Lue keskustelun säännöt.
Mut suljettiin kaveriporukan ulkopuolelle.
19.07.2011 |
Järjestin taannoin tapaamisia tälle joukkiolle. Meitä kaikkia yhdisti yhteinen kokemuksemme. Jossain vaiheessa tapaamisiin tuli muutamia uusia naisia ja tämän jälkeen alkoi joukkiomme hajaantua. Alkuperäinen porukka alkoi järjestää omia tapaamisiaan, joihin ensimmäisellä kerralla ehkä minut oikeastikin unohdettiin kutsua, koska oli niin itsestään selvää että tulisin. Mutta myöhemmin alkoivat tavata vain tuolla omalla porukallaan ja minut jätettiin täysin ulkopuolelle :-(
Aluksi olin vain hämmentynyt, kun kuulin että jatkoivat tapaamisia keskenään kutsumatta minua. Sittemmin mietin mitä tein väärin? Nyt minua vain ahdistaa jos johonkin näistä ihmisistä törmään. Mikä saa naisporukan jättämään jonkun niin täysin ulkopuoliseksi? Sama juttu lapsilla. Pikkuiset tytöt jättävät yhden joukostaan pois, koska leikkiin ei mahdu viidettä. Tajuattekohan että toimintanne loukkaa?
Anteeksi etten kerro selvemmin mistä kyse. Ovat sen ikäisiä, että suurin osa heistä varmasti käy tällä palstalla ja lukee tämänkin viestin.
Kiitos että sain purkaa ahdistustani.
Kommentit (26)
voithan sä kysyä joltakulta että vieläkö tapailette porukalla ja sanoa että haluaisit vielä olla mukana. Ehkä he luulevat ettet halua tulla. Ehkä se on vain jokin väärinymmärrys. Jos tuonkaan jälkeen ei kutsua tule, niin sitten voikin loukkaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valitettavasti olen aika varma, että onhan tuohon syy, ja vähän ihmettelen, ettet sitä itse osaa nähdä. Miehet ja pojatkin tekevät tuota, ei ehkä ihan yhtä yleisesti kuten naiset/tytöt.
Oletko enää itse järkännyt niitä tapaamisia? Sujuivatko ne ennen hyvin?
Tai valitit jostakin. Tai ylenkatsoit muita?
Kyllä siihen syynsä on.
Kuuntelen mielelläni muita, en ole ylenkatsonut ketään, enkä valita ongelmistani kuin ihan lähimmilleni. Olen luonteeltani ihminen, jonka kanssa kaikkien on helppo tulla toimeen. Olen aina heikompien puolella.
En halua anella pääsyä heidän mukaansa.
Ekan tapaamisensa jälkeen tapasin sattumalta erään näistä naisista ja hän ihmetteli kun en ollut paikalla, kerroin että en ole saanut edes kutsua.
Tämän jälkeen olen myöhemmin muutamaan muuhunkin naiseen tuosta porukasta törmännyt ja he ovat iloisesti hehkuttaneet kuinka tapaavat vielä niin ja niin usein. Olen kysellyt tietenkin muiden kuulumisia vain ja niellyt tuskani.
ap
Tai valitit jostakin. Tai ylenkatsoit muita?
Kyllä siihen syynsä on.
että seuraavalla kerralla kun treffaatte, tulisin taas mielelläni itsekin mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ainakin niin kuvittelin.
Koitin järjestää tapaamisia, mutta esikoiseni syntymän aikoihin läheiseni sairastui vakavasti (nämä naiset eivät tästä tiedä) ja kun ei pariin tapaamiseen enää tullut kuin niitä uusia ihmisiä, en enää jaksanut itse järjestää mitään. Olin tuohon aikaan henkisesti aika lujilla, lapsi valvotti ja oli huoli läheisestä. Olisin todella kaivannut näitä kavereita silloin, lähinnä jotta olisin saanut muuta ajateltavaa.
valitettavasti olen aika varma, että onhan tuohon syy, ja vähän ihmettelen, ettet sitä itse osaa nähdä. Miehet ja pojatkin tekevät tuota, ei ehkä ihan yhtä yleisesti kuten naiset/tytöt.
Oletko enää itse järkännyt niitä tapaamisia? Sujuivatko ne ennen hyvin?
Joko oikeasti luulevat sinun lopettaneen toiminnan eli et enää halua käydä.
Tai sitten porukassa on joku ydinhahmo, joka on junaillut asian näin ja muut ei osaa ajatella.
