haluaisin elää kuten kaunis pieni blogin eläjät

omasta elämästään voi tehdä vaikka mitä. Rahaa heillä toki on, mutta mikäpä estää sinua esim. osallistumasta jonnekin käsityökursseille missä voit itse tehdä jotain kaunista. Koko maailmaa ei voi kerralla rakentaa mutta jostain voi aloittaa ja jos ei mies miellytä, vaihda toisenlaiseen. Luulen kuitenkin että olet sisäisesti niin tyytymätön ettet löytäisi onnea sittenkään. Vanha viisaus sanoo: jos ei osaa iloita vähästä, ei osaa iloita paljostakaan. Miksi ihmeessä kadehdit ja valitat. Itse olen yh, 3 lasta, pääsen kyllä metsään ilman miestäkin, pistän päälle mitä haluan, en omista taloa mutta voin laitella kotini sellaiseksi kuin tykkään - ja kyllä, olen tilannut jopa jotain nättiä pientä heidän kaupastaan! :) Kuvia on kiva katsella mutta en tiedä jaksaisinko itse asua niin hillitysti ettei elämisen jälkiä tule. Blogin tarkoitus on myös mainostaa hiedän yritystään ja tietenkin se on se kaunein otos heidän elämästään.

Olisitko siis sitten onnellisempi, jos voisit askarrella ja käydä metsässä perheen kanssa? Kyllä mä luulen, että onnellisuus tulee jostain vähän syvempää. Ei onnellisuus ole paljon kauniita esineitä ja sitä, että koti on siisti. Oot nyt varmaan kadottanut sen ymmärryksen, että mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Minusta esimerkiksi metsässä käyminen perheen kanssa on yksi suurimmista onnellisuutta tuottavista tekijöistä. Siinä yhdistyvät ajan viettäminen tärkeiden ihmisten kanssa ja luonnossa liikkuminen, jotka molemmat ihan tutkitusti ovat hyväksi sekä fyysiselle että psyykkiselle terveydelle ja tuovat laatua elämään. Samoin käsillä tekeminen on minulle todella tärkeää, sillä siinä saan ansiotyöni vastapainoksi tunteen siitä, että saan jotain todella aikaan, ja pääsen myös käyttämään luovuuttani. Pidän tärkeänä myös siistiä kotia, ei minun tapaukessani todellakaan isoa ja kallista ja hienosti sisustettua, mutta minulla on parempi olla, kun paikat ovat suurin piirtein järjestyksessä.

Totta kai syvin onnellisuus tulee muista asioista, mutta en todellakaan väheksyisi tällaisiakaan asioita. Elämän isoja linjoja ja olosuhteita on vaikeaa tai jopa mahdotonta muuttaa (esimerkiksi omaan terveydentilaansa voi vaikuttaa vain rajallisesti), mutta tällaisissa pienissä asioissa omat valinnat vaikuttavat.

-Yks vaan

"metsässä käyntiä" kun pannaan kauniit ja tyylikkäät vaatteet päälle ja seisotetaan perhe kalliolle poseeraamaan ja otetaan kuvia ja pannaan ne vaikka fb.n teksteillä, että "luonnossa perheen kanssa, täydellinen retki, pojalla päällä xxxxx merkkitakki."

Olisitko siis sitten onnellisempi, jos voisit askarrella ja käydä metsässä perheen kanssa? Kyllä mä luulen, että onnellisuus tulee jostain vähän syvempää. Ei onnellisuus ole paljon kauniita esineitä ja sitä, että koti on siisti. Oot nyt varmaan kadottanut sen ymmärryksen, että mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Minusta esimerkiksi metsässä käyminen perheen kanssa on yksi suurimmista onnellisuutta tuottavista tekijöistä. Siinä yhdistyvät ajan viettäminen tärkeiden ihmisten kanssa ja luonnossa liikkuminen, jotka molemmat ihan tutkitusti ovat hyväksi sekä fyysiselle että psyykkiselle terveydelle ja tuovat laatua elämään. Samoin käsillä tekeminen on minulle todella tärkeää, sillä siinä saan ansiotyöni vastapainoksi tunteen siitä, että saan jotain todella aikaan, ja pääsen myös käyttämään luovuuttani. Pidän tärkeänä myös siistiä kotia, ei minun tapaukessani todellakaan isoa ja kallista ja hienosti sisustettua, mutta minulla on parempi olla, kun paikat ovat suurin piirtein järjestyksessä.

