Lue keskustelun säännöt.
Te joiden lapset saivat lapsena paljon makeaa! Mitä siitä seurasi heille myöhemmin?
16.10.2011 |
Lapseni saa makeaa joka päivä. Ei karkkia, mutta pullaa tai keksiä, mehua jne. Minun on vaikea ajatella, että tässä olisi jotain hirveän väärää, koska lapsella on hampaat ja paino ok ja ruokavalio muuten kunnossa.
Joten kertokaa te, jotka ette mitenkään olennaisesti rajoittaneet lastenne makean syömistä; tuliko tästä lapselle jotian terveydellistä haittaa sitten myöhemmin? Ja nimenomaan siitä makeasta, ei esimerkiksi siitä että lapsi naposteli jotain koko ajan tms. Kaipaan nyt vähän perspektiiviä siihen, että kuinka suurista riskeistä tässä nyt on kyse.
Kommentit (27)
joilla ei lapsena rajoitettu syömisiä mitenkään, ei ollut karkkipäivää jne. Tosin ei ostettu kaupasta karkkia aina siellä käydessä, mutta joka päivä oli saatavilla pullaa, kakkua jne.
Tuloksena on kahdet reiättömät hampaat ja yksi lapsi, joka käy hammaslääkärissä ainakin kerran kuussa. Tosin hänellä on hammasraudat. Lapsista 2 on painoltaan alakäyrällä, kolmas kokoa normaali. Edelleenkään meillä ei ahmita herkkuja, jos on jonkun synttärit (tätä on nähty paljon!), koska herkut ovat vapaasti saatavilla koska tahansa. Niihin ei liity mitään kiellettyä, joten ne eivät kovin paljoa kiinnosta. Esim. jäätelöä meillä saa syödä niin paljon kuin tahtoo: viimeksi joku kävi pakastimella jätskipaketilla kolmisen viikkoa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
13-vuotiaana tuli ensimmäinen reikä esikoiselle. Paino on kaikilla hallinnassa. Mamma mia, sokeri on hyvää!
tuskin mitään pahaa jos muistaa huolehtia hampaistaan!! ja jos kerran ihan normaalipainoinen on. tosin nyt aikuisena ois kiva jos ois oppinu popsimaan porkkanoita ja kurkkutikkuja eikä vaan keksejä ja karkkeja.. :))
syödä karkkia vaikka joka päivä.
Käyn hammaslääkärissä kahden vuoden välein ja yleensä suusa on yksi reikä. Muita pahempia suusairauksia ei ole ollut. Olen normaalipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta sokerista aina varoitellaan joka käänteessä, ja minun on jotenkin vaikea uskoa, että kohtuulliset määrät sokeria pilaisivat lapsen terveyden. Mutta, mistäpä minä tietäisin kun omat lapset on vielä pieniä.:)
Meillä tuo makea kertyy siitä, että kyläillään tosi paljon ja meilläkin käy paljon vieraita. Päivittäin siis kahvitellaan, ja aina on jotain makeaa pöydässä. Noi hetket on tosi mukavia, ja tuntuisi jotenkin ikävältä alkaa kieltämään lapselta kahvipöydän herkkuja, kun hän kuitenkaan ei ota kuin pullan tai pari keksiä. Onhan se hänellekin päivän piristys, kun saa jutella ja leikkiä kavereiden kanssa ja häneltäkin kysellään kuulumisia siinä kahvittelun keskellä.
ap.
äitini kultainen isoäiti ( joka oli syntynyt 1800-luvun puolella ), joka todennäköisesti mm. kastoi sokeriin tuttiani ja antoi tuttipullosta minulle mehua ihan vauvasta saakka.
Söin varmasti joka päivä jotain sokeriherkkua, suklaata ainakin ja join päivittäin itsetehtyä marjamehua. Koska säilöntäaineita ei käytetty - mikä sinänsä on hyvä asia - taattiin säilyvyys sokerilla. Olen nyt 40v.
Olen siis juonut käytännössä vauvasta saakka sokerijuomaa päivittäin, useita kertoja n. 0 - 8 vuotiaaksi saakka, ainakin.
En myöskään usko, että hampaitteni pesuun kiinnitettiin juurikaan huomiota; olen ehkä alkanut pesemään hampaitani vasta joskus 5-6 vuotiaana (epä)säännöllisesti iltaisin ja luule, että "pesin" ne itse.
Seuraus: jo ekaluokalla hampaani olivat todella reikäiset. Kaikki uusina kasvavat hampaat olivat jo valmiiksi rikki. Hammaslääkäri haukkui ja nöyryytti minua, haukkui vanhempiani ja irvaili hampaitani ja minua, 7-vuotiasta lasta.
Olin normaalipainoinen ja muuten terve; samoin nykyään. Hampaani ovat aina olleet huonommat, kuin muilla ikäisilläni ja mm. juurihoitoja ja joitain hampaiden poistoja on jouduttu tekemään.
Henkisestä kärsimyskestä en viitsi enempää kirjoittaa; jokainen varmaankin ymmärtää, millaiset traumat ja millainen hammaslääkärikammo jää ihmiselle, kun lapsesta saakka nöyryytetään.
