Te, joilla lapset kahden vuoden ikäerolla, kysymys?

Lapset nyt 2-vuotta ja 4-vuotta. Vähän päälle kaksi vuotta tuli ikäeroa. Toki hetkittäin on rankkaa, mutta varsinkin nyt alkaa olla ihanaa, kun nuorempi alkaa "saavuttaa" vanhempaa. Eli ei tarvitse sumplia, kuka tekee mitä kummankin lapsen kanssa, kun toinen vanhempi voi helposti viedä molemmat uimaan, marjaan jne.

Lapsilla ikäeroa 1 vuosi 5 kuukautta. Rankinta oli ennen kouluikää, mutta olin itse tuolloin nuori, joten hyvin jaksoin. Aika on voinut toki hieman kullata muistoja... Lapset on nyt 13 ja 11-vuotiaat.

Lapset nyt 3,5v ja vähän päälle 5v. Meillä on mennyt hyvin. Rankinta aikaa ei mielestäni ollut kuopuksen vauva-aika, vaan sellaiset jaksot, joille on tahtokaudet osuneet samaan aikaan. Nuorempi on todella vilkas tapaus ja jos olisi ollut esikoisemme niin ei varmaan oltaisi toista tehty :D



On ihanaa, että lapset ovat jo niin isoja, että heidän kanssaan voi mennä ja olla, eikä tarvitse miettiä nukkuma-aikoja tai varata vierailulle mukaan matkalaukullista tavaraa.



Olen kokenut ainoastaan positiivisena tämän pienen ikäeron.

Esikoinen oli 4 kk ikänen kun tulin raskaaksi uudestaan, toivotusti ja kyllä, usko tai älä mutta olen kyllä aina tiedostanut että ei se meidän esikoinen kovin paljon isompi ole kuin kakkonen!



Olin tyytyväinen että lapsille tuli pieni ikäero ja istuhan alas: meillä on muitakin lapsia joilla niinikään pieniä ikäeroja toisiinsa nähden.

meillä kaksi sarjaa eli 7v ja 5v ja 2v ja 0,5v. Isommilla ikäeroa 1v10kk ja pienemmillä 1v 7kk.



Molemmat vauva ajat olleet aika kovia, varsinkin kun kakkonen oli koliikki vauva ja mies oli yleensä illat pois kotoa. Sitä ei meinaa yhdet kädet riittää.

Alle 2-vuotias on aika pieni ja tarvitsee paljon apua ja syliä, vaippoja jne..



Toisaalta heistä on nopeasti seuraa toisilleen ja leikkikaveria :)

miksi juuri se kahden vuoden ikäero on se paras. Tietty on noita pointteja, että lapsille helpompi keksiä yhteistä tekemistä ym kun ovat suht saman ikäisiä, vaatteet on helppo kierrättää jne, mutta eikö se ole aika raskasta? Meillä on ikäero 3,5 vuotta, ja olen ollut siihen tyytyväinen. Esim 4-vuotiaan pystyi jo hyvällä omalla tunnolla jättämään olohuoneeseen katsomaan videota sillä aikaa kun nukutin pienempää päikkäreille, esikoinen osasi jo syödä itse, ei käyttänyt vaippoja jne ja nukkui hyvin. Kuopus on kohta kaksi ja nukkuu vieläkin huonosti ja uhmaikä on iskemässä kovaa päälle. Onneksi esikoinen on jo 5-vuotias!

Meillä on 6 lasta, kaikilla ikäeroa seuraavaan +/-2v.



Tavallisen reippaalle, lapsistaan pitävälle ihmiselle ei 2v ikäerossa ole mitään ongelmaa. Ei meilläkään :)

Ikäeroa on 2v1kk, olisi voinut olla puoli vuotta vähemmänkin, ei vain tärpännyt.

Raskaalta tuntui esikoisen vauva-aika, kahden lapsen kanssa taas ei ollenkaan, vaikka molemmat ovat olleet näitä "suuritarpeisia" lapsia.



Heillä on aina ollut seuraa toisistaan, oikeita yhteisiä leikkejä alkoi tulla siitä lähtien, kun kuopus oli n.9kk ja niitä on jatkettu viimeiset kuutisen vuotta (lapset ovat nyt 9v ja 7v, tyttö ja poika). Tulevat siis edelleen loistavasti toimeen, tottakai joskus vähän kinaavat ja härnäävätkin ehkä, mutta voivat aina luottaa sisarukseensa ja aina löytyy seuraa.



Tämä on ollut aivan loistavaa näin. Minulla ja veljelläni oli ikäeroa 1v7kk ja leikimme myös aina paljon yhdessä. Siksi en olisi edes osannut kuvitella pitempää ikäeroa omien lasteni välille, ja onneksi onnesti tosiaan tuossa tärppäämisessä.