Totta kai syvin onnellisuus tulee muista asioista, mutta en todellakaan väheksyisi tällaisiakaan asioita. Elämän isoja linjoja ja olosuhteita on vaikeaa tai jopa mahdotonta muuttaa (esimerkiksi omaan terveydentilaansa voi vaikuttaa vain rajallisesti), mutta tällaisissa pienissä asioissa omat valinnat vaikuttavat.

-Yks vaan

"metsässä käyntiä" kun pannaan kauniit ja tyylikkäät vaatteet päälle ja seisotetaan perhe kalliolle poseeraamaan ja otetaan kuvia ja pannaan ne vaikka fb.n teksteillä, että "luonnossa perheen kanssa, täydellinen retki, pojalla päällä xxxxx merkkitakki."

Tästä tietysti samaa mieltä :) Sisustuslehdistä ja blogeista voi saada inspiraatiota, mutta täytyy muistaa, että ne eivät loppujen lopuksi ole "oikeaa elämää", joten täsmälleen samaa on turha tavoitella.

KPE:n blogissa ja silti olen hemmetin onnellinen ja tyytyväinen. Meillä on uusperhe, jossa poikepuolella mielenterveysongelmia, pukeutuu mustiin bändipaitoihin ja kaksi pikkupoikaakaan ei kauluspaitoja päälleen laita, vaan pitää olla farkut ja huppari ja suoralippis ;) Kauniita kvuia saa lähinnä jouluna, elämänmakuisia ja hauskoja sitten muuten, kun lapset hassuttelevat. Mies tekee duunia niska limassa ja hyvin tullaan toimeen, mutta silti puuttuu keittiöstä ja olkkarista verhot, kun en ehdi/jaksa pyöriä kaupoissa. Silti en vaihtaisi tätä elämää kenenkään kanssa! Kiva on katsella kauniita kuvia, mutta siinäpä se.

Olisitko siis sitten onnellisempi, jos voisit askarrella ja käydä metsässä perheen kanssa? Kyllä mä luulen, että onnellisuus tulee jostain vähän syvempää. Ei onnellisuus ole paljon kauniita esineitä ja sitä, että koti on siisti. Oot nyt varmaan kadottanut sen ymmärryksen, että mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Minusta esimerkiksi metsässä käyminen perheen kanssa on yksi suurimmista onnellisuutta tuottavista tekijöistä. Siinä yhdistyvät ajan viettäminen tärkeiden ihmisten kanssa ja luonnossa liikkuminen, jotka molemmat ihan tutkitusti ovat hyväksi sekä fyysiselle että psyykkiselle terveydelle ja tuovat laatua elämään. Samoin käsillä tekeminen on minulle todella tärkeää, sillä siinä saan ansiotyöni vastapainoksi tunteen siitä, että saan jotain todella aikaan, ja pääsen myös käyttämään luovuuttani. Pidän tärkeänä myös siistiä kotia, ei minun tapaukessani todellakaan isoa ja kallista ja hienosti sisustettua, mutta minulla on parempi olla, kun paikat ovat suurin piirtein järjestyksessä. Totta kai syvin onnellisuus tulee muista asioista, mutta en todellakaan väheksyisi tällaisiakaan asioita. Elämän isoja linjoja ja olosuhteita on vaikeaa tai jopa mahdotonta muuttaa (esimerkiksi omaan terveydentilaansa voi vaikuttaa vain rajallisesti), mutta tällaisissa pienissä asioissa omat valinnat vaikuttavat. -Yks vaan

Niin, oot ihan oikeassa. Aloinkin miettimään tuota ton mun kommentin jälkeen etten sitä oikeastaan noin tarkottanutkaan.

