Lue keskustelun säännöt.
Masentaako +-35 v , lapseton ja ainakin yhtä vanhentuneen näköinen kuin lapsia saaneet samanikäiset?
13.10.2011 |
Mietin vain, kun lapsia saaneena en ole ehtinyt pohtimaan omaa ulkonäköäni viimeiseen viiteen vuoteen. Havahduin juuri ja aloin vertailemaan itseäni lapsettomiin työkavereihini ja ystäviini. Huomasin, että hei, minähän näytän nuoremmalta kuin he!
Ehkä lasten seura nuorentaa ainakin sen jälkeen, kun pakolliset yövalvomiset on jo lusittu? Ehkä lapsettomien elämäntapa on kuluttavampi kuin minulla? Vai ovatko he kitkeriä tai masentuneita, jos eivät ole uskaltaneet lisääntyä tai eivät ole kelpuuttaneet ketään kumppanikseen ja huomaavat sitten mahdollisuuksiensa hupenevan? Jotain tässä on selvästikin takana... Toki on poikkeuksiakin.
Kommentit (15)
tuo on sinun subjektiivinen näkemyksesi, että näytät nuoremmalta. Se ei välttämättä pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omasta mielestäsi näytät nuoremmalta.
Laitatko sinun ja kaverisi kuvat tänne niin katsotaan.
että todella nuorekkaana olen säilynyt moniin jopa alle kolmikymppisiin äiteihin verrattuna.
En ole edes kitkerä tai masentunut ja upea parisuhdekin löytyy. Mitähän tässä on takana, vai olenko ihan poikkeustapaus ;)?
ja alhainen mieli. Sehän sitten näkyy jatkuvina ilkeinä ajatuksenkulkuina ja nälväisyinä toisia kohtaan, jatkuvana kilpailuna muiden naisten kanssa, muiden naisten mitätöimisenä, samalla itsensä kehuskelemisena: kun mä oonkin niin paras! Ja sitten toisaalta, vaikka sä ap olisitkin mitä kaunein nainen, niin koska olet sisältä tuota...
Olet malliesimerkki siitäkin, ettei lastensaanti sinänsä ketään kasvata yhtään sen viisaammaksi, avarakatseisemmaksi tai lämpimämmäksi aikuiseksi ihmiseksi! Jollei sitä kapasiteettia vaan ole, ja toisaalta joku voi olla tuota kaikkea jo varhain tai vaikka koko ikänäsä lapsettomana. Tai jos kasvua kohdallasi on ollut, niin sä olet ollut ennen lastasi sitten joku täysin räkänokka -koulukiusaajan tasoinen. Eikä se ero siis ole mikään huomattava nytkään. :D
Olet malliesimerkki siitäkin, ettei lastensaanti sinänsä ketään kasvata yhtään sen viisaammaksi, avarakatseisemmaksi tai lämpimämmäksi aikuiseksi ihmiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun lapsia saaneet, viimeistään tuossa nelissäkymmenisä eron huomaa.
Kyllä ne valvomisen jäljet jossain määrin jäävät, samoin vartalon kokemat muutokset.
Mutta on tämä kuitenkin sen arvoista, minua ei haittaa jos nyt nelikymppisenä en näytä nuorelta, enhän edes ole nuori enää.
Yli nelikymppisenä ja lapsettomana voin vaan todeta että todella nuorekkaana olen säilynyt moniin jopa alle kolmikymppisiin äiteihin verrattuna.
En ole edes kitkerä tai masentunut ja upea parisuhdekin löytyy. Mitähän tässä on takana, vai olenko ihan poikkeustapaus ;)?
Mitäs sanot, kun minäkin olen yli 40v ja 4 lastakin löytyy ja olen silti nuorekas??
KAIKKI luulee mua ainakin 10v nuoremmaksi! Ja lapsettomaksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä lasten seura nuorentaa ainakin sen jälkeen, kun pakolliset yövalvomiset on jo lusittu?
Voi olla. Olen aina pitänyt enemmän itseni ikäisten seurasta. Olisi aika kamalaa olla vaikka teinien kanssa tekemisissä, eikä enää ole oikein yhteistä säveltä kaikkien parikymppistenkään kanssa. Ulkonäön vertailu toisiin kuulostaa minusta ainakin nuorekkaalta, jos ei jopa lapselliselta.
Ehkä lapsettomien elämäntapa on kuluttavampi kuin minulla?
Kahdeksan tunnin keskeytymättömät yöunet, kulttuuri- ja liikuntaharrastukset, rento elämäntyyli ja stressaamattomuus rahasta tai materiasta? Ai niin, mutta lapsettomathan tietysti vain bilettävät koko ikänsä, koska mammatkin ovat tehneet niin kaksikymppisenä. Ihmistä ei muuta mikään muu kuin lapsen synnyttäminen.
Vai ovatko he kitkeriä tai masentuneita, jos eivät ole uskaltaneet lisääntyä tai eivät ole kelpuuttaneet ketään kumppanikseen ja huomaavat sitten mahdollisuuksiensa hupenevan?
Olen ollut sinkku viimeksi 22-vuotiaana. En ole huomannut minkään mahdollisuuden hupenevan. Päinvastoin, mahdollisuuksia on paljon. Olen nykyiseen tyytyväinen, mutta suuriin elämänmuutoksiin on mahdollisuus
Jotain tässä on selvästikin takana... Toki on poikkeuksiakin.