Tai kolmantena vaihtoehtona olet ollut tuon ryhmän ydin ja he kokevat sinun olleen jonkinlainen mentori. Nyt ovat vahvoja erkaantumaan sinusta ja toimimaan ilman ohjaustasi.
Sinuna kysyisin suoraan joltain vanhalta tutulta. Kysyt vaikka, että oletko jotenkin loukannut vai mitä tapahtui, kun et enää ole tervetullut. Voit lisätä perään, että olet pahoillasi, jos toiminnallasi aiheutit jotain mielipahaa tietämättäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huikeana marttyyrina et ymmärrä, että elämä menee eteenpäin.
voisit vaikka kertoa heille että olisi ihana nähdä pitkästä aikaa, niin kuin ennen vanhaan. Ihan varmaan yhtyvä tähän ja lupaavat että ens kerralla sinäkin pääset. jos kutsua ei silti tule, niin sitten voi taas ihmetellä että missä vika. ja onhan sinulla oikeus loukkaantua jos tuntuu että loukataan. silloin voit ihan suoraan sanoa että olet pettynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsekeskeinen ja hallitseva tai sitten liian hiljainen.
Kannattaa unohtaa se porukka, eivät he ole arvoisiasi jos vaikka sitten sinut pyytämisesi jälkeen "säälistä" mukaan ottaisivatkin. Parempi etsiä uusi kaveriporukka.
Taidat itse olla näitä hylkääjiä, joiden mielestä toisten pitää vaan "mennä eteenpäin". Tietenkään tuollaiseen ei voi jäädä ikuisesti roikkumaan, mutta saa sitä surra ja miettiä.
huikeana marttyyrina et ymmärrä, että elämä menee eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä on ihan varmasti käynyt vain niin, että he luulevat ettet halua enää tulla tapaamisiin. Sanot vain rohkeasti jollekin heistä, että mielelläsi tulisit mukaan seuraavaan tapaamiseen. He varmasti ihmettelevät missä olet ollut.
Mulle kävi vähän samantapaisesti. Yksi ns. kaveri puhui pahaa selän takana ja sai muut mukaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi vähän samantapaisesti. Yksi ns. kaveri puhui pahaa selän takana ja sai muut mukaansa.
uskon että on käynyt just näin.
älä ainakaan anele,vaan etsi joku parempi porukka.
minusta on keksinyt.
Olen siinä suhteessa tylsä ihminen, että olen kaikille mukava, en tykkää puhua kenestäkään pahaa. En ole hiljainen hissukka, mutta en myöskään porukan tähti. Osaan halutessani olla bilehile, mutta sitä puolta itsestäni en näille näyttänyt. Heidän silmissään olin tavallinen tallaaja.
Minulla on paljon kavereita, mutta tuon porukan toiminta satuttaa silti - ehkä siksi, että minua ei ole ikinä ennen hylätty noin. En tiedä kaipaanko heitä kavereikseni, kaipaan lähinnä kai selitystä siihen miksi näin kävi.
ap
Mulle kävi vähän samantapaisesti. Yksi ns. kaveri puhui pahaa selän takana ja sai muut mukaansa.
uskon että on käynyt just näin.
älä ainakaan anele,vaan etsi joku parempi porukka.
Ovat sulle kateellisia ja tykkäävät puhua pahaa selän takana. Sehän valitettavasti alkaa monella jo pikkulapsena.
jospa ihan ilmottaisit että
säkin haluaisit ens kerralla tulla taas tapaamiseen jne
Olet siis ensimmäistä kertaa tilanteessa, että kaverit ovat "jättäneet" tai porukka "hylännyt" ilman mitään selkeää syytä?
Aikaisemmin olet ollut ja saanut olla mukana niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa olet halunnutkin olla tekemisissä?
Ehkä olet myös niitä ns. suosittuja tyttöjä, joitten kanssa kaikki on ja haluaa olla, ja joista kaikki pitää - koska olet niin täysin neutraali? Et kerro itsestäsi mitään, et puhu asioistasi paitsi sellaista yleistä mitä voi kertoa, mutta et siis luottamuksellista, et ole mitään mieltä mistään vaan olet kaikkien kanssa samaa mieltä, ja vaikenet jos olet eri mieltä.
Et puhu pahaa kenestäkään, mikä on hyvä asia, puolustat heikompia koska niin kuuluu tehdä ja se kuuluu hyvään ihmisyyteen.
Olet ystävällinen kaikille.
olet paikalla muttet läsnä.
minusta on keksinyt.