Voihan yks onnellisuuteen vaikuttava tekijä olla tuo metsässä käyminen. Se tekee mutkin onnelliseks! Lähinnä tarkotin sitä, ettei se ole tuo yksittäinen asia ja tekeminen vaan että se onnellisuus tulee jostain ihmisen sisältä. Onnellinen voi olla siellä metsässä tai ihan missä vaan kulloinkin sattuu olemaan.

t.2

Pelkäsin avatessani, että täältä tulee tuutin täydeltä blogin mollaamista, ap:n lyttäämistä ja muuta ikävää. Mutta yllätyinkin kannustavista ja positiivisista viesteistä.



Olen täysin samaa mieltä vastanneiden kanssa. Jokaisen täytyy löytää omasta elämästään se kaunis pieni elämä ja vaalia ja kehittää sitä. Ei niin, että kadehditaan muiden elämää ja surkutellaan omaa.

Viestisi sai minut pohtimaan vielä vähän eteenpäin: Onnellisuutta ei varmaan saa sillä, että ottaa jostain ulkopuolelta valmiin listan asioista, jotka tekevät onnelliseksi, ja sitten toteuttaa sitä, kun kerran joku muukin tekee niitä asioita ja näyttää niin onnelliselta. Pitää miettiä oma lista: mitkä pienet asiat tekevät minut onnelliseksi?

Kiitos vastanneille. Minulla näköjään estetiikon silmä ja pidän niistä kauniista asioista ja vaatteista. Saan niistä hyvän mielen, ainakin hetkeksi. =) Ja joo onhan luonto ihana mutta en saa luonnossa lenkkeilystä tai kävelystä mitään. Jos mies osallistuisi ja koko perhe niin voisi ollakin eri juttu. Saan kauniista kodista mielihyvää tai jos lapset kauniisti puettu. Mutta millään en pysty sitä kaikkea toteuttamaan. Koska ei ole rahaa kaikkeen. =( Vaikka kuin säästäisi niin jostain se on pois. Jos ajattelee että laitan kodin ensin kuntoon niin lapset kulkee vanhoissa,pienissä resuisissa vaatteissa. Ja jos panostaa lapsiin niin jää itse ja sisustus vähemmälle. Kadehdin niitä jotka pystyvät kaikkeen koska itsekin haluisin pystyä. Olen silti onnellinen heidän puolestaa. Mutta ei se vie kateutta pois.



ap

ja miellyttää sinun esteetikon silmää?

Äitini oli tällainen ja kun murrosikä iski, revin itseni irti. Värjäsin tukan mustaksi ja hommasin mustan nahkatakin ja resut farkut ja käytin mustaa meikkiä yms. ristejä ja kettinkejä.

En sopinut enää sisustukseen ja välit meni äitiini poikki. En miellyttänyt enää esteetikkoäitini silmää ja pahinta, en suostunut enää tottelemaan häntä.

Kiitos vastanneille. Minulla näköjään estetiikon silmä ja pidän niistä kauniista asioista ja vaatteista. Saan niistä hyvän mielen, ainakin hetkeksi. =) Ja joo onhan luonto ihana mutta en saa luonnossa lenkkeilystä tai kävelystä mitään. Jos mies osallistuisi ja koko perhe niin voisi ollakin eri juttu. Saan kauniista kodista mielihyvää tai jos lapset kauniisti puettu. Mutta millään en pysty sitä kaikkea toteuttamaan. Koska ei ole rahaa kaikkeen. =( Vaikka kuin säästäisi niin jostain se on pois. Jos ajattelee että laitan kodin ensin kuntoon niin lapset kulkee vanhoissa,pienissä resuisissa vaatteissa. Ja jos panostaa lapsiin niin jää itse ja sisustus vähemmälle. Kadehdin niitä jotka pystyvät kaikkeen koska itsekin haluisin pystyä. Olen silti onnellinen heidän puolestaa. Mutta ei se vie kateutta pois.

ap

Remonttia tehdään pikkuhiljaa varojen mukaan ja moni paikka on vielä vanhassa jamassa, toiset kesken. Mutta aina kun saa yhden asian valmiiksi niin siitä saa tyydytystä pitkäksi aikaa.