Omien lapseni hampaita hoidan hysteerisesti ja meillä on karkkipäivä kerran viikossa.
Vanhin lapseni on 7v ja hänellä on ollut 1 reikä maitohampaassa.
Kun reikä löytyi, sanoin hammaslääkäri minulle " tää on tyypillinen mehureikä - olette ilmeisesti antaneet lapsen juoda sokerisia mehuja tosi paljon...".
- NO EI TODELLAKAAN, prkele!!!
Meinasin pyörtyä, vitutti niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja seuraus siitä, että tarkkailen lapsieni herkun syömisiä jatkuvasti:
Lapseni lähes sekoavat, kun saavat karkkia ja herkkua ja aiheesta taistellaan ja tapellaan meillä lähes päivittäin.
Se on hirveää, mutta mun luonto ei anna periksi - mä en VOI anta niiden syödä sokeria, koska mulla on itsellä asian
( hammaslääkärit jne ) suhteen niin syvä trauma.
Mutta hakoteillä ollaan, ei tääkän ole hyvä ratkaisu, ei todellakaan. Teidän kaikkine muiden tilanne vaikuttaa mun mielestä ihanalta, normaalilta.
Terveydenhuollon ammattilaisena olen sitä mieltä, että sokerille altistaminen vauvavaiheesta lähtien muuttaa solurakennetta siihen suuntaan, että aikuisena riippuvuus sokeriin on hyvin todennäköinen. Tästä seuraa insuliinituotannon ongelmat, ja sen seurauksena vaikeasti hallittava ylipaino sekä diabetes- ja verenpaineriski.
Tietysti on poikkeuksiakin, riippuen henkilön perimästä ja elämäntavoista. Runsas liikunta ja vähäinen energiansaanti muista lähteistä kuin sokeri voi pitää painon kurissa, mutta terveys voi olla silti kysymysmerkki.
Minusta ei pitäisi yrittää löytää oikeutusta suurelle sokerinsyönnille siksi, että joku joskus on syönyt paljon makeaa ja elää kuitenkin vanhaksi laihana. On ilmiselvää, että sokeri ei ole terveellistä liikaa käytettynä, kuten ei mikään muukaan yksittäinen ravintoaine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelin kun päiväkotikäinen laihtui aina lomilla mutta lihoi takaisin arkena, vaikka liikkui tuolloin enemmän. Syy selvisi tutkimalla syömisiä; viime perjantaina söi 2 annosta ruokaa (ravinneköyhää, onko ihme ettei täytä?) sekä 2 munkkia. 2 MUNKKIA, NIITÄ ISOJA. 4-vuotias??
Terveydenhuollon ammattilaisena olen sitä mieltä, että sokerille altistaminen vauvavaiheesta lähtien muuttaa solurakennetta siihen suuntaan, että aikuisena riippuvuus sokeriin on hyvin todennäköinen. Tästä seuraa insuliinituotannon ongelmat, ja sen seurauksena vaikeasti hallittava ylipaino sekä diabetes- ja verenpaineriski. Tietysti on poikkeuksiakin, riippuen henkilön perimästä ja elämäntavoista. Runsas liikunta ja vähäinen energiansaanti muista lähteistä kuin sokeri voi pitää painon kurissa, mutta terveys voi olla silti kysymysmerkki. Minusta ei pitäisi yrittää löytää oikeutusta suurelle sokerinsyönnille siksi, että joku joskus on syönyt paljon makeaa ja elää kuitenkin vanhaksi laihana. On ilmiselvää, että sokeri ei ole terveellistä liikaa käytettynä, kuten ei mikään muukaan yksittäinen ravintoaine.
eli ei se pelkkä sokeri vaikuta solurakenteeseen vaan kaikki hiilihydraatit. Sokeri sattuu niistä maistumaan makoisimmalta ja siksi sitä syytetään. Samalla tavalla pitäisi varoa esim. liikaa vaaleaa leipää ja jopa porkkanaa.
Helpoin tapa vahingoittaa hampaitaan on juoda hapanta, esim. sitruunavettä: sillä saa sokeria nopeammin koko purukalustonsa tuhottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terveydenhuollon ammattilaisena olen sitä mieltä, että sokerille altistaminen vauvavaiheesta lähtien muuttaa solurakennetta siihen suuntaan, että aikuisena riippuvuus sokeriin on hyvin todennäköinen. Tästä seuraa insuliinituotannon ongelmat, ja sen seurauksena vaikeasti hallittava ylipaino sekä diabetes- ja verenpaineriski. Tietysti on poikkeuksiakin, riippuen henkilön perimästä ja elämäntavoista. Runsas liikunta ja vähäinen energiansaanti muista lähteistä kuin sokeri voi pitää painon kurissa, mutta terveys voi olla silti kysymysmerkki. Minusta ei pitäisi yrittää löytää oikeutusta suurelle sokerinsyönnille siksi, että joku joskus on syönyt paljon makeaa ja elää kuitenkin vanhaksi laihana. On ilmiselvää, että sokeri ei ole terveellistä liikaa käytettynä, kuten ei mikään muukaan yksittäinen ravintoaine.
eli ei se pelkkä sokeri vaikuta solurakenteeseen vaan kaikki hiilihydraatit. Sokeri sattuu niistä maistumaan makoisimmalta ja siksi sitä syytetään. Samalla tavalla pitäisi varoa esim. liikaa vaaleaa leipää ja jopa porkkanaa. Helpoin tapa vahingoittaa hampaitaan on juoda hapanta, esim. sitruunavettä: sillä saa sokeria nopeammin koko purukalustonsa tuhottua.
