Miten hallitset vihantunnetta sinua väärinkohdellutta ihmistä kohtaan?

Sitten keksin kyllä koston. Ja yleensä ovat olleet aika onnistuneita kostoja, vaikka suunnitteluun ja toteutukseen on voinut mennä parikin vuotta. Yllätysisku tulee sitten jälkikäteen. :)

Pienistä ei pidetä, mutta minulle ja perheelleni on sattunut oikeasti karmeita asioita. Kesti vuosia antaa anteeksi. Aluksi kuvittelin kostoa, jopa suunnittelin. Nyt olen jo siinä vaiheessa, että ajattelen tuon väärintekijän olleen sairas ja heikko ihminen. Se on auttanut, että perheemme on selvinnyt. Jos ajatukset jäävät kiertämään kehää, kannattaa lukea ja keskustella. Ja täyttää elämää hyvällä.

Koen pettymystä, surua ja vihaa, jos joku on todella loukannut minua ja kohdellut väärin. Näin on pari kertaa elämässäni tapahtunut.



Olen aina ajatellut, että lopulta elämässä oikeus voittaa, ja kaikki me kuoleman jälkeen joudumme Jumalan eteen tekosistamme (näin uskon) ja jätän asian siihen. Uskon, että pahat tekomme joudumme maksamaan tuonpuoleisessa viimeistään, joka ikinen meistä. Sanovat ateistit sitten mitä tahansa. Mutta oma mielipiteeni on, että hyvät ja pahat teot tullaan vielä kerran punnitsemaan.

Pienistä ei pidetä, mutta minulle ja perheelleni on sattunut oikeasti karmeita asioita. Kesti vuosia antaa anteeksi. Aluksi kuvittelin kostoa, jopa suunnittelin. Nyt olen jo siinä vaiheessa, että ajattelen tuon väärintekijän olleen sairas ja heikko ihminen. Se on auttanut, että perheemme on selvinnyt. Jos ajatukset jäävät kiertämään kehää, kannattaa lukea ja keskustella. Ja täyttää elämää hyvällä.

Mä usein ajattelen, että loukkasinkohan nyt vahingossa tuotakin ihmistä, mitä jos se loukkaantui.. Siis en tietoisesti halua loukata ja pyrin olemaan taitava puheissani. Mut silti, sitä voi sanoa tietämättään jotain loukkaavaa.



Siis kauheeta,jos joku tän jälkeen alkais hautoa kostoa ja jonakin päivänä kostais. Mieluummin tulis vaikka heti sanomaan, että anteeks vaan mutta vähän loukkaannuin kun sä sanoit/teit niin ja niin.



Kyllä mä itse saatan potea jonkun aikaa ja joskus pitempäänkin jos joku on loukannut mua. Varsinkin jos on tehnyt tahallaan tai vielä pahempaa jos kyseessä on oikeen narsisti. Oon kamppaillu vihantunteitten kanssa. Mut toi kostaminen.. se ei poista vihaa omasta sisimmästä, se ei vapauta sua loukkaantumisesta ja siitä ihmisestä.



Oikiassa on tuo uskovainen jaminä oon kans. Missään nimessä niitten vihantunteitten kanssa kamppailu ei ole helppoa varmaan kenellekään. Kuvaisin sitä prosessiksi, jossa täytyy venyä henkisesti vähän pitemmälle kuin mitä sillä hetkellä on. Eli kasvaa. Se tekee kipeetä oikeesti, mut jos on se halu antaa anteeksi, niin jonain päivänä huomaat, ettei sulla enää ole vihaa sydämessä.



Sit seuraavalla kerralla se on vähän helpompaa..