Miksi tehdä monta lasta kun taloudelliset ja henkiset resurssit ei riitä?
Naapurustossa on muutama tällainen monilapsinen perhe. Lapset ovat aina nälkäisiä ja hoitamattoman näköisiä. Juostaan ulkona ilman takkia ja nenä vuotaa aina. Mihinkään harrastuksiin ei ole varaa. Ruokailut on niin ja näin. Viikonloppuisin saatta olla iltapäivällä 16.00 aikaan, ettei lapset ole syöneet kuin aamupalan ja kotona ei ole kaivattu koko päivässä. Elokuviin tai huvipuistoreissuille lapset eivät koskaan pääse. Puhumattakaan ulkomaan matkoista. Vanhemmilla ei ole koskaan aikaa tehdä lasten kanssa mitään vaan heidät työnnetään jo aamusta pihalle keskenään. Ajattelevatko nämä vanhemmat koskaan minkälaisen lapsuuden he lapsilleen voivat tarjota kun lapsien määrä on liian suuri?
Kommentit (23)
Meillä vain yksi lapsi ja joskus tunnen melkein häpeää siitä, miten paljon oma lapsemme saa aikaa, materiaa ja elämyksiä. Otetaan kyllä usein näitä naapuruston lapsia mukaan paikkoihin, joihin eivät muuten pääsisi.
Toisekseen, ihmisillä on erilaisia kriteereitä sille mitä lapset tarvitsevat. Esim. mainitsemasi ulkomaanmatkat. Minun mielestäni lapset eivät tarvitse sellaisia akuutisti.
Kaikkea huonoa käytöstä perustellaan sillä, ettei useamman lapsen äiti jaksa sitä eikä tätä, eikä lasten asioille ole aikaa eikä energiaa.
ap:n kuvaamia vanhempia ei vaan taida jaksaa kiinnostaa. EI varmaan ois eroa, vaik ois vaan yksi lapsi.
TIedän yhden äidin, joka tekee enemmän lapsia kuin minhin taloudelliset tai henkiset resurssit riitävät, ja enemmän kuin mihin mies olisi suostuvainen, ihan siksi että äitiys on ainoa, mihin hän ylipäänsä pystyy. Valitettavasti siihenkin vain sillä tavalla, että oikeasti mies hoitaa sekä ne lapset että työssäkäynnin ja nainen vain istuu ja komentaa tätä työjuhtaansa. Ja haukkuu ja marmattaa. Puhuu tälle liioitellun kärsivällisellä äänellä, vaikka mitään kärsivällisyyttä vaativaa ei ole. SAmalla äänellä se puhuu meille muillekin tuttavapiirin aikuisille, paitsi silloin kun se selittää raskauksiensa ongelmia (joita riittää, koska nainen on myös reippaasti ylipainoinen ja pitkäaikaissairas), jolloin ääni on kerrankin kiinnostunut. SÄäli, että ne jotut silloin on niin vastenmielisiä asiasisällöltään.
usein lapsia, jotka on mielestäni vähän liikaa oman onnensa nojassa.
Toinen on kolmelapsisen perheen kuopus, toinen taas on ainoa lapsi.
Ei se lapsimäärä sitä yksin määrä - kyllä kyse on vanhempien asenteesta eniten.
Aamulla lähdettiin naapuriin ja laukottiin koko päivä ulkona ja uitiin ja leikittiin rinteissä vuoristokiipeilijöitä. Kotiin ei olis malttanut mennä, vaikka oli kuinka nälkä. Vaatteet oli hiekassa ja housun perse rikki ja tukka takussa ja oksia ja pihkaa hiuksissa.
Talvella hiihdettiin niin, etä sormista oli tunti poissa ja nälkä oli, mutta ei sinne kotiin malttanut mennä.
Nykyään varmaan soitettais ls-viranomaiset paikalle. Ulkomailla kävin eka kertaa vasta 22 vuotiaana. Olen siis ilmiselvä wt-tapaus ja lastensuojelu olisi pitänyt ottaa meidät kaikki seudun lapset huostaan.
