Lue keskustelun säännöt.
onkohan lemmikkien pito sittenkään niin hyvä juttu lapsille...
17.10.2011 |
Meillä ollaan murhemielellä. Yksitoistavuotiaan lemmikkihiiri vetelee viimeisiään, joudumme viemään sen nukutettavaksi kasvaimien takia. Lapsi on kovin hellämielinen ja tunteikas, ja ehti reilussa puolessa vuodessa kiintyä lemmikkiinsä kovasti. Uutta ei tilalle hänen mukaansa oteta (toinen hiirikaksikosta jää siten yksin), koska ei halua lisää luopumisia.
Aloin siitä miettiä, mitä lemmikin omistaminen lapsille merkitsee. Joo, vastuuta oppii varmaan ja kiintyy lemmikkiinsä. Ja oppii elämistä yhtä sun toista.
Mutta toisaalta kaikki lemmikit kuolevat aikanaan, pienten lemmikkien elinikä on erityisen lyhyt. Onko sellainen toistuva luopumis-tuskakaan kamalan hyväksi, varsinkaan jos lapsi on herkkä?
Ainakin nyt lapsi on kovin masentunut ja alla päin. Saa nähdä, kauanko kestää, että piristyy taas. Voi raasua...
Kommentit (30)
mutta toki elämistäkin... siis surusta ja surutyöstä, mikä varmaan on tietyssä määrin hyväkin oppia, mutta kannattaako siis ehdoin tahdoin lasta siihen lemmikkien kautta "tutustuttaa"....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkään en halua koiran- tai kissankarvoja huusholliin ja toisekseen lasten kanssa käy yleensä niin, että kun kasvavat niin koiran lenkitys ja hoito jää kuitenkin vanhempien vastuulle.
Mitään hiirtä, hamsteria tai muuta rottaa en voisi sietää muutenkaan.
kasvatusgurun mukaan lapsellla olisi hyvä olla lemmikki, jonka kautta oppii luopumista. Olisi myöhempää elämää varten hyvä asia, että on käynyt läpi luopumista. Tiedä häntä?
kasvatusgurun mukaan lapsellla olisi hyvä olla lemmikki, jonka kautta oppii luopumista. Olisi myöhempää elämää varten hyvä asia, että on käynyt läpi luopumista. Tiedä häntä?
noin varmaan onkin. Mutta toisaalta, lapset ovat erilaisia, osa on (kuten tämä minun tunteikas esikoiseni) kovin herkkiä. Enpä tiedä minäkään...
ap
Ihan jo häkkieläinten kärsimyksen vuoksi en suosittele kenellekään häkkilemmikkejä.
Mutta kissa tai koira lemmikkinä on mielestäni ok, kunhan sitä osaa hoitaa hyvin. Lemmikki vaatii Paljon hoitoa ja läsnäoloa, mutta antaa paljon takaisinkin: ihminen saa läheisyyttä ja ystävyyttä yms.
Kissa ja koira elävät yleensä pitkään. Niihin kiintyy syvästi, ja niiden kuolema on hyvin surullista. Mutta ne sentään elävät kymmeniä kertoja pitempään kuin häkkihiiret. Eli ehkä kissa tai koira olisi sopivampi lemmikiksi ap:n perheeseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan jo häkkieläinten kärsimyksen vuoksi en suosittele kenellekään häkkilemmikkejä.
Mutta kissa tai koira lemmikkinä on mielestäni ok, kunhan sitä osaa hoitaa hyvin. Lemmikki vaatii Paljon hoitoa ja läsnäoloa, mutta antaa paljon takaisinkin: ihminen saa läheisyyttä ja ystävyyttä yms.
Kissa ja koira elävät yleensä pitkään. Niihin kiintyy syvästi, ja niiden kuolema on hyvin surullista. Mutta ne sentään elävät kymmeniä kertoja pitempään kuin häkkihiiret. Eli ehkä kissa tai koira olisi sopivampi lemmikiksi ap:n perheeseenkin.
Olen astmaatikko ja allerginen kissoille ja koirille. Tuo häkkihiiri on hyvä vaihtoehto meille, koska elää yhdessä paikassa (lapsen huoneessa), eikä levitä eläinpölyä pitkin kotia.
En nyt varsinaisesti etsi neuvoa siihen, minkä eläimen valita, kyse on vähän eri asiasta. Ja ps: nämä hiirulaiset eivät ainakaan kärsi(neet) ja tämä kasvaimista kärsiväkin on vielä ihan virkeä otus, viedään nukutettavaksi ENNEN kuin alkaa kärsiä kipuja.
ap
Mitä helvataa tähän liittyy se, mikä ap:n lapsen lemmikki on?
