Kytät kävi kylässä, ambulanssi vei päivystykseen, tunti siellä ja taas kotona.

10€ lanssikyyti, 27€ päivystysmaksu, 14€ taksi kotiin kun en kävellä viittinyt ja 2€ limsa että saa kodeiinit paremmin alas.

terveysneuvontanumeroon ja kysyin että paljonko kodeiinia kärsii kuolematta ottaa. Toivoton tapaus, ei hoitoa, eikä edes itteensä pysty tappamaan. Pikkusen pistää vituttamaan taas, mutta kohta helpottaa.

Mihin tarvit sitä kodeiinia?

narkkarina ja hulluna jotain hoitolaitosjaksoo pukkais.

http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/muistaminen.html

ja tänne

http://www.healingeagle.net/Fin/Txt/Ch2.html



ja rupea lukemaan. Noi tekstit on kirjoittanut ex-epävakaa ja niissä neuvottu toimii ihan oikeasti. Mä tiedän, koska olen itse kokenut. Kun rupesin noita tavaamaan, mieheni sanoi kolmen viikon päästä, että arjessa huomaa eron. Se vaatii ponnistelua eikä saa olla hirmu tyhmä, mutta takuulla psykis pystyt siihen. Sitten hommaat tueksi keskusteluapua.

voi jutella sun kanssa täällä jos haluat.

sekaan ottamaan, saattaapi käydä hengenvaaralliseksi tämä touhu, vaikka tuskin siitä tässä tapauksessa kauheesti haittaa on.

ainakaan mulla päähän nouse. Se vitun narkki tais kusettaa mua.

vitutus vähentynyt. Tein varmaan sen virheen, että lisäsin panacod-murskan suoraan kylmään veteen, kun asiantuntijasivustolla neuvottiin, että veden pitäis olla kuumaa ja vasta jääkaapissa viilentyessään irrottaa codeiinit parasetamolista.

Eikä lapsen defenssit ja huomionhakukonstit enää toimii. Niinku että nyt mä menen ja syön oikein tosi paljon panacodia ja sitten kun kuolen ne on pahoillaan tai ainakin joku auttaa! Nii! Siitäs saitte!



Sun on pakko yrittää ruveta itse auttaaman itseäsi myös. Mitä olen sun asenteesta lukenut esim. hoitsuja, terapeutteja jne. kohtaan, sä odotat edelleen että sieltä tulee se äiti joka puhaltaa pipin pois ja jota sulla ei koskaan ollut. Sori mutta se ei toimi niin. Ei ole ketään viisasten kiven kanssa. Sinä itse olet se joka saa itsesi paranemaan, muut voi vain auttaa sut siinä alkuun ja auttaa prosessissa.

tässä tilanteessa terapeutit auta.

Ainoa mikä palauttaa elämänhaluni on kirurgi, eka lihavuusleikkaus ja sit uusi polvinivel, niin laihtuu ja pääsee taas baariin ryyppäämään, huoraamaan ja bändikeikoille. Tällä ruholla kun ei viitsi baariin raahautua, eikä bändikeikoillakaan jaksa seisoa lavan edessä.

Terapeutti voi auttaa ehkä sitten, kun saan oman upean itseni takaisin, sata kiloo laihempana.

sen 50 kg, riippuen siitä mihin kohtaa veturi sattuu osumaan.

normaalielämä, joka päivä 200g suklaata, hoitaa meikäläisen pois maailmankartalta hitaasti mutta varmasti.

pääsis edes bändikeikoille ja huoraamaan (ei miesten kanssa), olis jo jotain. Mut kuka haluaa reitastella ihmisen kanssa, jolla on kaksi vittua, toinen jalassa ja selluliittia joka puolella??

En haluu mitään rekkalesboa, haluun jonkun kauniin naisen..

Terapeutti voi auttaa ehkä sitten, kun saan oman upean itseni takaisin, sata kiloo laihempana.

Tuo on sitä että suunnataan huomio johonkin epäoleelliseen seikkaan ettei tarvis muuttua. Mikä on ymmärrettävää, koska muuttumisen vastustaminen on osa ihmisluontoa. Ja mä en tarkoita muuttumisella sitä että susta psykis pitäisi tehdä jotenkin yhteiskuntakelpoisempi. Tarkoitan sitä, että sisäinen elämäsi saisi uusia perspektiivejä siihen samaan vanhaan psykikseen. Mun puolesta saat pysyä ihan yhtä "yhteiskuntakelvottomana" kuin tällä hetkellä olet vaikka loppuelämäsi.

sitten kun saan vampattua itelleni baaritiskin kauneimman naisen, mutta ei se tällä ruholla eikä toinen vittu jalassa oikein onnistu.

Miehillä pyyhin korkeintaan lattiaa, ne ei mua kiinnosta.

baaritiskiltä mukaani, ei tarvinnut tyytyä johonkin kotiäidin pilalle passamaan uusavuttoman kusipäälapamadon seuraan.

Ja sit kun olis kaunis ja laiha, olis ehkä intoa olla taas osa yhteiskuntaa, nyt on pakko liikkua ainoostaan pimeellä ettei nää omaa peilikuvaansa mistään.

sitten kun saan vampattua itelleni baaritiskin kauneimman naisen, mutta ei se tällä ruholla eikä toinen vittu jalassa oikein onnistu.

Miehillä pyyhin korkeintaan lattiaa, ne ei mua kiinnosta.

Tuo lause on ihan älytön, oikeasti. Taidatpa vaan provoilla. Noh, huvinsa kullakin.

jonkun rekkalesbon ja senkin jos se on umpikännissä. En provoile, tälläkään kertaa.

Haluun laihtua ja rakastua edes kerran elämässäni, ei haittaa vaikka tulis turpaan, kunhan on hemaisevan kaunis nainen, ei mikään paskalle haiseva karvaturpa.

Lähikauppa taitaa olla jo auki, jos vaikka sinne liukastelis, ei haittaa jos kaadun, kunhan kaadun vasta paluumatkalla, ehkä ambulanssi tulee vähän nopeemmin mitä eilen.