Huomioitko vanhuksia? Annatko mennä ovesta sisään ensin? Annatko paikkasi bussissa?
Jäätkö suojatien eteen odottamaan, että pääsevät ylitse?
Entä raskaana olevat naiset? Huomioitko heidät?
Asteikolla 1-10 kuinka hyvin arkitilanteissa yleensä huomioit vanhukse, lapset ja raskaana olevat naiset?
Kommentit (16)
huomioin ja autan jos vaan ennätän. Olen esim. kantanut mummojen kauppakasseja kotiovelle saakka. Teitittelen vanhoja ihmisiä aina. Avaan oven aina vanhoille ja myös vaunujen tai rattiden kanssa oleville. Raskaina olevien suhteen olen jotenkin ihan puusilmä, en välttämättä erota onko joku raskaana vai paksu muuten vaan... Kysyn myös aina sokealta suojatien luona, tarvitseeko apua tien ylitykseen. Lapset olen opettanut tähän myös. Auttavat naapurin mummelia.
JA raskaanaolevat kuuluu joukkoon.
Itsellä huonoja muistoja raskausajalta, jolloin kuljin julkisilla töihin. Kaksi kertaa pyörryin ja kaksi kertaa juoksin ulos oksentamaan, aina joutuessani seisomaan.
Lapset ja vanhukset toki huomioin
Moni raskaana oleva on ihan yhtä hyvässä kunnossa kuin ei-raskaanakin, mutta monella raskaus aiheuttaa tosi ikäviä oireita. Mielestäni on kohteliasta esim. tarjota paikkaa bussissa, jos näkee, että toinen on viimeisillään raskaana. Voihan siitä aina kieltäytyä, jos kokee olevansa riittävän hyvässä kunnossa seisoakseen.
jonkun naisen viimaisillään raskaana, annan esim. paikkani bussissa. Ihan vain myötätunosta.
ole vähintäänkin 80-vuotias ja tärisevä luuranko. Muut röyhkeät etuilijavanhukset odottakoot ja saman hinnan olen paikkalipustani maksanut mitä vanhuskin, en anna paikkaani.
Asun pienellä paikkakunnalla, jossa ei varsinaisesti autojen tarvi jäädä päästämään vanhuksia yli, koska pitkä ja turvallinen aukko ylittää tie tulee kyllä varmasti ihan pian. Niitä autoja kun ei liiku niin tuhottomasti ja alueilla, joissa liikkuu on liikennevalot. Sitten, no bussin kanssa sama juttu - en ne ole ikinä täynnä, aina mahtuu mummot vaikka kahden penkin leveydeltä istumaan, no problem... Eli enpä varsinaisesti huomioi. Lapsien kohdalla kyllä hidastan ihan luonnostani, että huomaavat auton olevan tulossa. Harvemmin kuitenkaan pysähdyn, koska monia lapsia on ohjeistettu ylittämään tie kun ei näy autoja. Eivät siis välttämättä lähde ylittämään, jos pysähdyn (ja on siis tapahtunut näin). Sitten vain syntyy vaaratilanteita kun lapsi päättääkin yhtäkkiä lähteä kun minä lähden uudelleen liikkeelle...
ihan luonnostaan se huomioon ottaminen. Huomioin muita ihmisiä muutenkin, vanhusten kohdalla korostan kohteliaisuutta ja teitittelen, heille ja muille mahdollisesti hitaasti tai huonosti liikkuville pidän ovea auki tai poimin heidän pudottamiaan tavaroita. Ei se vaadi ylimääräistä aivotyötä minulta juuri yhtään. Silti minua syytetään omaan maailmaani sulkeutuneeksi. Kun en pidä meteliä.
ja sain sättimistä vastaukseksi joten enää en anna...raskaana olevalle annan kyllä.
toki esim annan paikkani bussissa jos sinne tule selvästi huonokuntoinen vanhus mutta ihan tavalliselle vanhemmalle tantalle en paikkaani tarjoa. En todellakaan anna etuilla jonoissa tai muutakaan siinähän jonottavat kuin muutkin (siis ne 6-kymppiset tanttarat jotka mielellään etuilevat).
täällä ole julkista liikennettä. Viimeksi tarjosin kyydin autollani vanhukselle kaupasta hänen kotiinsa kun huomasin hänen voimansa uuvahtaneen. Tuli itsellekin hyvä mieli tästä.
hauskin kokemukseni on erään tuntemattoman pikkupojan kanssa (ehkä 7-8 v.) Siinä aamulla bussia odotettiin ja linja-auton tullessa aioin tietysti ensin laskea tämän lapsen bussiin. Mutta tämä poikapa oikein käsiliikkein ohjasi siinä, että naiset ensin. =D Oli siinä pokassa pitämistä sekä itsellä, että bussikuskilla. Kerrassaan ihastuttava ja kohtelias nuorimies.
eivät saa erikoiskohtelua? Kyllä hekin sitä tarvitsevat! Vaikka bussissa. Pienten lasten on tosi vaikea seistä siellä, horjahtelevat ja heidän jalkansa ovat väsyneet. Ja raskaana monella on melkoisia fyysisiä vaivoja, vastaa ihan minusta vanhuksen vaivoja. Muistan kyllä että olen itsekin seissyt bussissa viimeisilläni raskaana ja pyörtynyt... eipä kukaan antanut paikkaa!
koska itse olen seisomiskykyinen, annan istumapaikkani esim. bussissa heti, jos näen että joku tarvitsee sitä minua enemmän.
Minusta on perushuomaavaisuutta edes vilkaista ympärilleen, ovea voi pitää auki vaikka teinipojalle jolla on kädet täynnä tavaraa.
Autan aina tarvittaessa. Tulee luonnostaan.