneet esikoisen päivähoitoon 1v:na toisen lapsen syntyessä koska esikoinen tarvii kavereita ja sosiaalisuutta. Tutkimukset ym. on vain vanhempien syyllistämistä jne. jotka voi ohittaa olankohautuksella.
mä laitoin 2 kpl 2,5 vuotiasta päiväkotiin, kun 3. lapsi syntyi.
millä rahoilla ostetaan kaupasta ruokaa, millä hankitaan vaatteet ja muut tarvikkeet?
Yhteiskunta ei salli ihmisten hoitavan lapsia kotonaan, koska tarvitaan kahden ihmisen tulot, että voidaan maksaa asuminen. Pk-seudulla se ei meinaa riittääkään. Enkä tarkoita mitään ökyasumista, vaan ihan tavallista asuntoa.
Ja miten käy työmarkkinoilla ihmiselle, joka on ollut edes vuoden pois? Ei enää uutta paikkaa tule.
En ota kantaa siihen, että onko tuo oikein vai väärin, koska molempia kantoja voisi perustella, mutta tällaisissa tutkimuksissa tuodaan aina järjestelmällinen ongelma yksilöiden viaksi, ja se on väärin. Toinen vaihtoehto on sitten se, että kaikki, joilla ei ole varaa olla käymättä töissä, lopettavat lasten tekemisen. Miksei.
Olin iloinen saadessani lapseni kuoltua yhteydenottoja myös lapsen vanhasta tarhasta jossa lapsi oli 2- vuotiaasta 4- vuotiaaksi saakka.
Lapselleni oli tarha tärkeä ja rakas paikka jossa oli hyviä hoitajia ja ihania kavereita. Ne muistot kantaa.
Kiitos Tesoman tarhaan.