Terveydenhuollon ammattilaisena olen sitä mieltä, että sokerille altistaminen vauvavaiheesta lähtien muuttaa solurakennetta siihen suuntaan, että aikuisena riippuvuus sokeriin on hyvin todennäköinen. Tästä seuraa insuliinituotannon ongelmat, ja sen seurauksena vaikeasti hallittava ylipaino sekä diabetes- ja verenpaineriski. Tietysti on poikkeuksiakin, riippuen henkilön perimästä ja elämäntavoista. Runsas liikunta ja vähäinen energiansaanti muista lähteistä kuin sokeri voi pitää painon kurissa, mutta terveys voi olla silti kysymysmerkki. Minusta ei pitäisi yrittää löytää oikeutusta suurelle sokerinsyönnille siksi, että joku joskus on syönyt paljon makeaa ja elää kuitenkin vanhaksi laihana. On ilmiselvää, että sokeri ei ole terveellistä liikaa käytettynä, kuten ei mikään muukaan yksittäinen ravintoaine.
eli ei se pelkkä sokeri vaikuta solurakenteeseen vaan kaikki hiilihydraatit. Sokeri sattuu niistä maistumaan makoisimmalta ja siksi sitä syytetään. Samalla tavalla pitäisi varoa esim. liikaa vaaleaa leipää ja jopa porkkanaa. Helpoin tapa vahingoittaa hampaitaan on juoda hapanta, esim. sitruunavettä: sillä saa sokeria nopeammin koko purukalustonsa tuhottua.
Käytin sanaa "sokeri", koska kokemuksesta tiedän, että sana "hiilihydraatti" on täällä kirosana, koska se viittaa karppaukseen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullaon kolme lasta, joiden makeansyöntiä en erityisemmin ole rajoittanut. OIkeastaan siitä syystä, että kun saavat syödä makeaa se ei ole heille mikään juttu, ja he osaavat syödä sitä kohtuudella. Tosin kuopuksemme kanssa täytyy olla tarkempana, hän on selkeästi enemmän perso makealle kuin isoveljensä.
Kaikki lapset ovat hoikkia, esikoinen jopa laiha. Hampaat on kaikilla täydellisessä kunnossa.
Minä itse olen tiukan sokerirajoituksen uhri, ja niin kauan kuin muistan syönyt niin paljon makeaa kuin on tarjolla ollut. Aloin olla ylipainoinen jo ala-asteella ja nyt 30-vuotiaana painan 100 kiloa. Mulle myös kehittyi syömishäiriöitä tuon makeanhimon takia. Tällä hetkellä suunta on parempi, pystyn jo jotenkin hillitsemään makeansyöntiäni ja painokin on laskemaan päin. Mutta omalla kokemuksellani sanoisin, että mitä luontevampi suhtautuminen makeansyöntiin saadaan aikaiseksi, sen parempi. Ja tietysti niin, että makealla ei korvata kunnon aterioita tms.
Itselläni oli sama juttu lapsena, en ollu ylipainoinen tms. Nykyään en välitä makeasta yhtään :)
Terve 14-vuotias on nyt, normaalipainoinen. Hampaissa ei reikiä, koulu menee hyvin, keskiarvo vähän yli ysin.
Kävin koulun jälkee kaupasta hakemassa leivoksia välipalaksi ja irtokarkkeja meni valtavasti.
Olen normaalipainoinen aikuinen ja minulla on yksi hammas paikattu.
että ne, jotka ovat lapsena saaneet makeaa, eivät aikuisena niin hirveästi siitä välitä. Jos taas lapsena on makeasta tehty kielletty hedelmä, jonka haluamistakin pitää hävetä ja tuntea siitä syyllisyyttä, niin makeaa uppoaa vielä aikuisenakin, koska siihen on latautunut niin voimakkaita tunteita. Onko muilla samanlaisia havaintoja?
Hampaani ovat sököt ja olen ylipainoinen sokeriaddikti.
Rajoitan jonkin verran omien lasten makeansyömisiä, mutta kauhean tiukka en ole. Äärilaidat ovat pahasta.
meilläkin sokeria saadaan jossain muodossa jokapäivä. :) Ei nyt karkkia, mehua tms. mutta esimerkiksi maustettuja jogurtteja, viilejä ja rahkoja saa useamman kerran viikossa. En näe tässä mitään haittaa jos paino pysyy hallinnassa ja ruoka yleisesti ihan terveellistä.