Minä en kuvittele näyttävänikäistäni nuoremmalta. Yhtään ryppyä ei ole, mutta muuten ulkonäköni ei ole enää parhaimmillaan. Olin eniten edukseni 27-32 -vuotiaana. Ulkonäkö ei ole koskaan ollut iso juttu minulle. En tietenkään voi tietää, tuleeko vanheneminen ja ulkonäön rapistuminen haittaamaan paljon. Äitini (neljän lapsen äiti muuten) on samannäköinen kuin minä. Jos perin vanhenemistavan häneltä, näytän ikäistäni vanhemmalta 50-vuotiaana.
Mitäs sanot, kun minäkin olen yli 40v ja 4 lastakin löytyy ja olen silti nuorekas?? KAIKKI luulee mua ainakin 10v nuoremmaksi! Ja lapsettomaksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsettomien naisten puolesta, kun eivät ole enää kaikkein hehkeimmillään. Epäreilua tulla vanhaksi ennenkuin lapset on tehty, vaikka ymmärtäisivätkin haluta lapsia vasta 50-vuotiaana!
Ihanaa katsella omia kasvavia nuoria. Ihanaa on myöskin pitää hyvää huolta kunnostaan, ottaa aikaa itselleen ja todeta, että on onnistunut tulemaan onnelliseksi ehkä keskimääräistä paremmin.
Työkavereiden kanssa olemme pohtineet toistemme ikiä. Minuakin luulivat 30 vuotiaaksi ja yhtä toista ikäistäni epäilivät liki 40 vuotiaaksi, vaikka hän onkin syntynyt samana vuonna kuin minä. Eihän näistä ääneen puhuta, mutta miksipä muuten me naiset tiedustelisimme toistemme ikiä kuin vertaillaksemme...
ap
kyllä varmasti lisääntyvät ja pitävät sitten kovaa meteliä siinäkin asiassa erinomaisesta itsestään ja omasta upeasta erinomaisuudestaan muutenkin ja blaa blaa. Mutta ihan turhanpäiten. Ja tämä on nyt yksi kerta niistä. En silti siis yleistä tässä mitään, minä kun kyllä arvostan meitä äitejä, mutta niin arvostan kyllä ihan samoin kaikkia muitakin ihmisiä!
En vaan voi oikein mitenkään arvostaa sellaista naista, tai miestä, jolla on tuollainen naurettavan ilkeä lähtöasenne ketään kanssaeläjäänsä kohtaan, oli kyseessä sitten lapseton, lapsellinen, lihava, laiha, kaunis, tavallinen, pitkä, pätkä, äänekäs, hiljainen, rohkea, arka, puhelias... Sitä kun voisi vaan elää ja antaa muidenkin elää, mutta jos ihminen on pieniaivoinen bimbo ja ilkimys niin tuollainenhan se sitten on. :( Yritän kyllä suvaita sunkin kaltaisia yksilöitä, ja ymmärtää sisäistä mitättömyyttänne ja kyvyttömyyttänne, tosin hyvin kaukaa ja mahdollisuuksien mukaan kartellen. Vaikeaa se on, ja siinä menee mun ymmärrykseni rajat siinä kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
palveluksen kaikille nuorille naisille. Nyt he tietävät, että mikä heitä odottaa, jos kursailevat lisääntymisen suhteen. Kiitos ap!
niin pitääkö hänen koko ajan todistella sitä kovaan ääneen muille? :) En mä ainakaan tee niin, vaikka moista asioista elämässäni olenkin ajoittain aivan pakahduttavankin onnellinen. Pakko myöntää, että pidän jopa vähän matalaa profiiliakin onnellisten asioideni suhteen. Paitsi Aitojen Ystävien seurassa, mutta tämä johtuu siitä, että olen joskus kokenut mitä kateuden kohteena oleminen voi olla.
Voidaan myös kysyä, miksi minun pitäisi väheksyä siinä samalla ketään muuta, jotta itse voisin olla ihan vain se oma tyytyväinen itseni? Miksen siis olisi vain tällainen omaa elämääni elävä mutta kaikille muillekin ihan erilaisillekin ihmisille saman arvon antava (heille jotka siis arvostavat myös samoin muita) jos kerran olen itse niin onnellinen?
Mä tunnen erään onnellisuudellaan meuhkaajan ja sitä hän toteuttaa kyllä usein vertailemalla itseään muihin, ja aina HÄNEN OMASTA mielestään muiden tappioiksi, tietysti hänen loistokseen. :) Minusta vaan vaikuttaa olevan niin, että onni taitaakin asua jossakin ihan muussa osoitteessa. Esim. siellä missä on avaraa sydäntä ja lempeää viisautta, ei siellä missä on kovaa pätemisenhalua ja muiden äänekästä väheksyntää, sosiaalista pelailua omaksi edukseen tai korostettua itsekehua ja omien elämänvalintojen pitämistä parhaina ja ainoina vaihtoehtoina ihan kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katkera tai masentunut, ihan vapaaehtoisesti olen lapset jättänyt hankkimatta. Ulkonäkööni en juuri kiinnitä huomiota, tosin onhan se luonnollista vanheta, olis aika kauhea olla paljon ikäistään nuoremman näköinen.
Miksi kuulostat niin vihaiselta ja katkeralta itse? Mikset hyväksy että on erilaisia elämiä ja kaikki yhtä arvokkaita, oli lapsia tai ei?
Eipä näytä lapset tuoneen kummoistakaan sisältöä ap:n elämään.