Mun mielestä mulla oli paljon helpompaa, kuin siskollani, jolla on hedelmällisyysongelmia. Hän ajatteli ensimmäisen synnytyksen jälkeen, että luomuyritys pitää pistää äkkiä päälle, kun ekankin kanssa kesti niin kauan hormonihoidoilla. Juu-u. Lapsille tuli sitten ikäeroa 1 v 3 kk. Ja hänen esikoisensa ei nukkunut öitään, sairasti koliikkia ja oman hoitokokemukseni perusteella on saanut hiukan liikaa periksi, ettei vaan huutaisi....



Meillä ikäeroa oli 2v 2 kk, ja minusta oli kiva, kun esikoinen oppi pois vaipoista, eikä tarvinnut vaihdella kahden vaippoja. Esikoinen myös nukkui yöt, ja nuorempi oli rauhallinen vauva, täysimetetty, päinvastoin kuin esikoinen....Esikoisella oli uhmaikä juuri silloin, ja kyllä siinä huumoria vähän vaadittiin! Vaikka esikoinen on jälkikäteen diagnosoitu lieväksi ADHD-lapseksi, niin en mitenkään muistele noita vikkeliä kuukausia pahalla, vaan naurulla. Liikuttiin paljon kylillä porukalla ja täysimetys vain helpotti sitä :) Valjaat ja sisaristuin oli meillä käytössä- ja Teletappivideot ;)



Lapsista, vaikka ovat eri sukupuolta ja käyvät eri koulua, on ollut paljon seuraa toisilleen. Ovat toisiinsa hyvin kiintyneitä.

eikä ole kaduttanut. Rankkaa oli eka vuosi kakkosen syntymän jälkeen. Isompi oli toki pieni ja on edelleenkin (nyt 2 ja 3), mutta on sellainen pohdiskelija luonne ja olemukseltaan vanhempi, että on selvitty kohtuullisen helpolla.

lapsilla ikäeroa 1v9kk. nyt ovat 3v ja 1v3kk.

eka kuukausi(kaksi) oli helppo kun vauva oli pieni ja nukkui paljon ja oli kesäaika. pahin aika oli kun vauva oli 2-7kk, koska ei nukkunut pitkiä unia -> ei päässyt isomman kanssa ulkoilemaan paljon, vuoden aikakin oli pime syksy ja alkutalvi.

päivä päivältä oli helpompaa kun pienemmälle tuli kunnon rytmi ja kasvoi koko ajan isommaksi.

nyt pojista on paljon seuraa toisilleen ja saman päivärytmi niin päivät menee oikein mukavasti. toki nyt ovat sitten alkaneet ja vähän tappeleemaan keskenään.....



olen välillä miettinyt että jos sillon kun sunnitelimme toista olisin tiennyt millaista elämä on nyt niin tekisinkö toisin, mutta en tosiaan osaa sanoa. olisihan yhden kanssa helpompaa mutta kyllä se toinen antaa niin paljon ja on kuitenkin toisilleen seuraa jo nyt ja varmasti sitten isompana vielä enemmän.



itselläni seuraavaan sisarukseen ikäeroa 7 vuotta ja oikeastaan vasta nyt aikuisena ollaan lähennytty. nuorena oli aina niin erinlaiset jutut että ei seura kiinnostanut. ja itse muutin pois kotoo opiskelemaan kun oli 16, eli siis sisko oli 9 v. ei siinä paljon yhteisiä juttuja ollut.



siitäkin syystä halusin lapset pienellä ikäerolla.

toivottavasti osaan kasvattaa heidät paitsi hyviksi veljiksi niin myös hyviksi ystäviksi.

Ja mielestäni 2v. ei ole edes pieni ikäero. Ikäeroa on meillä reilu 2v. ja paras puoli tässä on se, että ei ole kahta vaippaikäistä samaan aikaan. Isompi oppi vauvan syntymän jälkeen kuivaksi, ja se helpottaa arkea kummasti. On myös sen verran iso, että osaa tehdä asioita itsenäisesti ja tarvittaessa voi pyytää auttamaan esim. hakemaan harson tms. Isommalla on myös järkeä päässä sen verran enemmän, että ymmärtää miksi vauvaa ei saa lyödä tai halia liian lujasti.



Toki mustasukkaisuutta ja huomionhakua riittää, mutta asioista pystyy keskustelemaan.

Meillä on tytöillä eroa 2 vuotta ja viikko, ja mä oon koko ajan ollut yllättynyt siitä, kuinka helppoa tää on ollut! Siis ilmeisesti tää on lähinnä lasten luonteesta kiinni, koska esikoisen vauva-aika oli paljon raskaamaa (vaativa vauva) kun tää toinen, vaikka siis molemmat ihan kotihoidossa nyt. Meillä tosin oli 2-vuotias jo täysin kuiva, puhui lähes sujuvasti, eikä mitään uhmaikääkään ole vielä ollut (nyt hän täyttää juuri 3 ja vauva 1). Nyt myös alkaa jo olemaan yhteisiä leikkejä, niin pääsen itse helpommalla. Ainoa hankaluus tässä oli alun huonot yöunet, mutta sekin riippuu niin vauvasta. Siis en keksi yhtään syytä, miksi olisin odottanut vauvakuumeineni kakkosta yhtään kauempaa.

