Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täytyykö lasta/vauvaa hyysätä jumalattomasti
13.10.2011 |
Rintareppukeskustelusta tuli mieleen, että pitääkö sitä vauvaa ja lasta hyysätä ja pitää oikein silminpistävästi maailman napana? Tekeekö se lapselle edes hyvää pidemmän päälle? Tottakai vauva tykkää olla rintarepussa kun se on tottunut olemaan lähellä jotain, ja jonkun sisässä. Mutta mitä haittaa vaikka sitä työntäis ihan omassa kopassaan? Mitä haittaa lapsi kokee jos sille osoittaa "oman paikan"? Ihmisen penikka on muutenkin niin saamarin avuton jos eläimiin vertaa, että luulisin liiallisesta huomiosta olevan vain haittaa.
Tiedän liian monta tapausta josta on tullut vähän "vässykkä" kun vanhempien suurin "harrastus" on ollut lapsen ylenpalttinen hyysääminen.
Kommentit (22)
Ap, kommentteja!
Ainut kommentti tässä vaiheessa on, että en tarkoittanut mustavalkoisuutta tyyliin kokoajan kainalossa tai sitten heitteillejättö.
Ylläoleva kommentti että joka ihmisen perusoikeus ja -tarve on olla maailman napa. Just joo. On paljon muutakin tekemistä kuin miettiä kuinka tärkeä henkilö olen muiden silmissä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kommentteja!
Ainut kommentti tässä vaiheessa on, että en tarkoittanut mustavalkoisuutta tyyliin kokoajan kainalossa tai sitten heitteillejättö.
Ylläoleva kommentti että joka ihmisen perusoikeus ja -tarve on olla maailman napa. Just joo. On paljon muutakin tekemistä kuin miettiä kuinka tärkeä henkilö olen muiden silmissä :D
Löytyyköhän se mustavalkoisuus nyt sieltä sun päästä?
Et voi millään tietää, onko liika hyysääminen tehnyt lapsesta "vässykän" vai onko hän vain luonteeltaan sellainen.
Harvasta vässykkä tulee ainakaan sen takia että vauvana on annettu hetki huutaa sitterissa ilman aikuisen päätöntä sinkoilua avuksi.
Sairastapaukset tietysti erikseen.
"Ihmisen penikka on muutenkin niin saamarin avuton jos eläimiin vertaa, että luulisin liiallisesta huomiosta olevan vain haittaa."
En usko että hänellä on omia lapsia, ja jos järjenjuoksu on tuota luokkaa (huomiosta on avuttomalle haittaa), niin hyvä niin.
On paljon muutakin tekemistä kuin miettiä kuinka tärkeä henkilö olen muiden silmissä :D
kun ei tARVITSE MIETTIÄ, kuinka tärkeä on muille. Ongelmiahan tulee nimittäin aina ja vain siitä tunteesta, että ei merkkaa kenellekään mitään. Siitä, että merkitsee liikaa, ei tule ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ihmisen penikka on muutenkin niin saamarin avuton jos eläimiin vertaa, että luulisin liiallisesta huomiosta olevan vain haittaa." En usko että hänellä on omia lapsia, ja jos järjenjuoksu on tuota luokkaa (huomiosta on avuttomalle haittaa), niin hyvä niin.
Korjaa, eikö ole avuton? Aina vaan avuttomammaksi tulee mitä vanhemmaksi muut hyysäävät.
Toisekseen, huomiota voi olla muutenkin kuin ns. täyslaidan mitalta jatkuvasti.
itsenäinen nimenomaan sitä kautta, että hän saa kokea olevansa tärkeä ja rakastettu. Tietysti on hyvä harjoitella uusia taitoja ikätason mukaisesti. Taitojen harjoittelu ei ole sitä, että lapsi jätetään yksin tai että häntä ei lohduteta tai pidetä sylissä.
Vauvoista sitten: käytännössä kaikki asiantuntijat ovat nykyään sitä mieltä, että vauvan tarpeisiin on vastattava mahdollisimman nopeasti ja tarkoituksenmukaisesti, mieluummin heti. Vauva ei hyödy mitään siitä, että joutuu huutamaan, päinvastoin. Tämä perustuu nykykehityspsykologian tietoihin ja tuloksiin.
"Ihmisen penikka on muutenkin niin saamarin avuton jos eläimiin vertaa, että luulisin liiallisesta huomiosta olevan vain haittaa." En usko että hänellä on omia lapsia, ja jos järjenjuoksu on tuota luokkaa (huomiosta on avuttomalle haittaa), niin hyvä niin.
