Kuinka pitkään olette olleet mykkäkoulussa miehellenne?

Ei sovi luonteeseeni.



Anteeksi pyydetään, puolin ja toisin.

Sovintoseksiä sen päälle.

...on aika kypsymätön eli suoraan sanoen lapsellinen tapa käyttää valtaa parisuhteessa.



Myös vastenmielinen, eräänlaista kiristystä.



Jos suhde tarvitsee tuollaisia keinoja niin jossain on pahasti vikaa.

En ole mikään täydellinen vaimo ja kumppani, tiuskin kyllä miehelleni ja valitan turhasta, mutta mykkäkouluun en sentään alennu. Tää on semmoisten draamakuningatar-tyyppisten ihmisten heiniä, semmoisten, joilla pitää olla elämässä konflikteja, jotta se olisi mielekästä.

jaa, no oonko mä väittänyt, että olisin mykkäkoulussa?



Ihme moralisointia

ap

En alennu väkivaltaan, en henkiseen enkä fyysiseen.

jaa, no oonko mä väittänyt, että olisin mykkäkoulussa?

Ihme moralisointia

ap

- Kukaan ei ole tässä ketjussa väittänyt sinun pitäneen mykkäkoulua

- vastaajat kertoivat oman mielipiteensä mykkäkoulusta ja sitä käyttävistä ihmisistä.

Tätä tapaa käytäviä löytyy sekä miehistä että naisista. Ja kuten 2 hyvin kertoi, jokin on jäänyt oppimatta ihmissuhdetaidoissa. Ei millään tavalla tavoiteltava tai toivottu ominaisuus.

Kakkonenkaan ei moralisoinut. Kertoi vain mielipiteensä.

Ei kovin moni varmaan jaksa ihan mykkänä olla, mutta itse olen kyllä minimoinut viestinnän joskus viikkojen ajan.

Varmaan mieskullan kannalta olisi joskus mukavaakin, jos pitäisin.

toki jos on ollut jotain kinaa on usein oltu jonkun aikaa hiljaa että saa rauhoituttua, mutta mitään mykkäkoulua ei olla koskaan pidetty.

mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa, yritys alistaa toinen. Kaiken lisäksi se on äärimmäisen kypsymätöntä ja lapsellista, ja kertoo tekijän vallanhalusta ja epävakaudesta. Eli summa summarum; en ole koskaan ollut mykkäkoulussa, koska omaan parempiakin keinoja selvittää erimielisyydet puolisoni kanssa.

Olen ollut mykkäkoulussa 1½ vuotta. Kyllä, luit aivan oikein. Tulin siihen tulokseen, että jos mies ei katso minua sen arvoiseksi, että kertoo minulle kohtalaisen olennaisia asioita (kuten että lähtee viikoksi Lontooseen tai että meille tulee vieraita) niin sitten en puhu minäkään miehelle. Miehen mielestä kun hänen ei tarvitse kysyä minulta lupaa (eli ei tarvitse ilmoittaa), joten enpä ilmoitellut minäkään. Mies eli kuin minä olisin kotiapulainen, joten minä ryhdyin elämään kuin häntä ei olisi.



Voi olla lapsellista, mutta kannattaa huomata, että miehellä meni 2 kk ennen kuin hän tajusi, että minä en puhu hänelle. Ja silloinkin vain siksi, että kimmastui minun ja lasten lähdöstä viikonlopuksi mummolaan. Hänelle olisi pitänyt ilmoittaa, vaikka mies itse oli samana viikonloppuna menossa kaverin mökille (asia, joka ei kuulemma kuulunut minulle).



Ai että miksikö noin pitkä aika: ei minulla ollut tarvetta eroon. Talo on iso, tässä oli tilaa kahdelle ihann hyvin. Mies hoiti mahdolliset sivusuhteensa tyylikkäästi, samoin minä omani. Emme loukanneet toisiamme, emme riidelleet. Lapset tuskin edes huomasivat, että meillä ei ole kuin muilla. Ovat nyt jo teinejä, eikä heillä ole mitään muistikuvaa siitä, että oli aika, jolloin meillä ei puhuttu.