Itse muistan, että minulla oli tosi ihana lapsuus. Kotihoidossa olin vielä, enkä päiväkodissa.
ja rahattomuuteen. Lapset nyt juoksevat ilman takkia oli rahaa tai ei ja ei se räkäkään tiedä onko vanhemmat rikkaita =) Ja kyllä lapset ovat nälkäisinä ulkona niin kauan kuin vaan voivat, ei lapsille ruokailu ole niin tärkeää. Ulkomaan matkat eivät ole onni ja autuus =)
mutta välinpitämättömyys liittyy. Kyllä meillä on ruoka-ajat jolloin lapset (2 kpl) tulveat aina kotiin syömään. Jos ei oma-aloitteisesti, niin sitten kännykällä hätyytellen. Ei meidän lapset lietsua pitkin kylään koko päivää. Monilapsissa perheissä näin tuntuu vaan usein olevan.
3 lasta ja puemme lapset hyvin.Ostan vanhimmalle lapselle vähän kallimpia,hyvälaatuisia vaatteita.Menevät sitten kahdelle nuoremmallekkin.Joka pvä syövät 5 kertaa.On elokuvia,sirkusta,konserttia,hoploppia,reissuja.Vanhimmalla kolme harrastusta,keskimmäisellä kaksi ja pienimmällä yksi.Meillä noi naapurin muksut(1-2 lasta) kulkee puolalasti räkä nokassa.Ja saavat tehä mitä sattuu.Olla ulkona myöhään.Ruokailut miten sattuu.Että sillei.Sehän on ihan vanhemmista kiinni.Vaikka meillä tällä hetkellä vähemmän rahaa kun olen hoitovapaalla silti meillä hoidetaan lapset hyvin.
Tokaluokkalaisella on kaveri, tyttö, jonka vanhemmat eivät jaksa hänestä huolehtia. Ovat korkeasti koulutettuja, hyvissä työpaikoissa ja asuvat hulppeassa talossa.
Lapsi kulkee kuitenkin huonoissa vaatteissa, esim. koko viime pakkastalven kumisaappaissa. Tulee meille (minä kotiäiti) usein koulun jälkeen ja kertoilee elämästään: usein lähtee kouluun ilman aamupalaa, äskettäin sanoi, että kävi hammaslääkärissä ja hampaissa oli 16! reikää.
Tytön vanhemmat ovat +40 vuotiaita ja täysin työnsä uuvuttamia, lapselle ei riitä aikaa eikä hoivaa. Surettaa seurata.
Vaikka perheellä ei olisi paljon rahaa, lasten vaatteet voivat kuitenkin olla puhtaat ja ehjät. Yhä enemmän tuntuu olevan vanhempia, joita edes alle kouluikäiset lapset eivät saa esimerkiksi viikonloppuisin herätellä ennen puoltapäivää.
Älä nyt hyvä ihminen usko suoralta kädeltä. Tuonikäiset naruttavat minkä pystyvät, varsinkin jos löytävät jonkun aikuisen pollyannan uhrikseen.
jotka huolehtivat ja antavat aikaa lapsilleen, vaan niistä joilla ei kykyä siihen ole. Miksi sitten tehdään niitä lapsia aina vaan lisää, jos ei pystytä, eikä haluta kunnolla huolehtia edes yhdestä. Jokaisen lapsen harastuksille, kolunkäynnille ja vapaa-ajalle pitäisi vanhemmilla olla aikaa ja rahaa. ap
Naapurustossa on muutama tällainen monilapsinen perhe. Lapset ovat aina nälkäisiä ja hoitamattoman näköisiä. Juostaan ulkona ilman takkia ja nenä vuotaa aina. Mihinkään harrastuksiin ei ole varaa. Ruokailut on niin ja näin. Viikonloppuisin saatta olla iltapäivällä 16.00 aikaan, ettei lapset ole syöneet kuin aamupalan ja kotona ei ole kaivattu koko päivässä. Elokuviin tai huvipuistoreissuille lapset eivät koskaan pääse. Puhumattakaan ulkomaan matkoista. Vanhemmilla ei ole koskaan aikaa tehdä lasten kanssa mitään vaan heidät työnnetään jo aamusta pihalle keskenään. Ajattelevatko nämä vanhemmat koskaan minkälaisen lapsuuden he lapsilleen voivat tarjota kun lapsien määrä on liian suuri?
