Onko teillä arjenhallintaongelmia? Koti kaaoksessa ja sitä myötä mieli?

Mutta en ota siitä paineita. Koti on elämistä, ei siivoamista varten :) Meillä käy harvoin vieraita ja jos meitä ei haittaa se että eteisen lattialla on hiekkaa ja pyykkikori täynnä yms. niin sitten ei siivota jos ei jakseta. Tsempppiä!

Voi kun teillä on niin ihanan pienet huolet! Tähän tottuu, ja ei sitä kodin kaaosta kannata omaan päähän siirtää.

Hankkikaa elämä! Saanko suositella vaikka kansainvälisen politiikan tai muun yhtä mielenkiintoisen aineen opiskelua, niin suhteellisuudentaju säilyy. Vaikka avoimessa yliopistossa.

Mutta ei, eihän semmoinen sovi kun haluatte ehdottomasti olla Täydellisiä Äitejä, jotka huolehtivat niin miehen, lapset, eläimet, vanhukset, kodin ja todennäköisesti aikaanne liikenee vielä naapurinkin siisteyden ja elämän vahtimiseen.

Voi kun teidän huolenne ovat niin pikkuisia. Vasta sitten minä alan viettää unettomia öitä, kun vanhus on karannut, lapsi sairaalassa, eläimelle on kutsuttu eläinlääkäri, seuraavassa kuussa ei tule mistään rahaa, mutta tavallisten laskujen lisäksi on muutakin maksettavaa, auto on rikki...

Kyllä siinä tilanteessa seuraavan päivän ruokalaji ja kodin kaaos on aika vähäisiä murheita.

Mua välillä ahdistaa, kun hukun kotitöihin. Pakko sitä on siivota ja tehdä ruokaa sekä huoletia lapsista. Mulla esim. menee työhön matkonenn 10 tuntia päivässä. Rahat on tiukalla, auto vanha ja sitä joutuu laittamaan turhan usein (töihin en pääse bussilla). Sairastan kroonista sairautta, joka aika ajoin hankaloittaa elämää. Ei tukiverkkoja juurikaan. Muualla elämässä en juurikaan näistä jutuista valita, nyt oli pakko avautua. Mä ainakin purnaan välillä kotitöistä, se on se mistä voi valittaa ilman että ihmiset kiusaantuu.

Sairaudesta ei ainakaan saa valittaa. Olen huomannut, että sairas saa olla, kunhan et rasita sillä muita kanssaihmisiäsi liikaa. Kotitöistä napisee joka nainen, se on "hyväksytympää". Ja varsinkin yksin lasten kanssa elävän töissäkäyvän naisen aika on kortilla kotitöiden suhteen.

Voi kun teillä on niin ihanan pienet huolet! Tähän tottuu, ja ei sitä kodin kaaosta kannata omaan päähän siirtää. Hankkikaa elämä! Saanko suositella vaikka kansainvälisen politiikan tai muun yhtä mielenkiintoisen aineen opiskelua, niin suhteellisuudentaju säilyy. Vaikka avoimessa yliopistossa. Mutta ei, eihän semmoinen sovi kun haluatte ehdottomasti olla Täydellisiä Äitejä, jotka huolehtivat niin miehen, lapset, eläimet, vanhukset, kodin ja todennäköisesti aikaanne liikenee vielä naapurinkin siisteyden ja elämän vahtimiseen. Voi kun teidän huolenne ovat niin pikkuisia. Vasta sitten minä alan viettää unettomia öitä, kun vanhus on karannut, lapsi sairaalassa, eläimelle on kutsuttu eläinlääkäri, seuraavassa kuussa ei tule mistään rahaa, mutta tavallisten laskujen lisäksi on muutakin maksettavaa, auto on rikki... Kyllä siinä tilanteessa seuraavan päivän ruokalaji ja kodin kaaos on aika vähäisiä murheita.

Tykkään ruuanlaitosta ja mies hoitaa kauppa-asiat, eli tarpeet on aina saatavilla.



Imurointi 2krt viikossa, ja toisella kerroista myös pölyt ja moppaus. Menee aikaa n. 1,5 tuntia tähän suurempaan, imurointiin n. puoli tuntia.