Viime syksynä tapetoin olohuoneen. Siellä ei ole vieläkään huonekaluja, mutta nyt sain hankittua sinne verhot ja maton ja taas ihastelen aikaansaannosta. Pelastin sinne myös metallinkeräykseen menossa olevan, lasten leikeissä pyörineen, alumiinisen mehumaijakattilan johon istutin oksan ja täytin soralla. Ei maksanut mitään, mutta se tuottaa minulle esteettistä nautintoa.



Mielessäni mietiskelen kuinka laitan ja sisustan keittiön, millaiset lauteet saunaan tulisi ja laatat kylppäriin. Illalla nukahdan sata suunnitelmaa päässäni ja olen ihan onnellinen näin.

Kaunispieniblogin lapset eivät ikuisesti voi olla söpöjen vaatteiden mallinukkeina. Heille tulee murrosikä ja saas nähdä, kirjoitetaanko blogiin, että x tuli kotiin humalassa juotuaan ranskalaisesta panimosta tilattua erikoissiideriä, Emut oksennuksessa ja SVEAN huppari aivan repeytyneenä.

Kaunispieniblogin lapset eivät ikuisesti voi olla söpöjen vaatteiden mallinukkeina. Heille tulee murrosikä ja saas nähdä, kirjoitetaanko blogiin, että x tuli kotiin humalassa juotuaan ranskalaisesta panimosta tilattua erikoissiideriä, Emut oksennuksessa ja SVEAN huppari aivan repeytyneenä.

Kiitos vastanneille. Minulla näköjään estetiikon silmä ja pidän niistä kauniista asioista ja vaatteista. Saan niistä hyvän mielen, ainakin hetkeksi. =) Ja joo onhan luonto ihana mutta en saa luonnossa lenkkeilystä tai kävelystä mitään. Jos mies osallistuisi ja koko perhe niin voisi ollakin eri juttu. Saan kauniista kodista mielihyvää tai jos lapset kauniisti puettu. Mutta millään en pysty sitä kaikkea toteuttamaan. Koska ei ole rahaa kaikkeen. =( Vaikka kuin säästäisi niin jostain se on pois. Jos ajattelee että laitan kodin ensin kuntoon niin lapset kulkee vanhoissa,pienissä resuisissa vaatteissa. Ja jos panostaa lapsiin niin jää itse ja sisustus vähemmälle. Kadehdin niitä jotka pystyvät kaikkeen koska itsekin haluisin pystyä. Olen silti onnellinen heidän puolestaa. Mutta ei se vie kateutta pois.

ap

kulkea vanhoissa, pienissä resuisissa vaatteissa? Vaikka siis panostaisit sisustukseen

Vai onko sun mielestä kaunista ja esteettistä vain uusi, kaupasta ostettu viimeisen trendin mukainen tavara??

Esimerkiksi mun lasten vaatteita on aina kehuttu kauniiksi ja on luultu meidän olevan todella rikkaita, kun lapset ovat olleet kauniisti puettu. Mutta totuus on kierrätys, ompelutaidot ja kirppiksien kiertäminen. Suurin osa lasteni vaatteista on hankittu muualta kuin kaupasta normaalihinnalla. Ja koska olen myös esteetikko, olen osannut yhdistellä kauniita asukokonaisuuksia.