Olen siinä suhteessa tylsä ihminen, että olen kaikille mukava, en tykkää puhua kenestäkään pahaa. En ole hiljainen hissukka, mutta en myöskään porukan tähti. Osaan halutessani olla bilehile, mutta sitä puolta itsestäni en näille näyttänyt. Heidän silmissään olin tavallinen tallaaja.
Minulla on paljon kavereita, mutta tuon porukan toiminta satuttaa silti - ehkä siksi, että minua ei ole ikinä ennen hylätty noin. En tiedä kaipaanko heitä kavereikseni, kaipaan lähinnä kai selitystä siihen miksi näin kävi.
ap
Mulle kävi vähän samantapaisesti. Yksi ns. kaveri puhui pahaa selän takana ja sai muut mukaansa.
uskon että on käynyt just näin.
älä ainakaan anele,vaan etsi joku parempi porukka.
En toisaalta yhtään ihmettele, että sinut on jätetty ulkopuolelle.
Jos sinun koko olemuksesi on sellainen, mikä tekee kaikista tapaamisista vähän pinnallisia, kivoja mutta kohteliaita, syvyys puuttuu... Ja nyt porukat haluaa kokoontua intiimimmin, luottamuksellisemmin.
Minut on "jätetty" ja "hylätty" monta kertaa. Porukasta, ja ystävät ihan yksilöinä ovat kääntäneet selkänsä.
Syytä en tiedä, mutta arvaan.
Olen loukannut heitä:
En kutsunut häihini (oli pienet häät), kirjoitin sähköpostia xx:lle jossa ihmettelin ZZ:n luona esiintyviä juttuja (zz;n mies istui paskalla ovet auki ja keskusteli sieltä keittiöön, haki laskin kaljaa lähikaupoasta ajatellen että otamme kaikki vaikka meillä oli aamulla aikaisin autolla lähtö, ja veti hetkessä orvelökännit, lähti töihin autolla kännissä?) mutta viesti taisi mennäkin zz:lle, olivat listassa peräkkäin..
Minun suorasanaisuuttani kahvahdetaan ja ystävyys jätetään siihen.
Olen ajattelematon ja itsekäs, vaikken tarkoitanut olla ilkeä tai vahingoittaa, toinen loukkaantui.
jne
En ole ikinä kehunut olevani mukava ihminen. Olen kyllä kaikkea tuota mitä sinäkin; ystävällinen, kiltti, auttavainen, heikkojen puolella jne.
Mutta olen myös kovaääninen, suorasanainen, ärhäkästi omat mielipiteeni esille tuova (Muutaman kerran olen käynyt keskustelun, kun olen sanonut mielipiteeni jostain ihan yleisestä asiasta, en siis ole moittinyt ketään: "Oletko ajatellut että joku voisi vaikka loukkaantua tuosta sinun mielipiteestäsi" johon minä: "Sehän on hänen ongelmansa")
Olen siis tottunut siihen, että minut ymmärretään väärin, esim. suorat mielipiteeni nähdään henkilökohtaisina loukkauksina eikä tajuta, että puhun esim. poliittisista päätöksistä, tai kuvitellaan että puhun ilkeästi ja loukkavasti muista, vaikken yhdestäkään poissaolevastakaan ihmisestä rumasti sano, en arvostele edes vaatteita...
Naiset siis sekottavat asiat ja ihmiset keskenään..
Mutta sinulla ap tämä oli vasta ensimmäinen kerta. Voi olla, että edessä on vielä monta pettymystä, kun sinä et mukavana kelpaakaan, ja kun niitä muutaman kerran eteen tulee, alat miettiä omaa itseäsi ja sitä kautta löydät syyt sille, eli miten ihmiset sinut kokevat ja näkevät.
Ajauduin porukasta pois elämäntilanteeni vuoksi. Sitten näin muita myöhemmin kun tilanteeni oli helpottunut ja sanoin suoraan että jos tapaatte vielä kutsukaa minut mukaan. Nyt olen porukassa mukana, viimeksi olimme yhden mökillä viettämässä aikaa. Rohkeasti vaan kysymään. Ei siinä mitään menetä.
Tämä nyt oli esimerkki. Jos joku alkaisi tahallaan roiskia vettä lapseni päälle ranalla, eikä lapseni siitä pitäisi, niin kyllä tavallaan hyökkäisin väliin ja kieltäisin vierasta lasta jos tämän oma äiti ei kieltää ymmärrä. Jos ei lapsi tottele kiellän ihan varmasti voimakkaammin.
Lapset eivät olleet tapaamisissamme mukana kuin korkeintaan ihan vauva-aikana. Joten nämä naiset eivät minusta leijonaäiti-puolta nähneet.
ap