Korjaa, eikö ole avuton? Aina vaan avuttomammaksi tulee mitä vanhemmaksi muut hyysäävät.
Toisekseen, huomiota voi olla muutenkin kuin ns. täyslaidan mitalta jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi millään tietää, onko liika hyysääminen tehnyt lapsesta "vässykän" vai onko hän vain luonteeltaan sellainen.
Harvasta vässykkä tulee ainakaan sen takia että vauvana on annettu hetki huutaa sitterissa ilman aikuisen päätöntä sinkoilua avuksi.
Sairastapaukset tietysti erikseen.
ketjussa sitten joku sanonut, että vauva menee rikki, jos se huutaa hetken? Ei. Tässä ketjussa on kuitenkin puhuttu siitä, että vauvan tarpeisiin pitää vastata ja yksi vauvan tarpeista on olla lähellä.
Jos haluaa herättää asiasta keskustelua, niin kannattaisko edes yrittää keskustella asiallisesti eikä viedä ääripäihin?
Toki on tilanteita joissa ei pysty olemaaan niin kiinni vauvassa kuin olis tarpeen. Mutta peruslähtökohta onse, ettei vauvalle voi antaa liikaa läheisyyttä. Kantaminen myös vahvistaa lapsen käsityksiä omasta itsestään, ihan fyysiesti siis, ja opettaa lapselle oman kehon tuntemusta.
Toottakai sitten mennään liiallisuuksiin, jos vauva on valmis käevelemään, mutta häntä ei lasketa maahan IKINÄ. Vaan en usko että tällaista kukaan tarkoitti.
Vauvan perusoikeus ja -tarve on saada olla maaiman napa. Joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun nukkui. Viihtyi myös sitterissä ja lattialla.
Toka, no sanotaanko, että on temperamenttinen. Ei nuku koskaan vaunuissa ja huutaa siellä vaikka maailman tappiin. Sitterissä tyytyväisyysennätys on 3 min. Vauva on huudossaan sitkeämpi kuin meidän tärykalvot. Yhtäkkiä kantoliina onkin ihan kiva, noin omia iantolihaksia ajatellen.
Mä taas tiedän aika paljon lapsia, joiden vanhemmat eivät tunnu juuri heistä paljoa välittävän. Saavat kulkea ulkona ihan pienestä pitäen itsekseen.
No joo, sulla ei vissiin ole ollut vatsavaivaisia ja/tai koliikkilapsia. Silloin kun toinen huutaa koko ajan ja jos se rauhoittuu vain ja ainoastaan sylissä, niin sinä et sitten pitäisi sylissä edes sen vuoksi ettei tarvitsisi kuunnella sitä karjumista. Koska lapsi tietenkin menee pilalle jos sitä pitää sylissä. Tsiisus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opit ap ymmärtämään kun saat omia lapsia.
Opin minkä? Sen että harkintakyky realiteetteihin sumenee kun äitihomrooni hyrrää?
On jo lapsia.
Minä taas tiedän monta nuorta, jotka eivät ryyppää viikonloppuisin ainakaan vailla holttia, hoitavat opintonsa, harrastavat innokkaasti ja ovat muutenkin reippaita ja aikaansaapia, vaikka ovatkin olleet vanhempiensa silmäteriä.
Mikä olisi oikea määrä huolenpitoa ja läheisyyttä? Minä en nimittäin tiedä erityisen tarkasti. Sen olen nähnyt, että jos äiti sulkee lapsen isän kokonaan ulos maailmastaan, kohta on parisuhde tutisemassa. Ensin miestä ei päästetä lähelle vauvaa, sitten viimeistään parin vuoden päästä rampataan täällä av-palstalla marmattamassa, kun mies ei osallistu lapsen hoitoon eikä juuri muutoinkaan kotitöihin.
Sen sijaan varhaislapsuutensa sivuuttaneen hyysääminen tosiaan on minustakin haitallista. Lapsethan yleensä suorastaan vaativat saada kehitystasoaan vastaavaa itsenäisyyttä ja vielä kokeilevat sen päälle omia rajojaankin ihan mielellään. Turvallisuudesta on tietenkin pidettävä kiinni, mutta liiallinen huolehtiminen taitaa helposti tuottaa vässyköitä.
Olen jo keski-ikäinen. Lapsuuteni parhaita muistoja olivat vapaat iltapäivät koulun jälkeen. Poikaporukalla saatoimme pyöräillä ja kulkea kauaskin kotoa. En muista kokeneeni siitä turvattomuutta. Ainoa asia, jonka muistan aiheuttaneen erityistä pelkoa, oli naapurissa ollut tulipalo. Sen jälkeen kärsin peloista muutamana iltapäivänä, ja edelleen suhtaudun tuleen tuleen melkoisella kunnioituksella.