Heidän kanssaan on nyt todella helppo vaihe menossa. Leikkivät hyvin yhdessä ja kaikki tekeminen on helpottunut kovasti. Vaikeinta oli varmastikin ensimmäinen vuosi nuoremman syntymän jälkeen. Vanhempi lapsi oli hyvin vilkas ja käytti vielä vaippoja. Lisäksi mies oli reissuhommissa, joten arjen pyörittäminen oli vähän yksinäistä puuhaa.

miksi juuri se kahden vuoden ikäero on se paras. Tietty on noita pointteja, että lapsille helpompi keksiä yhteistä tekemistä ym kun ovat suht saman ikäisiä, vaatteet on helppo kierrättää jne, mutta eikö se ole aika raskasta? Meillä on ikäero 3,5 vuotta, ja olen ollut siihen tyytyväinen. Esim 4-vuotiaan pystyi jo hyvällä omalla tunnolla jättämään olohuoneeseen katsomaan videota sillä aikaa kun nukutin pienempää päikkäreille, esikoinen osasi jo syödä itse, ei käyttänyt vaippoja jne ja nukkui hyvin. Kuopus on kohta kaksi ja nukkuu vieläkin huonosti ja uhmaikä on iskemässä kovaa päälle. Onneksi esikoinen on jo 5-vuotias!

Kukaan ei taida olla sanonut, että kaksi vuotta on paras. Kaikilla valinnoilla on hyvät puolenja ja huonot puolensa. Vastaajat eivät vain tunnut katuneen omia ratkaisujaan ja miksi olisi pitänyt? Jos olet tyytyväinen omiisi, niin ei ole sinullakaan katumista.

ja kaduttikin. Mietin, että olisi pitänyt odottaa 6kk-1v lisää.



Mutta nyt kun lapset ovat 1v8kk ja 3v7kk ei harmita enää. Lapset leikkivät hienosti keskenään ja pitävät seuraa toisilleen. Ihanaa, että vauva-aika on lopullisesti perheessämme ohitse.

Kaikki nukkuivat vauvoina huonosti ja sairastivat korvatulehduksia. Oletettavasti tuo aika oli raskainta, en kyllä muista.

Olen tyytyväinen lapsimäärään ja ikäeroihin.

ikäero lasten välillä on 2 min. ja meillä on kaks kertaa vähän yli 2 v ikäeroja. kaikki ikäerot on hyviä. lapset on lahjoja.

lapset 5 kpl 8-18 v

todellakaan kaduttanut, vaikka saimme sairaan pienen vauvan. Hän sairasti erinäisiä tauteja koko ekan vuoden. Vuoden jälkeen helpotti:) Raskastahan se on aina jos vauva on kipeä, helppoa ja mukavaa silloin kuin vauva voi hyvin ja on tyytyväinen. Lapset nyt 15 ja 17 ikäero tasan 2 vee.



kolmosella ja nelosella on 2.10 ikäero. He olivat molemmat todella terveitä ja tyytyväisiä. Eroa on mahdoton sanoa näin jälkeen päin kumpi oli parempi vaihtoehto. Nämä lapset ovat nyt 9 ja 6.



Kakkosen ja kolmosen välissä on 6 vuotta. Se oli todella ihanaa aikaa, kolmonen oli kaikkien keskipiste!



Jokainen perhe tekee ratkaisun, enkä usko olevan ns. väärää ratkaisua lasten saamisien välissä. Lapsille on ehkä enemmän seuraa pienellä välillä, mutta taas toisaalta välit on ihan erilaisia isolla ikäerolla...

miksi juuri se kahden vuoden ikäero on se paras. Tietty on noita pointteja, että lapsille helpompi keksiä yhteistä tekemistä ym kun ovat suht saman ikäisiä, vaatteet on helppo kierrättää jne, mutta eikö se ole aika raskasta? Meillä on ikäero 3,5 vuotta, ja olen ollut siihen tyytyväinen. Esim 4-vuotiaan pystyi jo hyvällä omalla tunnolla jättämään olohuoneeseen katsomaan videota sillä aikaa kun nukutin pienempää päikkäreille, esikoinen osasi jo syödä itse, ei käyttänyt vaippoja jne ja nukkui hyvin. Kuopus on kohta kaksi ja nukkuu vieläkin huonosti ja uhmaikä on iskemässä kovaa päälle. Onneksi esikoinen on jo 5-vuotias!

Ei väitäkään. Pskykologiset tutkimukset puhuvat 3-4 vuoden ikäeron puolesta. Mutta Suomessa perhevapaasysteemi aika usein ajaa tuohon kahden vuoden ikäeroon, monilla naisilla tulee myös ikä vastaan. Tuo kaksi vuotta tuntuu olevan sellainen aika normi-ikäero, mutta ei se tarkoita että olisi "paras".