Missä vaiheessa koulunkäynti muuttuu vaativaksi?

Itselläni koulun käynti oli helppoa lukioon asti.



Lukiossa joutuikin lukemaan pärjätäkseen, ja se oli kauhea shokki :)

Kolmannella luokalla aletaan jo vaatia asioita. Tulee vieras kieli, enemmän läksyjä, kokeita. Seuraava hyppäys tulee vitosella, uusia aineita (fyke, bg, hi) ja erilaista opiskelua esim. kokeisiin.



Seiskalla koulu muuttuukin jo aika erilaiseksi kun on joka aineessa eri opet ja opet ovat erikoistuneet omiin aineisiinsa. Monelta olen kuullut ja oman esikoisen kohdalla kokenutkin sen, että tuolloin seiskalla koulu alkaa kiinnostaa eri lailla, varmaan juuri siitä syystä, että aineenopet osaavat tehdä oman aineensa opiskelusta kiinnostavaa. Mutta toisaalta yläkoulussa sitten vaaditaankin jo sitä, että oppilaat huolehtivat koulunkäynnistään, läksyjä ja kokeita on enemmän jne. Tästä eteenpäin en nykykoulusta osaa sanoa, kun vanhin on vasta kasilla.

Itselläni koulun käynti oli helppoa lukioon asti. Lukiossa joutuikin lukemaan pärjätäkseen, ja se oli kauhea shokki :)

Minulla koulunkäynti oli helppoa väitöskirjan tekoon asti, mutta tässä puhutaan tämänhetkisestä koulusta.

ja se vaativuus ei lisäksi johdu "opittavan asian" vaativuudesta, vaan aika paljon omista luonteenpiirteistä - onko hiljaa istuvaa ja tarkkailevaa vai osallistuvaa tyyppiä, ja kumpaa opettaja sattuu tällä kertaa hakeamaan. Se ei niinkään riipu lahjoista, vaan siitä, oppiiko sattumalta juuri sillä tavalla kuin käsillä oleva opettaja opettaa - jos pystyy oppimaan monilla eri tavoilla, pääsee tietysti aina helpommalla.



Mä en ole joutunut "tekemään töitä" missään vaiheessa, ja oon lukenut tohtoriksi ja ollut sen jälkeen työelämässäkin. Mieheni on älykyyystestien mua mua avaruudellisesti ja matemaattisesti fiksumpi, mutta sille koulu teetti töitä jo kolmannella luokalla.

Musta vaatimukset alkaa siinä kolmannen neljännen luokan tienoolla. Lisää haastetta tuli sen jälkeen omaan makuun (kieliä lukuunottamatta, olin heikko niissä jo siinä kuudennella vaikka alotin enkun kolmosella ja saksan nelosella) niin siinä seiskan kasin paikkeella.

Mutta niihin jäävissä väleissä eteneminen ns. tasasemman hitaampaa. Sit nois vaiheis tuntu et tuli ihan muutoksii koulunkäyntiin.



Ja olen vuosimallia -91 eli ei siitä peruskoulun loppumisesta täällä ainakaan ole kuin reilun neljä vuotta.

Jos on oppinut töitä tekemään, ei lukion alkukaan ole ylivoimainen.

Jos on oppinut töitä tekemään, ei lukion alkukaan ole ylivoimainen.

ja se oli itselleni turhan myöhäinen hetki opetella opiskelua. Lukiokin meni vain paikallaololla. Yliopistossa se ei enää toimi, kun tentit on kirjoista, pelkillä luennoilla ei pärjää.

ennen kuin olin tilanteessa, ettei pelkällä hyvällä kuulomuistilla ja kikkailulla selvinnytkään ihan kaikesta...

Toinen opettaja vaatii enempi, kun toinen. Valitettavasti tästäkin kokemusta... :( Opettajan lepsuilu vaan ei pidemmän päälle ole kiva juttu.



Meillä oli kolmannella hiukan haasteellisempaa, mutta äkkiä siihen tottuivat. Vitosella tuli lisää tunteja, joten sen alkuun olivat hiukan väsyneempiä. Mutta uskoisin, että seiskan alkaessa tulee enempi haastetta. Ekaluokkalaiseni pitää koulunkäyntiä tosi helppona.. Onneksi opettaja on antanut paljon lisätehtäviä, niin koulunkäynti on mieleistä! Eli ei meillä ainakaan vielä ole tullut mitään vaikeeta lapsilla vastaan, vanhin on nyt kutosella.

niin on se sitä usein sinne lukioon asti. Mutta ei se kaikilla muutu vaativaksi siinäkään kohdin.

ensimmäisen kerran oikeita haasteita.

kaikkein isoin hyppäys on kolmannelle siirtyminen jolloin opiskeluote muuttuu "tieteellisemmäksi" ja toki uusia aineitakin tulee. Toinen isompi hyppäys on viitoselle siirtyminen. Ilmeisesti tätä tarkoitit (jätän nuo lukiot ja yliopistot tässä huomiotta)

Yksinkertaista ajattelua teillä.