kun sekä minä että isä olimme hoitovapaalla peräkkän neljännen ja viidennen lapsen kanssa. Kyllä niilläkin räkä välillä valui ja varmasti juoksivat ilman takkia ulkona joskus, teini varsinkin. Piti Converseja läpi talven eikä edes syönyt mitään, oli rikkinäiset leggingsit ja sortsitkin talvella. Elokuvissa ei paljon käydä muttta taidenäyttelyissä sitäkin enemmän, leffoja ostetaan kotiin. Kesällä mädännytään mökillä, yleensä käydään vain Särkänniemessä lomalla ja Yyterissä, Turun Linnassa, seikkailupuistossa ja keskiaikamarkkinoilla. Ja Pori Jazzissa. Ja eivät nuo halua meitä ulos mukaan, ovat paljon kavereiden kanssa. Lapsiraukat.
vain aamupalan? Seuraatko aktiivisesti, että ovatko olleet elokuvissa tai retkillä tai matkoilla? Kuuluuko onnelliseen lapsuuteen välttämättä ulkomaanmatkat?
Eikö voi hyväksyä, että ilman materiaa ja statussymboleita voi olla riittävän onnellinen? Jos olet noin valtavan huolissasi, miksi et ilmoita sossuun?
Vaan nimenomaan perushoivaa, välittämistä, rakkautta ja rajoja. Onhan se kivaa käydä reissussa perheen kanssa, mutta mitenkään välttämättöminä en huvipuistoja yms. elämyksiä näe.
Aamulla lähdettiin naapuriin ja laukottiin koko päivä ulkona ja uitiin ja leikittiin rinteissä vuoristokiipeilijöitä. Kotiin ei olis malttanut mennä, vaikka oli kuinka nälkä. Vaatteet oli hiekassa ja housun perse rikki ja tukka takussa ja oksia ja pihkaa hiuksissa.
Talvella hiihdettiin niin, etä sormista oli tunti poissa ja nälkä oli, mutta ei sinne kotiin malttanut mennä.
Nykyään varmaan soitettais ls-viranomaiset paikalle. Ulkomailla kävin eka kertaa vasta 22 vuotiaana. Olen siis ilmiselvä wt-tapaus ja lastensuojelu olisi pitänyt ottaa meidät kaikki seudun lapset huostaan.
Itse muistan, että minulla oli tosi ihana lapsuus. Kotihoidossa olin vielä, enkä päiväkodissa.
Joo, oltiin kyllä köyhiä, mutta ei koskaan nähty nälkkää tai kuljettu tarkoituksella risaisissa kuteissa (ts. me saatiin vaatteet aina hajalle alta nanosekunnin ja äiti yritti parhaansa mukaan paikkailla niitä). Joo ja mentiin räkä poskella, kun flunssia aina pukkasi silloin tällöin ja ihan kuin oltaisiin tajuttu/jaksettu niistää nenä =D
Muistan, kuinka joskus lähdettiin ulos jo ennen kuin vanhemmat ehtivät herätä. Jätettiin vain lappu, mihin mentiin ja tietenkin ilman aamupalan syömistä =D
Oi noita aikoja =)
on ihan normaalia että lapset syövät ekan kerran aamupalan jälkeen klo16 viikonloppuisin... Tosin he voivat syödä aamupalan vasta klo12.
on ihan normaalia että lapset syövät ekan kerran aamupalan jälkeen klo16 viikonloppuisin... Tosin he voivat syödä aamupalan vasta klo12.
Tismalleen noin minäkin olen kasvanut, lapsia neljä.