Ja aika asiatonta alkaa moittia ap:tä suurinpiirtein eläintenkiduttajaksi ja samaan hengenvetoon suositella tilalle koiraa.
Eikö teillä av-mammoilla ole pätkääkään empatiakykyjä vai onko tää teidän mielestä jotenkin erityisen triviaali aihe? Siinä tapauksessa pysykää ketjusta poissa!
Minusta se on juuri kuten ap sanot, eli että mitään kaikkia lapsia koskevaa yleistä ohjetta on mahdoton sanoa. Teidän lapselle lemmikit ei ehkä sitten sovi.
Mutta älä sitä sure, että oisit lapsellesi nyt jotakin kauheaa traumaa aiheuttanut, hyvä se luopumiskokemus varmaan joskus ennen aikuisikää on kokea.
Muttei tosiaan joka vuosi uudestaan, kuten pienten jyrsijöiden kanssa voi ikävä kyllä käydäkin.
Tsemmiä ja hali lapsellesi, se tuska menee ajan kanssa ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvin, mitä tässä pähkin. Mutta en itse epäile, että tuossa erityisemmin vittuillaan. (Toivon mukaan ei ainakaan) Ihan relevantti pointtihan se on, miten pitkäikäisen lemmikin ottaa... tosin tässä tilanteessa se on myöhäistä jälkiviisautta.
Mutta jos joku nyt miettii, mikä lemmikki olisi hyvä, sitä varmaan kannattaakin pohtia.
Toisaalta, mikä eläin tahansa voi sairastua ja kuolla. Serkulta kupsahti juuri vasta nelivuotias kilppari, ja ne sentään elävät YLEENSÄ kymmeniä vuosia.
ap
kasvatusgurun mukaan lapsellla olisi hyvä olla lemmikki, jonka kautta oppii luopumista. Olisi myöhempää elämää varten hyvä asia, että on käynyt läpi luopumista. Tiedä häntä?
noin varmaan onkin. Mutta toisaalta, lapset ovat erilaisia, osa on (kuten tämä minun tunteikas esikoiseni) kovin herkkiä. Enpä tiedä minäkään...ap
että herkkä/tunteikas lapsi on sitä todennäköisesti aina, aikuisenakin. Siten voisi ajatella että tämä oli hyvä "valmentava" kokemus koska jokainen joutuu elämänsä varrella luopumaan. Lapsi toipuu nopeasti :)
-uusi ketjussa-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan jo häkkieläinten kärsimyksen vuoksi en suosittele kenellekään häkkilemmikkejä.
Mutta kissa tai koira lemmikkinä on mielestäni ok, kunhan sitä osaa hoitaa hyvin. Lemmikki vaatii Paljon hoitoa ja läsnäoloa, mutta antaa paljon takaisinkin: ihminen saa läheisyyttä ja ystävyyttä yms.
Kissa ja koira elävät yleensä pitkään. Niihin kiintyy syvästi, ja niiden kuolema on hyvin surullista. Mutta ne sentään elävät kymmeniä kertoja pitempään kuin häkkihiiret. Eli ehkä kissa tai koira olisi sopivampi lemmikiksi ap:n perheeseenkin.
Olen astmaatikko ja allerginen kissoille ja koirille. Tuo häkkihiiri on hyvä vaihtoehto meille, koska elää yhdessä paikassa (lapsen huoneessa), eikä levitä eläinpölyä pitkin kotia.En nyt varsinaisesti etsi neuvoa siihen, minkä eläimen valita, kyse on vähän eri asiasta. Ja ps: nämä hiirulaiset eivät ainakaan kärsi(neet) ja tämä kasvaimista kärsiväkin on vielä ihan virkeä otus, viedään nukutettavaksi ENNEN kuin alkaa kärsiä kipuja.
ap
Kirjoittaja tarkoitti että häkkieläinten elämässä sinällään jo se pienessä häkissä eläminen aiheuttaa kärsimystä. Luonnossa kun nuo eläimet elävät kilometrien reviirillä, kaivelevat tunneleita jne. Ei siitä pirteydestä voi mitään päätellä.