Vieläkin lasten ollessa nyt jo teinejä, katsotaan ensiksi kirppisten tarjonta, kun on tarvetta vaatevaraston uusimiseen.Tyttäreni lähti tänään kouluun vaatteissa, joiden yhteishinta kaikkinensa ulkovaatteita myöten on äkkiä laskettuna 15 euroa. Eikä erotu kavereistaan mitenkään resuisena ja huonosti puettuna. Toinen tyttäreni ei löydä aina mieleistä kirppiksiltä mutta tyytyy tavallaan vähään eli riittää muutama kiva vaatekappale kaupasta. Ja hyödyntää tarkkaan ketjujen tarjoukset ja alet, kun menee ostoksille.

ja miellyttää sinun esteetikon silmää? Äitini oli tällainen ja kun murrosikä iski, revin itseni irti. Värjäsin tukan mustaksi ja hommasin mustan nahkatakin ja resut farkut ja käytin mustaa meikkiä yms. ristejä ja kettinkejä. En sopinut enää sisustukseen ja välit meni äitiini poikki. En miellyttänyt enää esteetikkoäitini silmää ja pahinta, en suostunut enää tottelemaan häntä.

Kiitos vastanneille. Minulla näköjään estetiikon silmä ja pidän niistä kauniista asioista ja vaatteista. Saan niistä hyvän mielen, ainakin hetkeksi. =) Ja joo onhan luonto ihana mutta en saa luonnossa lenkkeilystä tai kävelystä mitään. Jos mies osallistuisi ja koko perhe niin voisi ollakin eri juttu. Saan kauniista kodista mielihyvää tai jos lapset kauniisti puettu. Mutta millään en pysty sitä kaikkea toteuttamaan. Koska ei ole rahaa kaikkeen. =( Vaikka kuin säästäisi niin jostain se on pois. Jos ajattelee että laitan kodin ensin kuntoon niin lapset kulkee vanhoissa,pienissä resuisissa vaatteissa. Ja jos panostaa lapsiin niin jää itse ja sisustus vähemmälle. Kadehdin niitä jotka pystyvät kaikkeen koska itsekin haluisin pystyä. Olen silti onnellinen heidän puolestaa. Mutta ei se vie kateutta pois. ap

Tuli vähän mun äiti mieleen tuosta. Joskus mummu meidän kyläilyn aikana alkaa kesken lasten leikkien letittämään tyttöjen hiuksia, kun "käy niin nätisti". Lapsia se lähinnä ärsyttää, kun pitää keskeyttää leikit. Sitten kun on letitetty niin mummu katselee tyttöjä pää kallellaan ja hymyilee siihen tyyliin, että nyt kelpaa.

Kerran oli jopa tilanne, jossa lapsi löysi jonkun meikkilaukun ja kulki se kädessään pitkin tupaa, niin mummu katseli sitä touhua ja alkoi mallailemaan laukkua vasten lapsen paitaa, että "katsokaa kuinka nätisti sointuu nämä värit". Mitä hittoa!

Välillä lapsille asetellaan mummulassa piknik omenapuun alle ja kaikki astiat ja liinat sopii täydellisesti yhteen. Sitten otetaan kuvia, kun lapset istuu nauttimassa piknikiä. Jotenkin teennäistä..

Yksi tekijä onnellisuuteen on se, että oppii sietämään keskeneräisyyttä. Kaikki ei vain ole kerralla valmista. Ei edes siellä blogissakaan.



Mielestäni kyllä kuulostaa siltä, että teillä on rahat liian tiukalla jos ei saa taloa valmiiksi kun pitää ostaa lapsille vaatteita. Jos rahatilanne ei lähiaikoina parane, niin kannattaisiko miettiä halvempi koti ja laittaa se hyvään kuntoon.



Esteettisyys ei vaadi paljoa rahaa, jotain tietty pitää olla. Tyhjästä on paha nyhjäistä.

että voiko perheen metsäretki olla "aito" vain jos koko perhe on pukeutunut "mahdollisimman mukavasti" ja halvasti. Miksi kuvissa ei saisi poseerata, himmentääkö se jotenkin tapahtuman iloa?



