Lue keskustelun säännöt.
Nuoruuden töppäilyt ahdistaa
11.10.2011 |
Olen pienen vauvan kotiäiti ja nautin paljon kotona olemisesta ja vauva-aikakin on mennyt hyvin. Nyt viime aikoina minua on kuitenkin alkanut ahdistaa kaikki nuorempana(n.v. 20 ja risat) tekemäni tyhmyydet ja ne palailee mieleeni. Biletin silloin turhan paljon ja sekoilin kaikkea kummaa.Harrastin mm. tylsinä hetkinä aikuisten chatissa feikkausta, milloin nuorena teinityttönä,milloin jonain pervona äijänä tms.ja heitin todella tyhmää juttua.En voi tajuta nyt miksi olen tuollaista puuhannut:( Tunnen olevani noiden asioiden vuoksi huono ihminen ja mietin olenko hyvä äitikään.Onko jollain ollut samanlaisia tuntemuksia? Onkohan tämä jonkin asteista masennusta vai mistä on kyse? Haluisin niin tämän ahdistuksen pois.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
mutta koska tyhmyytesi ei toivottavasti ole pilannut kenenkään muun ihmisen elämää, niin unohda ne ja keskity kaikkeen siihen missä olet pärjännyt hyvin.
Tämä. Jos ei ole kiusannut jotain, tai muuten aiheuttanut toiselle ihmiselle pahaa, saa olla tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietitkö mitä lapselle kerrot kun aikanaan kyselee, että millaista sun nuoruudessa oli, äiskä?
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoaikoina panin kaikkea mikä liikkui ja join välillä itteni sammuksiin. Laattasin ja kuseksin ympäriinsä, joskus manskullakin heiluin perse paljaana. Nyt olen 5 v pojan äiti ja filosofian maisteri hyvässä työssä. Ulkonäkö voisi ainakin minun kohdalla pettää. ;) En tosin enää juo saati nai vieraiden kanssa. Ongelmasi voisi olla masennus. Itselläni oli synnytyksen jälkeinen masis ja silloin mietin paljon kaikkia menneiden virheitä ja ahdistuin vain lisää.
Ei siitä parane!
mutta kun asia on niin, että rahaa en ottanut. Muistatko kun suomi24-palstalla tietty porukka haukkui Susan Ruususta? Nimittelyt eivät olleet edes kovin pahoja, vaan tyyliin vesipää.
No, oikeudessa henkilöt tuomittiin maksamaan korvauksia Ruususelle. Sinä kutsuit minua huoraksi ja annoit ymmärtää, että harjoitan ammatikseni prostituutiota. Kunniaani on loukattu pahimmalla mahdollisella tavalla ja ylläpitoon lähtee nyt kysely, että kukas se siellä ip-osoitteessa asuukaan.
ps: tuhansista puhutaan, ei sentään kymmenistä tuhansista, niin pahasti en loukkaantunut
Ruusunen oli tekemisissä poliitikon kanssa, ja tietysti sellaiseen kiinnitetään enemmän huomiota kuin tuntemattomien av-mammojen kuittailuihin.
Luulen, että suurimmalla osalla ihmisistä on samanlaisia muistoja omista nuoruuden töppäilyistä. Itse olen mm. oksentanut ihmisten päälle baarissa parikymppisenä, keikkunut alasti keskellä kaupunkia ja saanut kaikenlaisia käsitämättömiä päähänpistoja humalassa. Edelleen pelkään, että jollakin on tallessa hirveitä valokuvia minusta näiltä vuosilta, vaikka olen nykyään keski-ikää lähestyvä hiljainen kirjastotäti.
Ajattele sitä, että tuolla meidän joukossamme kävelee päivittäin ihmisiä, jotka ovat tehneet oikeasti hirveitä asioita, tappaneet, pahoinpidelleet ja raiskanneet ihmisiä. Ei sen rinnalla sinun mokailut ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
mutta koska tyhmyytesi ei toivottavasti ole pilannut kenenkään muun ihmisen elämää, niin unohda ne ja keskity kaikkeen siihen missä olet pärjännyt hyvin.
Tämä. Kun virheitä on kahdenlaisia:
ne missä vahingoittaa toista ja ne missä munaa vain itsensä.
Pahimmat narsistit jotka todella ovat vahingoittaneet muita, eivät edes näe toisia erillisinä yksilöinä, saati että katuisivat. Jotkut miehet ovat kähmineet naisia törkeästikin, ja laittaa sen "kännin piikkiin". Ymmärtämättä koko elämänsä aikana, että ovat traumatisoineet muita.
Mutta ihminen jolla on omatunto ja tuntee katumusta, on parempi kuin sellainen jota ei haittaa vaikka on loukannut muita eikä ota vastuuta.
He ovat kehityskelvottomia.
Muille on normaalia kasvamista, että pohtii menneitä joskus.
ahdistaa :(
voi kun kaiken saisi tekemättömäksi
eniten pelkään että ne tulevat joskus vielä vastaan, esim joku muistaa minut ja alkaa tehdä pahaa
tai jotain kuvia löytyy netistä