En nyt ehdi jatkaa enempää, mielenkiintoinen aihe.
kasvatusgurun mukaan lapsellla olisi hyvä olla lemmikki, jonka kautta oppii luopumista. Olisi myöhempää elämää varten hyvä asia, että on käynyt läpi luopumista. Tiedä häntä?
noin varmaan onkin. Mutta toisaalta, lapset ovat erilaisia, osa on (kuten tämä minun tunteikas esikoiseni) kovin herkkiä. Enpä tiedä minäkään... ap
Eiköhän se ole hyvä ihan jokaisen lapsen(kin) nähdä ja tiedostaa että kuolema tulee kaikille ennemmin tai myöhemmin, eikä hyssytellä ja keksiä jotain TaivaanIsä- roskaa. Ihmiset alkaa olla niin vieraantuneita elämän realiteeteista, no kaiken maailman terapeutit tietysti hykertelee käsiään kun pienimmätkin asiat ahistaa niin että terapiaa tarvitaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan jo häkkieläinten kärsimyksen vuoksi en suosittele kenellekään häkkilemmikkejä.
Mutta kissa tai koira lemmikkinä on mielestäni ok, kunhan sitä osaa hoitaa hyvin. Lemmikki vaatii Paljon hoitoa ja läsnäoloa, mutta antaa paljon takaisinkin: ihminen saa läheisyyttä ja ystävyyttä yms.
Kissa ja koira elävät yleensä pitkään. Niihin kiintyy syvästi, ja niiden kuolema on hyvin surullista. Mutta ne sentään elävät kymmeniä kertoja pitempään kuin häkkihiiret. Eli ehkä kissa tai koira olisi sopivampi lemmikiksi ap:n perheeseenkin.
Olen astmaatikko ja allerginen kissoille ja koirille. Tuo häkkihiiri on hyvä vaihtoehto meille, koska elää yhdessä paikassa (lapsen huoneessa), eikä levitä eläinpölyä pitkin kotia.En nyt varsinaisesti etsi neuvoa siihen, minkä eläimen valita, kyse on vähän eri asiasta. Ja ps: nämä hiirulaiset eivät ainakaan kärsi(neet) ja tämä kasvaimista kärsiväkin on vielä ihan virkeä otus, viedään nukutettavaksi ENNEN kuin alkaa kärsiä kipuja.
ap
Kirjoittaja tarkoitti että häkkieläinten elämässä sinällään jo se pienessä häkissä eläminen aiheuttaa kärsimystä. Luonnossa kun nuo eläimet elävät kilometrien reviirillä, kaivelevat tunneleita jne. Ei siitä pirteydestä voi mitään päätellä.
En nyt ehdi jatkaa enempää, mielenkiintoinen aihe.
jos nyt aletaan hiuksia halkoa, niin myös koirat ja kissat ovat luonnostaan eläimiä, jotka elävät luonnossa kymmenien kilometrien alalla vapaana.
Eivätkä kytkettynä tai kerrostalossa tms. Mietipä nyt vähän, ennen kuin elämöit. Hiiret elävät toki ahtaammin häkissä kuin vaikkapa ladossa, mutta hyvää elämää silti, on aktiviteettia ja hyvää ruokaa.
ap
kasvatusgurun mukaan lapsellla olisi hyvä olla lemmikki, jonka kautta oppii luopumista. Olisi myöhempää elämää varten hyvä asia, että on käynyt läpi luopumista. Tiedä häntä?
noin varmaan onkin. Mutta toisaalta, lapset ovat erilaisia, osa on (kuten tämä minun tunteikas esikoiseni) kovin herkkiä. Enpä tiedä minäkään... ap
Eiköhän se ole hyvä ihan jokaisen lapsen(kin) nähdä ja tiedostaa että kuolema tulee kaikille ennemmin tai myöhemmin, eikä hyssytellä ja keksiä jotain TaivaanIsä- roskaa. Ihmiset alkaa olla niin vieraantuneita elämän realiteeteista, no kaiken maailman terapeutit tietysti hykertelee käsiään kun pienimmätkin asiat ahistaa niin että terapiaa tarvitaan...
Tätä tässä pähkin minäkin ja tiedostan hyvin tuon pointtisi. TOISAALTA (kun asiat eivät ole mustavalkoisesti joko tai) se on niinkin, että lapsi kokee pienimuotoisia luopumisia pitkin lapsuuttaan, mm. kavereita muuttaa pois jne.
Joten kysymys kuuluikin, pitääkö niitä luopumisia ja kuolemaa todistaa ehdoin tahdoin? Ei välttämättä...
