Jouluahdistus :(

Tiedän että tästä pitäisi päästä jo eroon. Tiedän että se mitä toisella on, ei tässä asiassa ole meiltä pois.

Silti lähestyvä joulu saa ahdistuksen aina pahenemaan, kuristamaan kurkusta.

Syynä on joulun perhekeskeisyys.. keskustelut siitä kuka menee milloinkin ja mihinkin mummulaan ja mitä isovanhemmat antaa lapsille lahjaksi.

Meillä ei ole lapsilla isovanhempia, käytännössä siis. Isäni ja mieheni isä ovat molemmat kuolleet, äitini ja mieheni äiti ovat pahasti alkoholisoituneita. Meillä ei ole mitään kontaktia heihin, ollut vuosikausiin. Joulukortit olen yleensä heille laittanut, muistutukseksi siitä että olemme olemassa.

Minusta tuntuu sanomattoman pahalta, ettei meidän lapsillamme ole niitä kivoja mummuloita eikä mummulamuistoja lapsuudestaan. Se yksi sukupolvi on vain iso musta tyhjyys...

Kiitos.. toivon että joskus vielä pääsen tästä pahasta olosta eroon- ja toivon todella etten tartutua omaa pahaa oloani lapsilleni.