Kauluspaidoista sanottava se, että jos taaperolle puetaan kauluspaita niin yrittäähän se siihen sopeutua ja siinä leikkiä. Ala-asteelle mentäessä kauluspaidat jäävät hengareihin.

ja miellyttää sinun esteetikon silmää? Äitini oli tällainen ja kun murrosikä iski, revin itseni irti. Värjäsin tukan mustaksi ja hommasin mustan nahkatakin ja resut farkut ja käytin mustaa meikkiä yms. ristejä ja kettinkejä. En sopinut enää sisustukseen ja välit meni äitiini poikki. En miellyttänyt enää esteetikkoäitini silmää ja pahinta, en suostunut enää tottelemaan häntä.

Kiitos vastanneille. Minulla näköjään estetiikon silmä ja pidän niistä kauniista asioista ja vaatteista. Saan niistä hyvän mielen, ainakin hetkeksi. =) Ja joo onhan luonto ihana mutta en saa luonnossa lenkkeilystä tai kävelystä mitään. Jos mies osallistuisi ja koko perhe niin voisi ollakin eri juttu. Saan kauniista kodista mielihyvää tai jos lapset kauniisti puettu. Mutta millään en pysty sitä kaikkea toteuttamaan. Koska ei ole rahaa kaikkeen. =( Vaikka kuin säästäisi niin jostain se on pois. Jos ajattelee että laitan kodin ensin kuntoon niin lapset kulkee vanhoissa,pienissä resuisissa vaatteissa. Ja jos panostaa lapsiin niin jää itse ja sisustus vähemmälle. Kadehdin niitä jotka pystyvät kaikkeen koska itsekin haluisin pystyä. Olen silti onnellinen heidän puolestaa. Mutta ei se vie kateutta pois. ap

Tuli vähän mun äiti mieleen tuosta. Joskus mummu meidän kyläilyn aikana alkaa kesken lasten leikkien letittämään tyttöjen hiuksia, kun "käy niin nätisti". Lapsia se lähinnä ärsyttää, kun pitää keskeyttää leikit. Sitten kun on letitetty niin mummu katselee tyttöjä pää kallellaan ja hymyilee siihen tyyliin, että nyt kelpaa. Kerran oli jopa tilanne, jossa lapsi löysi jonkun meikkilaukun ja kulki se kädessään pitkin tupaa, niin mummu katseli sitä touhua ja alkoi mallailemaan laukkua vasten lapsen paitaa, että "katsokaa kuinka nätisti sointuu nämä värit". Mitä hittoa! Välillä lapsille asetellaan mummulassa piknik omenapuun alle ja kaikki astiat ja liinat sopii täydellisesti yhteen. Sitten otetaan kuvia, kun lapset istuu nauttimassa piknikiä. Jotenkin teennäistä..

että mummu mallaa pussukkaa lapsen paidanväriin tai laittaa nätin piknikin ulos. Ihmiset ovat erilaisia ja sinä voit opettaa lapsillesi, että mummo on esteetikko ja hänelle tuottavat mielihyvää tuollaiset asiat. Ole onnellinen että lapsilla on mummo, joka on heidän kanssaan ja katselee lasta hyväksyvästi. Aika paljon parempi vaihtoehto kuin ei mummoa ollenkaan tai mummo jota ei lapset kiinnosta. lapset oppivat nopeasti, että mummolassa on eri tyyli kuin kotona ja sellaisen hyväksyminen tekee lapsille vain hyvää.

Mä en ymmärrä miksi olet noin kauhean ärsyyntynyt moisesta pikkuasiasta? Liekö mummon erilainen tyyli sittenkään pohjimmainen syy...

Voipi olla että asunto liian kallis? mutta emme saa perheasuntoa yhtään halvemmallakaan täältä. Itse haaveilisin vielä yhdestä lapsestakin ja en tiedä miten siihen rahat revimme. Meillä on suuria rahasyöppöjä joista ei voi tinkiä. =(

Voi...ihania kuvia kaunis katsella.



ap

On varmaan muitakin blogeja, esim raksablogeja, joissa näkyy keskeneräisyyttä ja siitä selviämistä. Antaisko se sulle enemmän toivoa ja nostetta.