Kuukausi 60 eurolla

Kaikki pitää saada vaikka rahaa ei ole.Alkaa mennä ameriikan tyyliseksi eli rahaa ei ole joten kaikki maksetaan luottokorteilla ja sitten ollaan kusessa lyhennysten kanssa ja noidankehä on valmis.

Kaikesta ei voi syyttää asumista, mutta minusta siihen kannattaisi kiinnittää huomiota. Nuoret ihmiset pitävät itsestään selvänä, että pitää olla joka lapselle oma huone, vanhempien makuuhuone, keittiö, sauna ja kodinhoitohuone.



Ennen ei ollut niin. Ja tällä en nyt tarkoita mitään romanttista kaipuuta menneeseen, vaan sitä karua tosiseikkaa, että moiseen ei ollut varaa. Kun minä olin lapsi, meitä oli äiti ja kaksi poikaa. Asuimme kaksioissa. Äitini nukkui olohuoneessa, makuuhuone oli meidän poikien valtakunta.



Äitini oli alansa ammattilainen, ei missään tapauksessa korkeapalkkainen, ei ehkä edes keskitasolla, mutta ansaitsi kuitenkin enemmän kuin jokin kassaneiti. Yksinhuoltajan palkasta riitti välttämättömien menojen lisäksi meidän muksujen harrastuksiin, joskus matkusteltiin Ahvenanmaalle tai Ruotsiin ja muutoinkin voisin sanoa, ettei mistään ollut pula. Joskus äitini rahat olivat vähissä ja hankintoja piti siirtää. En kuitenkaan muista mitään tuollaista, että olisin pitänyt elää minimaalisilla summilla pitkiä aikoja. Eikä minun äitini ollut ainoa tuollainen.



Mitä on tapahtunut välillä?



Ostovoima ei oikeastaan ole merkittävästi noussut, mutta asuntojen koko on. 90-luvun laman jälkeen tuli käsittämätön asuntobuumi. Kaikkien piti saada iso omakotitalo tai tilava rivitaloasunto. Ja saihan niitä, mutta hinnat nousivat ja nousivat. Ja ihmiset maksoivat. Piti saada, kun tutuillakin oli, hinnasta viis. Budjetit varmaankin laskettiin liian tiukoiksi ja työelämän epävakaus unohtui. Ei tajuta edes sitä, että rakennustyömaiden työvoima halpeni halpenemistaan, kun entiset itäblokin maiden kattilanpaikkaajat lähtivät Suomeen tekemään taloja - roskapalkalla ja vailla ammattitaitoa. Ei tainnut raksamiestä paljon kiinnostaa... rakennustarpeetkin ovat kallistuneet.



Näin Nauvossa maalausalan yrittäjän. Äijä kehui, että hänellä on 80 miestä töissä. Hänen paattinsa hintaa en osaa arvata, mutta tiedän suunnilleen, millaisen venhon saa miljoonalla eurolla. Se paatti maksoi varmasti monta miljoonaa. Miten 80 äijän firma tuottaa sellaiset rahat, jos työt tehdään kunnolla ja meininki on rehellinen? Kerron tämän valottaakseni, minkälaisiin taskuihin rahat rakennusalalla näemmä ohjautuvat. Syyn ohjautumiseen jo kerroinkin, muta otetaan uudelleen: markkinavoimat, eli tässä tapauksessa ihmisten typeryys, halu maksaa vaikka itsensä hengiltä, että saadaan lääniä seinien sisäpuolelle.

Jokuhan on jossakin kohtaa mennyt pieleen että rahaa jää noin vähän, sit täytyy vaan myöntää että elää yli varojensa, eikä ole varaa elää sitä elämää mitä tällä hetkellä ap elää. Missä vaiheessa ihmisistä ihan oikeasti tulee noin vastuuttomia? Kannattaisi varmaan pistää se talo myyntiin a muuttaa sellaiseen mihin on oikeasti VARAA, tai hankkia isommat tulot. Kaikilla tuntuu olevan sama ongelma että eletään reippaasti yli varojen. Jos ei ole varaa asua omassa talossa, niin sit vaan yksin kertaisesi koko perhe muuttaa vaikka yksiöön, niinhän sitä ennenkin on asuttu kun ei ollut varaa rakentaa taloa tai ostaa.

kun maksan lainan ja yhtiövastikkeen.

Ruokaraha ja laskujen klöntti, käteen jää 50 euroa.

Mutta mulla on pitkäjänteisiä suunnitelmia.

Esim olen saanut kierrätyskeskuksesta materiaaleja, teen aina käsitöitä ja nyt mulla on 20 banskulaatikollista jouluaiheisia juttuja vaatehuoneessa, joita tulee myyntiin Naisten Messuille ja Joulumarkkinoille.

Rahaa noihin on mennyt alle 20 euroa, kaikki tullut vaihtamalla, lahjoituksissa jne jne. Aikaa mennyt ihan mielettömästi.

Ensi pääsiäiseksi olen nyt jo kerännyt yli 100 maitotölkkiä. Teen niihin pääsiäisistutuksen ja myin vastaavia tosi hyvällä menestyksellä viime pääsiäisenä töissä ja toivon tietty yhtä hyvään menestykseen. Nyt raaka-aineisiin on mennyt jo yli 50 euroa, mutta kaikki eivät tule menemään ensi pääsiäiseksi.

Tosiasia on että lapset kasvaa, menot myös. Palkka ei juurikaan nouse, mutta mulla on ihana, todella joustava työpaikka ja uutta en lähde etsimään.

Laina ei häviä, vaikka myisin asunnon pois.

Toinen vaihtoehto olis ollut toinen työ, mutta meillä on ex.n kanssa vko-vko systeemi ja kumpikin joustetaan loistavasti tarvittaessa. Eli toinen työ olis voinut olla tosi hankalaa.

Nyt mä pärjään. Olen laihtunut lähes 20 kg ja oman elintason tippuminen ei tuonutkaan katastrofia. Ei haittaa vaikka kuljen paikatuissa sukissa, mahdollisimman myöhään vuodessa fillarilla kun ei ole varaa kk-lippuun.

Kummasti sitä tajuaa mikä on tärkeintä.

Ja se, kun on rehellinen itselle ja muille, tajuaa että ihmiset haluavat auttaa. Saan jatkuvasti kirpparilahjoituksia ja vst.

Tässä vähän aikaa sitten sain kutsun leffailtaan. Kutsussa sanottiin omat popparit mukaan. Ystäväni oli ostanut uuden, hienon telkkarin, oli vuokrannut pari leffaa ja katsottiin niitä nenäliinat kädessä, oli ihana ilta.

Olen ennen ollut aivan liian materialisti. Nyt olen onnellinen kun saan laskut maksettua ja läheisillä on kaikki hyvin. Se että hiuslakkapullo on tyhjä ja jalkavoide on muutaman vuoden vanha aurinkorasvapurkki ei ole mitään merkitystä tässä maailmassa.

Tulipa hyvä mieli, kun täällä samoissa vaikeuksissa puurretaan. Ihana suhtautumistapa sulla! Kiitos - nyt osaan taas asettaa perspektiivin kohdalleen.



Oikein mukavaa syksyn jatkoa sinulle ja tsemppiä!