Karppaus sai jäädä tulkoon kilot
karppasin 8 viikkoa. Otin mukaan liikunnan, koska en voi olla liikkumatta. Minua varotettiin liikunnan vaaroista ja karppaamasta samaan aikaan.
No meni taju siwassa kesken ostosreissun. Koko päivän heikotti niin pahasti että päätin karppaukselle lopun. Ei enää epäterveellistä karppausta. Lähti 6 kiloa. Mutta kyllä olin äkäinen ja huonovointinen koko karppauksen ajan. Nyt on hyvä olla, söin patonkia.
Kommentit (33)
Olo heikko, väsymystä, keskittymiskyvyttömyyttä ja lopulta rytmihäiriöitä ja syke 130x/min levossa. Vaarallista touhua jo lyhyellä ajalla. En suosittele kellekään.
ja totesin, ettei sitä hypoglykemiaa hoideta kuin kunnollisella annoksella hiilareita. Siihen loppui karppaus.
Eri dietit oli ihan yhtä tehokkaita parinsadan gramman eroilla: Oli karppia, atkinssia, painonvartjoiden pistelaskua, ihan vaa itekseen mässingin hillintää jne
jotka ei pysy perusruokavaliolla ja perusliikunnalla hoikkana. Mulla on pituutta 174 senttiä ja painoa 58 kiloa, vaikka syön ihan mitä sattuu Coca-Colasta hampurilaisiin ja voileipäkakusta suklaapatukkaan. Irtokarkkeja menee varmaan joku 200-300 grammaa viikossa jne. Siis perusruoan lisäksi. Siidereitä juon ehkä puolisen tusinaa viikossa. En polta.
Olen jo vähän päälle 40 vuotta ja ollut raskauksia lukuun ottamatta aina tämän kokoinen.
Kai tämä on perittyä, mulla ei suvussa ole (äiti, hänen sisaruksensa, serkkunsa, isoäitini ja hänen sisaruksensa) yhtään läskiä. Geeneistä varmaan johtuu, ruokavaliosta ei ainakaan voi johtua, koska tosi lihavat jatkuvasti ainakin tällä palstalla väittää syövänsä suunnilleen neljäsosan siitä mitä minä...
nyt 53v ja 15kg tullut lisää, aloin tänään karppaamaan,
toivon että auttaa.
Työkaverini on laihtunut nopeasti sen jälkeen kun lopetti karppauksen ja alkoi syömään hyviä hiilareita.
Hän ehti karpata useamman vuoden ennenkuin uskoi ettei laihdu sillä.
Ennen karppaamistana lihotti itsensä syömällä mahdottomat määrät karkkia ja pullaa.
Nyt syö ihan normaalia ruokaa, mutta on jättänyt karkit ja pullat harvinaisemmiksi herkuiksi.
Itse olen karpannut jo 3,5v ja olo ei ole ikinä, ei IKINÄ, ollut näin hyvä, terve, energinen ja pirteä. Minulla on loppunut ihan kokonaan mm. ilmavaivat, mahakivut ja migreeni. Painoa lähti ensimmäisen vuoden aikana 17kg ja nykyisin olen normaalipainoinen (BMI n. 24).
Liikun minäkin, paljon. Liikuntapäivinä syön enemmän hiilareita, mutta järkevästi, esim. täysjyväleipää ja enemmän vihanneksia, ehkä yhden hedelmän.
Karkkia, vaaleaa suklaata, pullaa, vaalea leipää, perunaa, valkoista riisiä tai valkoista pastaa en ole syönyt 3,5 vuoteen. Enkä tunne tarvitsevani niitä hyvään oloon :)
Itselläni ei ole yhtä hyvä tuuri:
Äitini suku on kaltaisiasi 165cm/50kg väkeä, miehetkin tosi hoikkia, isän suku on tämmöstä pulskistuvaa suomenhevosjunttimallia ja ikävä kyllä, sieltä olen painogeenit saanu. Todellakin herkun haju jo riittää kasvattamaan vyötäröä. Tarkka saa olla, vaikka läsäks on homma mennykin.
aloitin, koska vaikka olin hoikka, teki mieli jatkuvasti pikku välipaloja ja herkkuja.
Karppaamisella opin hallitsemaan nuo pikku himot, saan edelleen suht saman määrän kaloreita päivässä kuin ennenkin mutta nyt saan ne kunnon ruoasta naposteluiden sijaan.
En karppaa laihduttaakseni, vaan oppiakseni syömään kunnolla, vähällä vaivalla. En viitsi vaivautua mihinkään orasmehu- vitamiinipilleri- proteiinijauhelinjalle, haluan elää suht terveellisesti helposti (ja maukkaasti).
Arkikarppaus meillä tarkoittaa aterioita joissa pääosa on kasviksilla, lisänä juustoja, kalaa, lihaa ja sopivasti rasvaa. Eli käytännössä välimerellisiä keittokirjoja seurataan :)
mulle ei enää karppausta. Haluan pysyä voimakkaana.
Kyllä hävetti, kun en kauppareissulta selvinnyt yksin. Mitähän jos lapsi olisi ollut mukana. Olisin ollut täysin kusessa.
Eikä minulla ollut edes ylipainoa, halusin vain ne viimeisetkin rasvat tiehensä ja testata tätä kovin kehuttua karppausta.
Vaan ei ollut minun juttuni. Säikähdin kovasti. Olo ei parantunut heti vaikka söin rusinoita askillisen.
Nyt on parempi olo.
T: ap
Harrastan liikuntaa, enkä ole lihava. Halusin kuitenkin paremman olon, joten aloin karppaamaan. Kestin vajaa kuukauden. Suoritukset huononi silmissä ja olo oli heikko. Jopa kestävyyskunto kärsi. Lopulta melkein pyörryin, loppui karpit siihen.
Sama oli myös mieheni enolla, hän on kilpaurheilija ja yritti terveellisempää elämää. Tajusi, että hommassa ei ole järkeä.
Pohdin kyllä sitä mammaa, joka sanoi lapsensa karpanneen koko elämänsä. Ei liene järin terveellistä, vaikka muuta väitetäänkin. Muotidietit onneksi jääkin vain muoti-ilmiöksi pitkälla aikavälillä.
ei sovi niille, jotka eivät osaa perusasioita. Ärsyttää, kun karppauksen mainetta mustataan niiden toimesta, jotka eivät ole edes oikeasti karpanneet,vaan tehneet kaiken väärin ja sitten vinkuvat, kun on huono olo. Jos tekee oikeaoppisesti, karppaus on loistava ruokavalio parantavine vaikutuksineen, laihtumisen lisäksi.
Vaikka ei ne kyllä varmaan läpäisis sensuuria.