Silloin lapsuudessa ja varhaisessa nuoruudessa ei tietenkään liikennettä ollut ihan samoin kuin nykyään. Toisaalta, eipä ollut liikennevalojakaan joka kulmassa, eikä pyöräteitä. Mutta harrastuksiin kuljettiin itse joko bussilla tai polkupyörällä. Meillä ei edes ollut autoa, eikä äitini töistä väsyneenä olisi kyllä minua lähtenyt viemään ja tuomaan. Minusta tilanne on muuttunut epäterveeksi. Se ei oikein ole lapsen kehitystason mukaista, että häntä kuskataan pitkin kyliä ja maakuntia jonkin pyhän harrastuksen takia. Ainakaan se ei erityisemmin tue omaehtoisuutta. Eikä se myöskään tarjoa työssäkäyville vanhemmille sitä lepoa, jonka he ehkä tarvitsisivat.
Mutta juu... takaisin asiaan: vauvoja passaa hyysätä, kunhan ei muu perhe jää paitsi välttämätöntä huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opit ap ymmärtämään kun saat omia lapsia.
Opin minkä? Sen että harkintakyky realiteetteihin sumenee kun äitihomrooni hyrrää? On jo lapsia.
läheisyyttä lapsillesi?
vauvaa ei voi hyysätä liikaa!
Hyysätty vauva oppii perusturvallisuutta ja sitä, että voi luottaa siihen, että hänen hätäänsä vastataan!
Katsopa esim. Afrikan äitejä: vauva kulkee KOKO ajan mukana!!
Mutta suomi-äiti on sitä mieltä, että mahasta suoraan vaan omaan koppaan jonnekin pois näkyvistä! Mitä sitä hyysäämään!
Jep jep... ja sit ihmetellään suomalaisten huonoa oloa ja mielenterveysongelmia...
vauvalle saa antaa niin paljon huomiota kun vain ikinä jaksaa. Ei mene siitä piloille, niinkuin vanha kansa uskoo, päinvastoin! Vauvan minä-kehitys vahvistuu hyvästä vuorovaikutussuhteesta, koskettelusta ja paijailusta. Isommalla pitää olla tietenkin rajat, mutta ei hellyyttä koskaan liikaa ole!
sen valossa, mitä nykyään kehityspsykologiasta tiedetään, vauvaa pitää nimenomaan hyysätä mahdollisimman paljon. Mitä ehdottaisit meille vaihtoehdoksi, ap? Meidän vauva ei viihdy hereillä ollessaan yksin, joten se pannaan liinaan tai pidetään sylissä. Olisko parempi antaa vauvan huutaa?
Vauvalle ei ole olemassa kuin nykyhetki, ja siksi on tärkeää, että hänellä on turvallinen oli ja hänen tarpeisiinsa vastataan. Vauva tarvitsee todella sitä läheisyyttä ja kosketusta. Toiset vauvat kyllä viihtyvät joitakin aikoja yksikseenkin, mutta kaikki ei.
Vai onko tämä aloitus provo?
enkä vie tilaa paria neliötä, kuten vaunujen kanssa. Jos se on hyysämistä, niin voi voi
tuntea olevansa tärkeitä, rakastettavia, hienoja. tässä maassa harva lapsi saa tarpeeksi hellyyttä ja varauksetonta rakkautta. ap;kaan tuskin on saanut kun tuollaisia kirjoittaa. Aikuinenkin kaipaa tuota kaikkea esim. parisuhteessaan.Ja vanhus.
tän lisäksi lapsille on sitten rajat ja iänmukaiset velvollisuudet. eli eivät pääse pilalle ja avuttomiksi. Mut tärkeintä on rakkaus ja hellyys. ilman niitä ei ole mitään. en ole tavannut vielä yhtään lasta joka olis menny pilalle siksi että häntä on "hössötetty" liikaa. Sen sijaan tunnetasolla laiminlyötyjä (vaikka olis kasapäin leluja ja tehokkaat harrastukset) ole vaikka kuinka paljon.
Alue: Aihe vapaa
Vauvalla ei ole yhtään kärsivällisyyttä, eikä hän osaa ottaa huomioon muita, ja niin kuuluukin olla. Olen joskus ajatellut, että kasvaminen on (tai ainakin sen pitäisi olla) sitä, että ihminen tulee kärsivällisemmäksi ja oppii ottamaan huomioon toiset. Pikkuhiljaa.