Ja kuten sanottua, meillä ei ainakaan taideta ottaa lisää hiiriä, koska ne ovat kovin lyhytikäisiä ja niitä kuolemisia pitäisi sitten surra 1-2 vuoden välein. Mikä kyllä on vähän liikaa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvatusgurun mukaan lapsellla olisi hyvä olla lemmikki, jonka kautta oppii luopumista. Olisi myöhempää elämää varten hyvä asia, että on käynyt läpi luopumista. Tiedä häntä?
noin varmaan onkin. Mutta toisaalta, lapset ovat erilaisia, osa on (kuten tämä minun tunteikas esikoiseni) kovin herkkiä. Enpä tiedä minäkään...ap
että herkkä/tunteikas lapsi on sitä todennäköisesti aina, aikuisenakin. Siten voisi ajatella että tämä oli hyvä "valmentava" kokemus koska jokainen joutuu elämänsä varrella luopumaan. Lapsi toipuu nopeasti :)
-uusi ketjussa-
poisteta, se voi masentaa tyystin lapsen. Lapsillakin kun on masennusta.
ap
hyvä oppia pienen lemmikin kautta. Herkälle lapselle esim läheisen ihmisen kuolema voi olla niin järkyttävä kokemus että se heilauttaa koko elämää pitkäksi aikaa.
Lemmikkien kuolemien kautta oppii, että vaikka yhden hiiren elämä loppuu, niin maailma rullaa silti radallaan. Hiiri jatkaa kiertokulkuaan, eli ravitsee kasveja ja synnyttää uutta elämää tavallaan. Luulen että tulevat surut lemmikin kuolemasta ovat jo pienempiä.
Vanhemman tehtävä on lohduttaa, mutta liiaksi ei saa mennä tunnekuohuun mukaan ettei lietso surua. Asiasta pitää kuitenkin päästä yli.
Vanhemman tehtävä on lohduttaa, mutta liiaksi ei saa mennä tunnekuohuun mukaan ettei lietso surua. Asiasta pitää kuitenkin päästä yli.
aivan samaa mieltä olen.
ap
ei voi muuta sanoa. Mitä elämässä voi sitten tehdä - kaikki loppuu aikanaan, äkisti, myöhemmin, mikä milloinkin.
Tulee kaikenlaisia hankaluuksia, vaivoja, sairauksia ja luopumisia mitä kellekin.
Toisaalta säälittää kaikki ne lapset joiden itsekkäät ja mukavuudenhaluiset vanhemmat eivät suostu hankkimaan mitään lemmikkiä. Voihan sitä lastakin kuunnella ja kunnioittaa hänenkin toiveitaan välillä.
Ihan jo häkkieläinten kärsimyksen vuoksi en suosittele kenellekään häkkilemmikkejä.
riipu siitä, miten niitä "häkkieläimiä" pitää, kärsivätkö ne vai ei.
ei voi muuta sanoa. Mitä elämässä voi sitten tehdä - kaikki loppuu aikanaan, äkisti, myöhemmin, mikä milloinkin.
Tulee kaikenlaisia hankaluuksia, vaivoja, sairauksia ja luopumisia mitä kellekin.
Toisaalta säälittää kaikki ne lapset joiden itsekkäät ja mukavuudenhaluiset vanhemmat eivät suostu hankkimaan mitään lemmikkiä. Voihan sitä lastakin kuunnella ja kunnioittaa hänenkin toiveitaan välillä.
että KOSKA niitä pettymyksiä, suruja ja luopumisia tulee joka tapauksessa ja väistämättä, onko sellainen lemmikkien toistuva menetys nyt ainakaan kauhean hyväksi herkälle lapselle. Se on kova paikka aikuisellekin, saati lapselle.
Enpä tiedä...
- ap, joka itsekin pari h sitten itki eläinlääkärin vastaanotolla -
Ei kaneja välttämättä ulkoiluteta sen kummemmin kuin jotain jyrsijääkään. Eikä kai kukaan koko kotiaan tee kaniturvalliseksi, kun kanin hommaa - korkeintaan ehkä yhden huoneista. Jos kani vaeltelisi ihan valvotta, olisi koti papanoissa aika äkkiä.
Molempien häkkejä pitää putsata ja kuivittaa, ruokaa ja juomaa annettava.
Elinikä on pidempi, se on totta. Mutta jos niitä jyrsijöitä hommataan uusia, kuten useimmat tekevät (koska ne harvoin kuolevat kaikki yhtä aikaa ja ainakin marsuja ja hiiriä on suht pakko olla useampi kuin yksi), niihin silti sitoudutaan moneksi vuodeksi.