Joka ilta korjataan miehen kanssa lelut pois kuljeksimasta omille paikoilleen, likaiset vaatteet pyykkiin jne. Tiskikone täytetään aina välittömästi kun astioita tulee, kattilat yms. pesen heti käsin. Vessat pesen aina kun on tarve, ja pyykit pesen kun jaksan. Kaikilla on siis sen verran vaatetta, ettei yleensä akuuttipaniikkia tule.

suren sitä ajoittain, mutta paras lohduttaja taitaa olla mies. Hän palauttaa maan pinnalle. "Ei minua vaivaa, tämä riittää ihan hyvin!". Vertaa monesti tuttavaan, jolla päinvastoin on kaikki aina kiiltävää, mutta muut asiat ihan pielessä. Lapsille karjutaan kaikki komennot ja päässä viiraa muutenkin.



Mutta jos saisin valita, haluaisin tietenkin ne kaikki: kauniin kodin, hyvän rahatilanteen, tasapainon, terveyttä lapsille, toimivan parisuhteen, siistin pihan jne :)

Toisilla on kohtuuttoman raskaita taakkoja joillakin elämänalueilla. Kaikkeen ei riitä pelkkä tahtominen.

Täytyy vain hyväksyä, ettei aika riitä kaikkeen. Mies on päivätyössä ja matkoineen työpäivä on liki 10 tuntia. Mä olen yötyössä 5 yötä viikossa. Päivätyötä en ole onnistunut löytämään toistaiseksi, joten näin on eteenpäin mentävä.



Aikaa on aivan liian vähän arjen pyörittämiseen. Jo se, että sais normaalin päivätyön, antaisi lisää aikaa arkeen, mutta kun ei niin ei. Odotellaan, että ajat paranee ja löytyis jotain muuta. Nykyisellään täytyy vain olla kiitollinen, että on työ molemmilla.

Mutta yritän olla stressaamatta ja teen sen, mihin pystyn. Ja kaikkeenhan se ei riitä.

Mutta olen oppinut pakostakin vähän relaamaan ja olemaan armollisempi itselleni. Pistän asioita tärkeysjärjestykseen, koska kaikkea ei vaan voi saada.

Olen lähinnä äkäinen kuin perseeseen ammuttu karhu.



Vituttaa olla perheessä ainoa, joka laittaa tavaroita paikoilleen ja siivoaa. En tosiaan pysy sotkemistahdissa perässä, kun on muutakin tekemistä kuin imuroida.

ihan just tollasta kuin kuvailit. ollaan ihan poikki miehen kanssa molemmat, kaks pientä lasta eikä mitään tukijoukkoja tai perhettä. Kyllä me varmaan selvitään, ei siinä, mut tosi rankkaa kyllä välillä on, kun ikinä ei oo mitään taukoa tästä sirkuksesta. Miehen kanssa ollaan viimeks oltu kahdestaan ilta kolme vuotta sitten ja sen jälkeen on ollut vaan päivästä toiseen tätä samaa arjen pyöritystä päivästä toiseen. Mä yritän ajatella niin, että kunhan syödään kunnolla ja terveellisesti, ulkoillaan, ja että lapsille on virikkeitä ja että ne on puhtaita niin jos koti sit onkin välillä sitten tosi räjähtänytt niin sit on. Me ei kans vaan jotenkin osata järjestäytyä. Tai ei vaan jakseta koko aikaa puurtaa. Mut se sotku kyllä masentaa tosi pahasti, tiedän.

Ei tosiaan kannata stressata. Mutta meillä se toimii aika hyvin, että tehdään siinä huoneessa, jossa kulloinkin ollaan, sitä, mitä voidaan. Eli samalla kuin vaikka leikkii lasten kanssa tai vahtii leikkejä, voi järjestellä. Joskus voi leikkiä siivousta, eli kaikki ottaa rätin käteen. Viedään mennessä ja tuodaan tullessa. Mutta ei koko ajan.

Mutta en ota siitä paineita. Koti on elämistä, ei siivoamista varten :) Meillä käy harvoin vieraita ja jos meitä ei haittaa se että eteisen lattialla on hiekkaa ja pyykkikori täynnä yms. niin sitten ei siivota jos ei jakseta. Tsempppiä!